Naaraskoirani on sakubelgi, 7 ja 1/2 kk ikäinen.
Ei koskaan ongelmia toisten koirien kanssa, osaa "koiraa" oikein hyvin. Olen aina ollut rento kun koiria tulee vastaan, olen oikeasti iloinen kun niitä tulee ja tutustumme yleensä aina jollei vastaantulija kiellä tulemasta lähelle omaa koiraansa. Koirien kohtaaminen on OK.
Mutta, kun tämä raivoaa ihmisille: kävelijöille, juoksijoille, pyöräilijöille, seisoskelijoille! Kun joku antaa rohkeasti koirani lähestyä vaikka tämä räyhää, ei koira silti tunnu hyväksyvän vaan näykkii rohkeasti pysähtyneen käsiä. Kenelläkään vastaan osuneella ei tunnu olevan "hyvä haju" tai jotain.
Ohi-käsky menee ihan kuuroille korville. Vain silloin se muka näyttäisi toimivan, jos olen oikein väsyttänyt koiran - mutta tiedän, että se kiinnostuksen puute johtuu vain väsymisestä.
Käymme seisoskelemassa ostareilla ja seurustelen koiran kanssa herkkunapein, kiinnitän sen huomion itseeni kun ihmisiä lähestyy. Mutta eikös tämä vain käännäkin kuononsa ihmisiä kohti - minä ja herkut emme kiinnosta pätkääkään. Karjun OHI ja joudun ihan tosissani pitämään hihnasta (koira on jo todella voimakas). Kun ihminen on mennyt, koira on utelias taas napeista mutta en tasan tarkkaan kyllä palkitse sitä! Olen kuin se olisi minulle ilmaa.
Tällaista voi tapahtua ostarilla kymmenenkin kertaa. Minulle ostarilenkkeily on tullut kidutukseksi. Sitä on kuitenkin koultuksessakin neuvottu jatkamaan.
ToKossa, aina kun on suurempi porukka koulutuksessa, se ei ole kuulevinaan mitään, ei halua osata mitään, pillastuu usein.
Kun olemme kaksin metsälenkillä, jossa ei ole mitään, ei siis todellakaan mitään häiriötekijöitä, se on kuin oppikirjojen hyvinkasvatettu malliesimerkki.
Tunteeko joku vastaavan ongelman?
Ei koskaan ongelmia toisten koirien kanssa, osaa "koiraa" oikein hyvin. Olen aina ollut rento kun koiria tulee vastaan, olen oikeasti iloinen kun niitä tulee ja tutustumme yleensä aina jollei vastaantulija kiellä tulemasta lähelle omaa koiraansa. Koirien kohtaaminen on OK.
Mutta, kun tämä raivoaa ihmisille: kävelijöille, juoksijoille, pyöräilijöille, seisoskelijoille! Kun joku antaa rohkeasti koirani lähestyä vaikka tämä räyhää, ei koira silti tunnu hyväksyvän vaan näykkii rohkeasti pysähtyneen käsiä. Kenelläkään vastaan osuneella ei tunnu olevan "hyvä haju" tai jotain.
Ohi-käsky menee ihan kuuroille korville. Vain silloin se muka näyttäisi toimivan, jos olen oikein väsyttänyt koiran - mutta tiedän, että se kiinnostuksen puute johtuu vain väsymisestä.
Käymme seisoskelemassa ostareilla ja seurustelen koiran kanssa herkkunapein, kiinnitän sen huomion itseeni kun ihmisiä lähestyy. Mutta eikös tämä vain käännäkin kuononsa ihmisiä kohti - minä ja herkut emme kiinnosta pätkääkään. Karjun OHI ja joudun ihan tosissani pitämään hihnasta (koira on jo todella voimakas). Kun ihminen on mennyt, koira on utelias taas napeista mutta en tasan tarkkaan kyllä palkitse sitä! Olen kuin se olisi minulle ilmaa.
Tällaista voi tapahtua ostarilla kymmenenkin kertaa. Minulle ostarilenkkeily on tullut kidutukseksi. Sitä on kuitenkin koultuksessakin neuvottu jatkamaan.
ToKossa, aina kun on suurempi porukka koulutuksessa, se ei ole kuulevinaan mitään, ei halua osata mitään, pillastuu usein.
Kun olemme kaksin metsälenkillä, jossa ei ole mitään, ei siis todellakaan mitään häiriötekijöitä, se on kuin oppikirjojen hyvinkasvatettu malliesimerkki.
