Ihan pelkästä uteliaisuuden halusta ja mielenkiinnosta kysyisin ilman pitkiä hampaita ja sarvia, että mitenkähän lestadiolais-nuoret käytännössä toteuttavat parinmuodostusta kun kohtaamispaikat ovat vain jossain suviseuroissa tai muissa seuroissa joissa suutelukin on sopimatonta.
Itse sitä on aikoinaan tullut käytyä tansseissa ja siellä tavataan hakea ensin tyttöä tanssimaan ja sitten haetaan uudestaan ja siinä on mukavaa ja luontevaa tanssiessa alkaa jututtamaan tulevaa "heilaehdokasta" ja saa ikäänkuin tunnustella ilmapiiriä ennen liian kohtikäyviä kysymyksiä. Jos esim. tyttö suostuu monta kertaa tanssimaan ja juttu luistaa niin voi ehdottaa; "mentäiskö pihalle vähän happea haukkaamaan?" -ja lähteä siitä sitten vaikka pikku kävelylle järven rantaan jossa sitten juostaan koivun ympäri ja lopulta poika kaappaa tytön vahvoille käsivarsilleen siinä siintävän suvisen järven rannalla auringonlaskussa ja pidetään kädestä kiinni... jne. Sitten sovitaan tapaaminen seuraavaksi päiväksi jne.
Mites vl-lestadiolaiset; teillähän käy kuulemma melkoinen kuhina yöllä suviseuroissa lipputankojen luona... (?) Miten poika käytännössä ilmaisee kiinnostavalle tytölle kiinnostuneisuutensa?
Olisiko sopiva aloitusrepliikki esim. : "käykö neiti usein täällä?" (huumoria) ja sopiiko sitä ottaa heti kädestä kiinni jos on kiinnostunut?
Entä miten lestadiolaistyttö antaa hienovaraisesti pakit epäkiinnostavalle pojalle; -sanoa mötkäyttääkö vain suoraan päin naamaa että: "ei kiinnosta"?
Varmasti lestadiolaisilla on pitkälle kehittynyt alakulttuuri tällä kohden koska pareja kuitenkin muodostuu, vai valitsevatko vanhemmat "sopivat" parit ja nuoret suosutuvat sitten "järkiavioliittoihin"?
Nämähän voisivat parhaillaan toimia vaikka hyvinä iskuvinkkeinä ujommille lestadiolaispojille/tytöille jotka arastelevat ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen!
Kertokaahan vähän siitä "hyörinästä" öisten lipputankojen luona!
ps. ja tämä ei sitten ole mitään pilkantekoa, kun ihan oikeasti kiinnostava aihe!
Itse sitä on aikoinaan tullut käytyä tansseissa ja siellä tavataan hakea ensin tyttöä tanssimaan ja sitten haetaan uudestaan ja siinä on mukavaa ja luontevaa tanssiessa alkaa jututtamaan tulevaa "heilaehdokasta" ja saa ikäänkuin tunnustella ilmapiiriä ennen liian kohtikäyviä kysymyksiä. Jos esim. tyttö suostuu monta kertaa tanssimaan ja juttu luistaa niin voi ehdottaa; "mentäiskö pihalle vähän happea haukkaamaan?" -ja lähteä siitä sitten vaikka pikku kävelylle järven rantaan jossa sitten juostaan koivun ympäri ja lopulta poika kaappaa tytön vahvoille käsivarsilleen siinä siintävän suvisen järven rannalla auringonlaskussa ja pidetään kädestä kiinni... jne. Sitten sovitaan tapaaminen seuraavaksi päiväksi jne.
Mites vl-lestadiolaiset; teillähän käy kuulemma melkoinen kuhina yöllä suviseuroissa lipputankojen luona... (?) Miten poika käytännössä ilmaisee kiinnostavalle tytölle kiinnostuneisuutensa?
Olisiko sopiva aloitusrepliikki esim. : "käykö neiti usein täällä?" (huumoria) ja sopiiko sitä ottaa heti kädestä kiinni jos on kiinnostunut?
Entä miten lestadiolaistyttö antaa hienovaraisesti pakit epäkiinnostavalle pojalle; -sanoa mötkäyttääkö vain suoraan päin naamaa että: "ei kiinnosta"?
Varmasti lestadiolaisilla on pitkälle kehittynyt alakulttuuri tällä kohden koska pareja kuitenkin muodostuu, vai valitsevatko vanhemmat "sopivat" parit ja nuoret suosutuvat sitten "järkiavioliittoihin"?
Nämähän voisivat parhaillaan toimia vaikka hyvinä iskuvinkkeinä ujommille lestadiolaispojille/tytöille jotka arastelevat ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen!
