En edes huomalassa uskaltanut lähestyä. Anteeksi. Miksi uskallan jutella muille, mutta sinulle en?
Ei meitä ole tarkoitettu yhteen
Anonyymi-ap
40828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tykkäätkö liikaa vai miten vaikuttaa suhun...
En ole analysoinut tätä sen enempää. Ehkä sitten noin.
Pelkäät pettymystä, sitä että tulet torjutuksi. Riisu ennakko-odotukset mielestäsi, niin pääset lähestymään vapaana.
Miksi en pelkää sitä muiden kohdalla?
Ennakko-odotukset, idolisointi, arvaisin. Kun toisen nostaa jalustalle (unelmien mies/nainen) ja unelmoi saavansa tämän, niin lähestyminen voi mennä todella vaikeaksi.
Toki voi olla monta muutakin syytä.
Ja sitten jos molemmat menee yhtä lukkoon, niin siinähän sitä sitten ollaan. Kummatkin pettyneitä kun ei mitään tapahtunutkaan. Lopulta kuitenkin riittäisi kaksi vaivaista sanaa, "tykkään susta" tms. Itselläkin (m) vähän sama tilanne. Ei mitään hajua naisen tunteista.
Niin. Tai toinen on lukossa ja toinen ei ole siinä mielessä liikenteessä. Mutta kommunikaatio tyssää ja asiat eivät selviä, vaan jäävät roikkumaan. Ja ihmiset jäävät välitilaan, mikä on paskin mahdollinen paikka olla.
Siksi on erittäin tärkeää luopua oletuksista ja odotuksista, kunnes niille on annettu selkeästi katetta.
Niin. Niistä oletuksista ja oman mielikuvituksen tuotoksista on vaan niin helvetin hankala luopua.
Ei se helppoa todellakaan ole. Noin parisuhdemielessä olen pääosin onnistunut niistä luopumaan, mutten osaa sanoa miten. Ehkä siihen riitti vain sen tiedostaminen, että ne aiheuttavat tarpeettomia ongelmia. Ja sen hyväksyminen, että minä nyt olen juuri tällainen ja tuollainen ukkeli, ja oikein hyvä sellaisenaan.
Mielikuvituksen tuotokset ei ole hyvä juttu, jos niille ei oikeasti ole katetta. Ennakkoluuloton suhtautuminen auttaa aina. Jotta asiat eivät jäisi roikkumaan, kannattaisin keskustelua sen toisen osapuolen kanssa.
Se keskusteluhan on nimenomaan se kaikkein vaikein asia. Jos kaikissa ihmissuhteissa keskulteltaisiin aina avoimesti, niin ei näitä palstoja olisi varmaan olemassakaan.
Ei tarvita sanoja. Riittää jos uskallat tulla lähemmäs ja nostaa sen katseesi.
En uskalla nostaa. Pelkään etten pääse siitä ikinä pois.
Ei sua tarvitse katsoa, sulla on viiksiä nenun alla.
T.mustasukkaisuus on ilmeisesti yksinoikeudella, mikä luo raivon kaveriin, että rauhotus kaveri hieman, sillä tuolla on karhuryhmä selustassa, ympärillä, rauhotus hölmö pikkusen......
https://m.youtube.com/watch?v=na6A4MnC2Po
Miksi siitä pitäisi pois päästä jos tarkoitus olisi päästä lähemmäs?
Oletko kokeillut vaikka kirjoittaa hänelle jos juttelusta ei tule puolestasi mitään? Anna perinteinen kirje tai lappu, heitä viestiä vaikka whatsappin kautta ja pyri juttelemaan sitä kautta? Luulisin että tuo helpottaisi juurikin jos pääsisit edes jollain tapaa tutustumaan häneen paremmin.
Minua harmittaa kun en tiedä eikö mies vain halua puhua kanssani yhtään mistään vai eikö vain uskalla. Juttelee muiden kanssa vaikka mistä ja näenkin hänet jatkuvasti menevän juttelemaan muille. Yritän usein keksiä edes jotain aihetta josta mennä puhumaan hetkeksi mutta ei hän vaikuta olevan siitä ärsyyntynyt muttei ole kanssani rennosti eikä yritä keksiä jutunjuurta, ei kysele minulta yhtään mitään vaan puhuu omiaan vähän päälleni. Ja jos en tungettelisi niin emme varmaan keskustelisi juuri ollenkaan. Olisin aivan maani myynyt jos tietäisin että haluaisi kyllä mutta ei vaan oikein kykene. Viestittelisin todella mielelläni jos se olisi helpompaa.