Tunteeko joku vastaavan ongelman?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi olla monta asiaa samassa paketissa. Koira saattaa kokea, että sinua tarvitsee puolustaa vierailta ihmisiltä. Se taas johtuu siitä, että ns. ulkojohtajuus ei ole kohdallaan. Koira on enkeli, kun ei ole näitä ärsykkeitä, mutta kokee, että tarvitset apua maailmalla. Hermostut? Koira huomaa sen ja käytös menee sen mukaan. Toinen on tämä jahtaaminen. Riistaviettiä. Koira haluaa lähteä liikkuvan perään.. Koulutuksessa ovat oikeassa siinä, että pitää jatkaa "ostari" totutusta, mutta suosittelen tekemään sen niin, ettei koira tai sinä hermostu. Aloita kaukaa ja pysähdy, kun tulee ärsytyskynnys vastaan. Olkaa vaan ja ihmetelkää maailman menoa. Katsele sivulle rauhallisesti, haukottele makeasti ja isosti, nuole huulia. Ne on rauhoittavia signaaleja koirallesi. Seuraavana päivänä menet vähän pidemmälle jne. Hihnalenkillä välttäisin suoraa kontaktia keneenkään. Ihmisiin tai koiriin. Koiralle nämä kohtaamiset ovat aina vieraan lauman kohtaamisia ja pääset eteenpäin paremmin, kun opetat koiran ohittamaan vieraat välinpitämättömästi.
Kun on näitä rähinöitä, yritä pitää välimatkaa ja kehu sanoin ja taputuksin, kun pysyy hiljaa ja on "koirasiksi tai ihmisiksi", juttele koirallesi ja pysy itse rauhallisena. Voit joutua välillä olemaan kuin papupata, mutta koira odottaa sinulta vinkkiä kuinka ollaan. Älä välitä, mitä vastaantulijat tekee vaan keskity siihen, että teillä on kaksin rauhallista ja kivaa. Namit voi olla yksi konsti ja toinen on lelun mukaan ottaminen. Annat sen koiralle ja irti-komennolla pois. Näin koiran mielenkiinto on sinussa, eikä ympäröivässä maailmassa.
Joskus voi olla parempi istuttaa koira, jutella sille ja olla näköesteenä, kun menee pyörä tms. ohi. Tsemppiä.
minun haukussa on vähän samaa vikaa, sakemanni 2vuotias. mutta tiedän mistä se varmaankin johtuu, siitä kun olen kauhean arka kävelemään jos on hiukankin pimeää. niin koira vaistoaa sen ja luulee että minua tarvitsee puolustaa kun joku tulee vastaan. ei tarvitsisi kyllä pelätä, mutta minkäs sille mahdat! olen koittanut kyllä hillitä pelkoani mutta koira huomaa sen silti. ei silti kyllä yritä käydä keneenkään kiinni mutta vähän härisee vaan! mutta tiedän että minussa se vika on kokonaan. mieheni kanssa se ei ole moksiskaan topisista ihmisistä tai koirista.
Mulla on 8vuotias samanlainen risteytys.Senkaa ei tosin oo käytösongelmmia,vaikka aikasemmin kuulemma purrut 2ihmistä ja ongelmakoirana mulle tuli.Kiltti ja tottelevainen,vaik oon vaa ite kouluttanut.Mutta asiaan,mulla on 1.5v sekarotunen joka rähjää pyörät,lapsetkoirat muut oudot liikkujat...polku on pitkä ja kivinen!Mulla on käytössä sitruunapanta,jotta "kielto"tulisi aina ja varmasti heti.Kävin ongelmakoira kurssilla,ei olla muuten vielä koulutuksissa käyty.minulla ei ole käytössä käskyä ohitustilanteisiin,vaan yritän pitää koiran huomion itsessäni makupaloin,leikkien tms.Koulutuksessa meni paremmin kun tokoilijat,oikeen hämmästyin mitä se oma itsevarmuus tekee:)Koiralleni on opetettu kontakti.Pyöristä olemme jo voitolla,vain harvoin ärähdetään.Aina kun pyörä tuli vastaan laitoin koiran istumaan ja annoin herkkuja aina kun oli hiljaa,pikkuhiljaa päästiin kävelemään eteenpäin.Nyt ajattelin ottaa pyöräily lenkit seuraavaksi haasteeksi.Anteeksi tekstin sekavuus!