Mikään ei ole niin vaivailoista, kun ei saa pidettyä pokkaa yllä ja sitten hymyilyttää niin leveästi. On se vai valloista siinä, kun muut nauraa hekottaa, kun ei enään pysynytkään yllä se myrtsi ja synkkä ilme. En tiiä ei vastaa oikeen oloani, kun koko ajan vaan tuntuu, ettei jaksa tätä läpeensä kyllästyttävää elää päivästä päivään. Totden näköisesti liian pitkä vapaa ollut taas, kun tälläistä tule mietittyä koulun ja työn sijaa mistö voisi sieltä kin oppia kirjoittamista ja kirjoitus virheiden korjaamista. V#tt nii-in
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Naurua minäkin pelkään koska alkaa naurattamaan. Tulee tarttuva nauru.
https://m.youtube.com/watch?v=EeauvE1M7qc&feature=emb_logo
Hysteeristä :D
no ei tuosta varmaan tarvinne vetää sen kummempaa hernettä nenään, tarkoitan että se perusmielialahan se on se joka sua ennen kaikkea määrittää ja nuo tuollaset hetkittäiset naurunpuskahdukset voi laittaa mielenhäiriön piikkiin kun nuo ihmiset ympärillä tahtoo noita tunteitaan tartuttaa halusipa sitä tahi ei, mutta pääasiia on että elää kuitenki niinku ne omat sisäiset fiilikset kehoittaa eikä tuollaisesta nyt ala heti ajatella olevansa itse joku sunnuntailapsi tai minkään onnenkantamoisen haltija
En mä sitä tarkoittanut kaan, mutta en ole vielä kuulut tuota. Sunnuntailapsi. Kivan kuulonen täytyy ottaa köyttöön :D
sunnuntailapset ovat niitä elämän lemmikkejä
https://youtu.be/LhRaGvc1kuw
Yhen aikaa yöllä. En kyllä vieläkään tainut kaikkea ymmärtä, mutta sillä ei ole väliä