niin suuri pienuus

Häviävän savun tavoin sinä minua katsot.
Hävityksen keskellä näet lapsen joka itkee.
Lapsen jolla ei ole mitään muuta kuin hävittävää.
Mutta silti niin avuttoman syvällä tunteiden metsässä.

Kauneuden keskellä rumuutta etsien.
Hylätyksi tuntee itsensä.
Ystävät muurina sokeuden välttämiseksi.
Muurina jotta ei näkisi oppimaansa joka valaisee kuin kuun valo kesäiltana.

Haluaisi tehdä jotain suurta.
Mutta ei pienintäkään valmiiksi saa.
Pienet asiat tuntuvat mitättömiltä.
Mutta ei metsääkään ole ilman puita.

Tanssi jatkuu vaikka askelmerkit unohtuvat.
Merkityksetön taivallus kohti loppua.
Jotta saisi lisätyksi sukuaan.
Tosin eiväthän kärpäsetkään mahdu toukkapurkkiin