Se että näin olisi on yksi suurimpia yleistyksiä koko astro - hölynpölyssä. Ravut ovat useimmiten todella pahasuisia ja pahansisuisia pikku otuksia. Sekä hyvässä että pahassa mielessä ...
ravutko kilttejä
paha silmä
123357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ainoastaan lisätä sen yhden koirulin sanoman, että ravut on ihan dippadii se todellakin pätee niihin. vai mitä sanoo tähän meidän koirulimme?!!
ravut ovat sisältä yhtä tunnemyräkkää..luovia ja herkkiä. Siksi niiden täytyy suojata itseään kovalla ulkokuorella..Toisaalta uskon ,että jos rapu ottaa susta saksiotteen ja luottaa..sitä ei horjuta mikään. Vaikka itse olen oinaan ja härän rajalla..tämä kiehtoo minua kovasti. Se intensiviteetti ja lojaalisuus mihin rapu kykenee. Koska nouseva merkkini on skorpioni se jotenkin tarvitsee rapua lähelleen..ei sanoin kuvailtavaa..puhdas tunneasia. Jos nostaisin peiton reunaa..rapu mönkisi peiton alle. Mutta sanopa ravulle näin ,se vetäytyy kuoreensa. Dippadii tarkoittaa sanastossani ,että nykymaailmassa ravun täytyy suojata itseään ,koska kovat arvot vallitsevat. Koska tunteet möyryävät ,rapu kokee tässä ristiriittaa..No tykkään ravusta just siksi ,että se on ihan yhtä dippadii kun tämä sarvipää kaverinsa. Rakastaisin ihmistä ,jota ei vaihdeta minnekkään..kuuhulluus antaa ravulle ,oikeuden olla avoin tunteissaan..kaunista kertakaikkiaan..
Mä tykkään susta tosi aidosti Koiruli!! Taikka ainakin sun mielipiteistä ...
Ovat ensin ihania, sitten alkaa totuus paljastua.
Tänään näin, huomenna noin, koskaan et tiedä, mistä tuulee.
Riidellä eivät osaa, samat (mitättömät) asiat otetaan käsittelyyn uudestaan ja uudestaan
Silloin kun tarvitsisit eniten tukea, silloin, juuri silloin, rapu hyökkää täydellä arsenaalilla
Sinun pitäisi naisena vain puunata kotia, eikä hänellä ole mitään henkevää sanottavaa sinulle, kaupassakäynnnit, siivoukset ja muut kodinhoitoasiat kyllä käydään läpi tarkkaan, ja jatkuvaa marinaa niistäkin aiheista riittää !
Oi ihanat rapumiehet, jätän teidät ilomielin muille naisille, minulle riitti !
Kaikki ravut on paskaa,mutta kaikki paska ei ole rapua.Sammalta se haisee anyway ...
IHMISET OVAT PERSOONIA JA JOS RAPUA OSAA KOHDELL HÄNESTÄ VOI HUOMATA JOTAIN SEMMOISTA MITÄ MUISTA ET LÖYDÄ jokaisella on hyvät ja huonot puolet eikä pidä yleistää!!!!!!!!!jos tajuat ravun herkkyyden ja annat hänen olla ja TUNTEA ja NÄYTTÄÄ myös tunteitaan vaikka kertomalla on hän tosu kiltti ja hellyyttävä mutta loukattuna tai kaltoin kohdeltuna tosiaan se kiltteys jää koska rapu menee kuoreensa..näe ne muutkin puolet äläkä katkeroidu ja valita ihan liian lapsellisesti ja yleistäen..ei pahalla mutta realisuutta peliin...en tuomitse sua mutta aika lailla mielipiteesi!!
No sanoisin ainakin omasta puolestani näin että periaatteessa olen kiltti. Liiankin kiltti usein, ja joskus se ärsyttää itseäni, koska en aina saakaan sitä vastakaikua mitä odotan. Jotenkin liikaa asetan odotuksia ihmisille, miten heidän pitäisi suhtautua kiltteyteeni ja "uhrautumiseeni". Sitten kun vastakaiku ei ole odotusteni mukaista, ilkeys minussa nostaa päätään ja se vie sitten todella toiseen ääripäähän. Ehkä tämä pätee monella muullakin ravulla. Kiltteyden muut sitten unohtavat tai eivät edes ole ehtineet huomata kun ilkeämpi puoli nostaa jo päätään!