Ymmärrän sen ap ja olet oikeassa lopetetaan tähän niin ei kerkeä sattua kumpaankaan!
Ei haittaisi vaikka tekisi hieman kipeääkin, kunhan tietäisi mitä toinen ajattelee.
M-sivusta
Mitä tarkoitat tällä?
Sitä tarkoitan, että olisi vähemmän kipeää kuulla sekin ettei omat ja kaivatun tunteet kohtaa, kuin se että roikkuu omissa haavekuvissaan loputtomasti.
Niistä voi silti olla vaikea luopua. Onko joku joskus ollut sinuun yksipuolisesti ihastunut ja olet joutunut antamaan kenkää? Tiedät varmasti ettei sekään ole helppoa.
On niistä kuitenkin helpompaa päästää irti kun tietää ettei vastakaikua ole tiedossa. Voi ainakin antaa itselleen mahdollisuuden johonkin muuhun. Ja olen ollut joskus pöydän toisellakin puolella, ei ole helppoa torjua toista ihmistä ilman että loukkaa. Ja väkisinkin silti aina loukkaa.
Ehkä pelkäät päästää tärkeitä ihmisiä liian lähelle, ettei ter liian kipeetä
Hyvinkin mahdollista 🤔
Tärkeitä.. Jos ei juuri edes tunne kuin haavekuvat.
Kukaan ei missään kohtaa sanonut, että hän on täysin pelkkä haavekuva. Jotain historiaa on, mutta se aika on kulunut.
Et jutellut ollenkaan vai ei et uskaltanut tehdä liikkeitä hänen suuntaan? Parhaimmat tarinat alkaa arvostuksella, minullakin on mies joka aina välillä risteää elämässäni mutta en voi päästää häntä lähelle koska tämän kanssa se pitäisi mennä heti ensiyrittämällä oikein. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tällä tarkoitan?
Aika sairas kommentti
Minä ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta. Entä jos käy niin, että vihdoin vuosien kissa ja hiiri -leikkien jälkeen päädyttekin yhteen, eikä siitä sitten kuitenkaan tule mitään. Siinä on menetetty aikaa ja muita potentiaalisia suhteita, kun on vain odotettu sitä yhtä "oikeaa". Näin kävi joskus siis minulle.
Ensinnäkin meillä ei koskaan ole ollut kissa-hiiri leikkiä ja toiseksi parempi se on yrittää kun jossitella lopunelämänsä. Kolmanneksi en lukitse itseäni haavekuvaan.
Meinasin vaan kun kirjoitit siitä sinun "hänestä" jota et kuitenkaan päästä lähellesi ennenkuin hetki on oikea. Ehkä ymmärsin aivan väärin.
Hetkiä varmaan ollut mutta tilanne ei ole oikea joten ei voi silmiinkään katsoa.
Itselläni myös mukavan miehen seurassa ja jutellessa tulee puheesta aivan ressukan virallisen ärsyttävää vaikka haluaisin huutaa koko maailmalle et oon ihastunu tuohon vanhukseen😎
Ei tässä mitään teinejä enää olla.
Muille puhun ja pälpätän.
Toi on muuten totta.
Älä huoli mua ei ole tarkoitettu yhteen monen kanssa jotka tulevat humalassa juttelemaan.
Monet naiset ottaa kaiken liian vakavasti, se tekee tutustumisesta luonnollisella tavalla vaikeaa, jopa mahdotonta. Ja vaikka ei romanssia tulisikaan, ei kavereita koskaan ole liikaa, ainakaan varttuneemmalla iällä.
Tilanne on aika kinkkinen suhteen muodostuksen kannalta, niinkuin kirjoitit. Uskalluksen esteeksi voi muodostua toisen jokin piirre/ulkomuotoon viittaava, mikä on toiselle uutta, pelottavaakin. Ajattelee ettei saa vastakaikua "moikkaamista" enempää.
Liiat/ turhat ajattelemiset tulevat toiselle niin lähelle, että pelko jää päällimmäiseksi, etkä saa jäätä rikottua kohti kohdetta.
Kai oot sinkku
Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeaa? Kunhan kysyn.
Meinasitko tehdä jotain asialle?