Kertokaahan vähän siitä "hyörinästä" öisten lipputankojen luona!
ps. ja tämä ei sitten ole mitään pilkantekoa, kun ihan oikeasti kiinnostava aihe!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei taas, Torfinn:)
Ainakin vl-nuorilla on kovasti yhteistä toimintaa, jossa kanssakäyminen ja tutustuminen on luontevaa: talvisaikaan raamattuluokat, seurojen jälkeen iltakylät - kokoonnutaan kyläilemään ja laulamaan ynnä leikkimään jonkun nuoren kotiin - , yhteiset luontoretket, talkoot, leirit jne.
Oma lukunsa on vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden kansanopistot, jotka kokoavat talven ajaksi nuoria opiskelemaan ympäri Suomea ja maailmaa, USA:sta, Kanadasta, Venäjältä ja niistä maista, missä nyt sattuu olemaan vl-kristillisyyttä.
Toiminta on paikkakuntakohtaista ja varmaankin pikkuisen vaihtelee sisällöltään sen mukaan, miten paljon samanikäisiä nuoria on paikkakunnalla. Omilla nuorillani on laaja ystäväpiiri ympäri Suomea ja maailmaa. Kavereiden kanssa tuntuu riittävän tekemistä usealle illalle viikossa.
Uskaltaisin jopa sanoa, että vl-nuorilla on laajempi kaveri- ja ystäväpiiri kuin monilla muilla. Ja nuorten tapaamisissahan sitten luontevasti tutustutaan toiseen sukupuoleen.
Siis suviseurat eivät missään tapauksessa ole ainoa mahdollisuus tavata toisiaan. Ehkä siellä kuitenkin kulminoituu sellainen jännittävä mahdollisuus, että samanaikaisesti suurin osa vl-ihmisistä kokoontuu yhdelle koolle ja on mahdollisuus luoda myös uusia ystävyyssuhteita.
Suviseurojen lisäksi Suomessa vietetään kesän aikana useita maakunnallisia kesäseuroja, jotka kokoavat kerralla pari-kolmekymmentäkin tuhatta ihmistä koolle. Erityisesti juuri maakunnalliset tuntuvat olevan nuorten suosiossa, ja nuorten määrä niissä onkin huikea.
Tässä muutamia mahdollisuuksia:)
Hyvää loppukevättä sinulle, Torfinn!
Ja kyllähän sen huomaa illanvietoissa sun muissa, kuka on kiinnostunut jostakin toisesta. Isompien porukoiden lisäksi liikutaan myös pienemmissä porukoissa ja kummasti siellä alkaa tietyt ihmiset kyläillä enemmän tietyillä kämpillä, käydä eri paikoissa tietyllä porukalla, jne. Iltaa vietetään luonnollisesti eniten niiden kanssa, joiden kanssa parhaiten viihtyy. Seurustelu alkaa ihan luonnostaan, varmasti jokaisessa tapauksessa omalla tavallaan kysytään onko toinen kiinnostunut. Joku saattaa kysyä suoraan tai laittaa viestin, että olen ajatellut sua, jne. Monesti kaveriporukan kautta tutustutaan ja sitten aletaan kulkea enemmän jonkun kanssa kahdestaan. Tässä muutama ajatus...
En tosiaankaan tullut ajatelleeksi, että tietenkin teillä on paljon juuri tuota kyläily, ym. yhteistoimintaa ja niissähän ne teidän nuoret myös tapailevat. Se on tietenkin outoa meikäläiselle osata ajatella kun itsellä tuo "pariutumisrituaali" on jo niin kaukana historiassa ja aika tavalla erilaisissa merkeissäkin.
Oikeastaan kiinnostuin asiasta senkin takia, kun erään ystäväni joka ei kylläkään ole lestadiolainen, -lapset eivät millään meinaa löytää kumppania itselleen kun ei nuoria ole nuorina päästetty normaaleihin nuortenmenoihin (diskot yms.) ja nyt kun ne ovat tulleet jo siihen ikään, että päättävät itse niin menevät sitten oikein urakalla eikä aina niin viisaastikaan... -toinen asia, mikä sai aiheesta kiinnostumaan, kun tuolla jossain aiemmin olleita selailin ja siellä joku nuori lestadiolaistyttö jossakin keskustelussa kaatoi aika kylmää vettä jonkun lest. pojan niskaan tai jotenkin muuten arvosteli ulkonäköä tjsp. (vai olikohan Larssin palstalla, en minä enää muista...)
Mietin vaan että jos omalle kohdalle panee että tyttö josta olisi kiinnostunut, paheksuisi pussailemistakin niin mitenkäs sitä sitten pääsisi eteenpäin asiassa? Eräällä kaverilla oli nuorena jolppina sellainen tyttöystävä joka suostui antamaan vain yhden pusun viikossa ja sitä tyttöä meidän piireissä kovasti paheksuttiin "pihtarina" ... ;-) (oltiin silloin n. 13-vuotiaita).