Pari muuta tuttua naisrapua elämäni varrelta tulee nyt mieleen, ja heissä inhosin samoja piirteitä kuin itsessäni olen tajunnut olevan. Helposti puhutaan selän takana (minulla on ollut paljon oppimista sen estämisessä itsessäni), ja mielellään vähän naljaillaan edessäkinpäin.
Kiltteyttä siis on, mutta se jää usein jonkin muun piirteen alle, tai kovia kokenut rapu hylkää kiltteyden ajatellen että miksi minun pitää olla sen kiltimpi kuin muut.
Itselläni on niin kova kilpailuvietti, että sellaisessa tilanteessa kiltteys ainakin jää totaalisesti taka-alalle! Lisäksi myönnän kateutta luonteessani, sekin nostaa ilkeyden pintaan, enkä aina pysty nopeasti kuittaamaan asiaa, vaan jankkaan ja jankkaan...
Varovaisuus myös tuo esille jonkinlaista pakenemista, jos en tunne oloani turvalliseksi, saatan vetäytyä tavalla tai toisella, ja ehkäpä sekin koetaan epäsosiaallisena ja ärsyttävänä.
Hauskaa sinänsä, että kertoessani omalle siskolleni (joka ehkä minut kaikkein parhaiten tuntee) rapumaisista piirteistäni, hän oli aika eri mieltä siitä että olen mielestäni kiltti ja annan helposti periksi!
Kyllä se kiltteys karisee valittetavasti pois viimeistään työelämään astuessa kun sillä ei voi mitään saavuttaa ja kun huomaa että kaikki muutkin ajavat vain omaa etuaan. Se valitettavuus ettei kiltteydellä voi myöskään saavuttaa mitään vaan sitä pidetään naiivina saa monet ravut huomaamaan että on parempi olla vain itsekäs ja kovaluonteinen. Maailma vain on nykyään sellainen.
Rapunainen, kiitos kommenteistasi, ne kuvasivat hyvin yhtä työkaveriani, jossa olen huomannut noita mainitsemiasi piirteitä.
Kun olen itsekin rapu, olen ihmetellyt hänen ilkeyttään ja kilpailuviettiään(kin).
Olen omasta mielestäni kohdellut häntä hyvin ja ystävällisesti (tee toiselle se, mitä toivot itsellesi tehtävän...), mutta olen ollut hämmästynyt hänen "vastalahjastaan": naljailua, piikittelyä ja sulkeutuneisuutta. Lisäksi minulle on noussut se tunne pintaan että hän haluaa jotenkin päteä ja tuoda itseään kaikkialla esiin, vaikka onkin muuten hiljainen. Myöskin tyyliin kuuluu, että hän etsii minun työstäni virheitä. Ehkä hän siten kuvittelee nostavansa omaa meriittiään. Kukaanhan meistä ei ole virheetön. Kuitenkin ihmetyttää, että jos hän löytää niin paljon puutetta kaikessa, niin miksei hän tee asioiden korjaamiseksi mitään? Odotetaan kuin prinsessat, että asiat tuodaan valmiina hopeatarjottimella heidän eteensä!
Nyt olenkin ottamassa itselleni epätyypillisen nousevan skorpionin arsenaalin: suoraa ilkeilyä takaisin! Sen jälkeen hän ei ole puhunut minulle enää mitään. Vaikuttaa kovin ristiriitaiselta ja aika lapselliseltakin tämä rapunainen, todellakin. Asioistahan pitäisi pystyä puhumaan.
Toisaalta minulla on myös toinen raputyökaveri, joka on tosi mahtava työkaveri! Hän jaksaa kuunnella ja on todella nokkela ja fiksu. Mutta hän onkin vanhempi kuin tuo ensinmainitsemani rapulikka. Että meitä rapunaisia on moneen junaan, kaikki emme ole samanlaisia!
KALLIIKSI TULEE RAVUN KILTTEYS. TOSI ON ET RAPU VETÄYTYY KUOREENSA SILLOIN KUN AHDISTAA,LOUKATAAN JA ALISTETAAN,MUT ANNAS KUN RAPU SIITÄ TOKENEE NI KYL TULEE KALLISTA JÄLKEÄ,SILLÄ MEHÄN OLLAAN NIIN SITKEITÄ JA RAUHALLISIA TOIMESSAMME ET OKSAT POIS JA SILLOIN ITE PIRUON IRTI JA KALLIIKSI TULEE,SILLE JOKA RAVUN PIIKKIIN TAKERTUU.ONKO SE SIT ILKEYTTÄ,KUN PUOLUSTAA OSAAMME?
ota vinkistä saksees=äksöniä..