En jaksa enään tätä (15v )

Sen takia olet vihainen, kun susta tuntuu pahalta.
Ei se ole kivaa, jos on paha olla, eikä oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua.
Ja muista, se ei ole sun vika, jos susta tuntuu pahalta, et ole tehnyt mitään väärää, etkä ole mitenkään viallinen kun on paha olla.
Pitäisi vaan löytyä keino saada purettua mieltä vaivaavia asioita jollekin vaikka ihan puhumalla.

Pystytkö sä juttelemaan sun vanhemmille ? Tai koulussa kuraattorille tai terkkarille ?
Tärkeintä olisi, että saisi jutella jonkun kanssa, niin ei tarttis yksin hautoa niitä omia ikäviä ajatuksia.

On olemassa jotain nuorten auttavaa puhelinta, ja joku sekasin chat, mieli ry:ltä löytyy jotain. Ja kai niitä on joitain muitakin.
On vaan huono juttu, ku niissäkin on kuulemma ruuhkaa, kun on niin paljon soittajia ja avun tarvitsijoita. Kaikki ei pysty saamaan yhteyttä noihin apua tarjoaviin paikkoihin. Kannattaa silti yrittää.

Ja jos on paha olla, ni ei se tarkoita, että olisi tulossa hulluksi tai jotain, turhaa sellasta pelätä, se voi vaan lisätä sitä pahaa oloa.
Mutta älä jää yksin, vaikka puhuminen voi tuntua vaikealta, ni siitä on apua.

Hakata joku, se joku voi myöskin voida huonosti , mene lääkärille ja kerro miten tunnet niin saat avun vaivoihisi

Kirkosta. Kirkon meiningit tuovat turvaa epävakaina aikoina. Ja ovat ilmaisia mielenterveyspalveluja.

Teini-iältä tuo kuulostaa. Elämä ei ole iisiä, vaan raskastakin aika-ajoin, etenkin kasvuiässä. Kuka on luvannut että se helppoa on? Et ole tulossa hulluksi vaan olet oppimassa tiedostamaan, kyseenalaistamaan ja ajattelemaan omilla aivoillasi. Ei ole helppoa aina tehdä havaintoja maailmasta. Olet oppimassa säätelemään omia tunteitasi. Saatat olla herkkä mutta se voi olla vahvuutesi tulevaisuudessa. Huonoin asia mitä voit itsellesi tehdä on pelätä omia tunteitasi, nähdä ne epänormaalina. Mitäpä jos näkisit että paha olo voi olla kompassina kohti parempaa, että löydät itsesi, ja muutat asioita mitkä ei toimi.