Onko yksinäisyys

Yksinäisyyttä en tunne kuin satunnaisesti hyvin lyhyesti. Yksin oleminen ei ole ongelma, se on ihan kivaa. En välttämättä tarvitse yksin olemista, vaan omaa tilaa seurassa.

Tarvitsisin ainakin sosiaalisuutta todella paljon nykyistä enemmän, mut masennus ajaa helposti yksinäisyyteen, eikä kukaan ole kotoakaan tulossa hakemaan. Toki yksinkin on ihan mukava touhuta asioita.

Yksinäisyys ja yksin oleminen on kaksi eri asiaa. Yksinäisyys käy mielenterveydelle ja yksin olemisesta, sen ollessa vapaaehtoista, on tervehdyttäväkin vaikutus.

Tarvitsen yksinäisyyttä muttakun minulle ei sitä kauheasti suoda. Yksinäisyyden hytkinä oöen onnellinen

Kaipaan yksinäisyyttä miehistä mutten perheestäni eli lapsistani ja lemmikeistäni. Niiden kanssa olen onnellinen. Miehistä en saa muutakuin harmia.

Olen totuttanut itseni yksin olemiselle. En tiedä miten pärjäisin suhde elämässä? Todennäköisesti pärjäisin huonosti. Varsinkin, kun on ollut enemmän ikäviä kokemuksia, minua on helppo väärin ymmärtää, koska muuten en olisi kokenut sitä mitä olen kokenut.

Joskus olen kokenut itseni myös yksinäiseksi ja toisarvoiseksi. Huomannut sen itsessäni, etten viihdy isoissa porukoissa, varsinkin jos tulee tunne, että olen ulkopuolinen siellä. Olen fiilis - ihminen ja tunnen aistin asioita ympärilläni. Siksi ulkoistanut itseni monesta.