Se on vähän eri vanhoillislestadiolaisilla nuorilla varmaan, kun teitä on ensinnäkin aika paljon ja te pidätte tiivistä yhteyttä keskenänne, mutta muiden herätysliikkeiden nuoria on verraten vähän ja yhteydet eivät läheskään aina niin tiiviit joten niillä voi käydä vähän huonompi flaksi... -varsinkin jos on oikein kranttukin vielä...
Nämä realiteetit tuntien en esim. omia lapsiani ole halunnut kokonaan kieltää lasten diskoista ja menoista joissa ei nyt alkoholin kanssa läträtä vaan päinvastoin ollaan kannustettu esim. tyttöä tanssiharrastukseen ja muutenkin näitä meidän mukeloita muiden nuorten pariin ja onhan ne olleetkin. Toivottavasti sieltä elämän varrelta kunnollinen kumppani löytyy. Muuten monien eri liikkeitten uskovaisia tuntevana olen sitä mieltä että monta kertaa voi "maailmasta" saada paremman puolison kuin uskovaisista mutta tietenkin myös minulla on paljon tuttavia jotka pitävät kauhistuksena jos heidän lapset menisivät jonkun epäuskoisen kanssa naimisiin. Niinkään ei ole kyse samaan LIIKKEESEEN kuulumisesta, vaikka esim. monet körttivanhukset kertovat ettei ennenvanhaan tullut kuuloonkaan että puoliso olisi ollut joku muu kuin körttiläinen...
Nykyäänhän tietenkin suomalainen mies usein lähestyy naista viinan tuomalla rohkeudella, ajatellen että "menee täydestä" muutaman kaljan kumarassa, mutta naisten kommenteista olen kuullut selvän viestin ettei tällainen humalainen örveltäjä "mene täydestä" muille kuin itselleen ! :-DDDDD
Tämähän kuulostaa ihan reippaalta toiminnalta!
Noinhan voi todellakin muodostua pareja että jakaannutaan pienempiin porukoihin jne. Ehkäpä siinä kummasti alkaa löytymään yhteisiä kiinnostuksen aiheitakin silmäpelin myötä...-kiva kuulla kommenttejanne!
Hyvät keväät sinnekinpäin!
Luulen, että aika merkittävä osa tutustumisista tapahtuu ns. iltakylissä. Niihin mennään seurojen ja keskusteluiltojen jälkeen, tai sitten niihin kutsutaan erikseen (silloin tosin taitaa kyse olla jo kyläilystä eikä "iltakylästä"). Iltakyliä on "avoimia" ja "suljettuja", tarkoittaen, että avoimiin ovat kaikki tervetulleita, kun taas suljettuihin halutaan vain joku tietty porukka. (Luonnollisestikaan tällaiset eivät ole mitään viralliseen organisaatioon kuuluvia vaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä muodostunut käytäntö.) Mistä iltakylissä puhutaan ja mitä siellä tehdään, riippuu läsnäolijoiden kiinnostuksista ja mieltymyksistä. Usein juodaan kahvia, keskustellaan uskonasioista, jääkiekosta, lumilautailusta, opiskelusta jne., pelaillaan tieto-, sananselitys- ja lautapelejä, leikitään piilosta tai hippaa. Seuroista saatetaan mennä myös nuotiolle tai mökille, jossa lämmitetään sauna, käydään uimassa/avannossa, keskustellaan, pelaillaan ja paistellaan makkaroita tai lettuja. Kesällä on tyypillistä mennä pelaamaan lentopalloa, jalkapalloa, koripalloa, liitokiekkoa tai mikä nyt sattuu milläkin paikkakunnalla olemaan suosituin seurustelupeli. Porukalla saatetaan käydä hampurilaisella, pitsalla tai kahvilla. Toiselle paikkakunnalle muutettaessa iltakylät ovat tehokas tutustumiskanava, jos vain tuntee yhdenkin, jonka mukana voi mennä tai jos saa kutsun muuten. Näyttää noissa muodostuvan tutustumiskanavia melko hyvin.
asiasta kiinnostunut, niin meillä vl:illä on tai itse pidämme sitä suurena lahjana, että kun muutamme esim. uudelle paikkakunnalle niin on heti paljon ihmissuhteita valmiina. Ei tarvitse tutustua baareissa ja ainoastaan työporukoiden kesken, vaan lähes joka paikkakunnalta löytyy rauhanyhdistys ja toiminta on todella aktiivista. Tätä usein ihmetellään ulkopuolisten keskuudessa, mutta olemme tästä kiitollisia. Ja Jumala johdattaa parit yhteen.
Oma huomioni tuosta valmiista ystävä joukosta on erilainen kuin sinulla. Kun työpaikalle tulee uusi, ei-vl työntekijä, niin kollektiivisen kokemusmaailmansa (tv, harrastukset, musiikki, veikkaus) ansiosta hän on heti hyvää pataa vanhojen työntekijöiden kanssa. Ei tarvitse miettiä miten ilmaisisi tai salaisi vakaumuksensa.