Se tunne on taas läsnä. Ihan kuin jokin pyrkisi ulos rinnastani. Alieniko siellä muhii? Painon tunne rinnassa vaikka tiedän että se on henkistä eikä fyysistä. Pitäisi varmaan hengittää pussiin että tilanne rauhoittuisi. Tunne hälvenee jos pystyy itkemään mutta juuri nyt en kykene siihen eikä tunnu siltä. Kahvinjuonti taisi voimistaa tätä tuntemusta entisestään. Liikuntaa voisi alkaa taas harrastamaan entiseen tyyliin kun futiskisojen pelitahti on lievittynyt. Tuntuu että oma keho ja mieli pitäisi jotenkin re-bootata. Luoda nahkansa ikään kuin uudestaan.
Ahdistaapi
Anonyymi-ap
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko tuota useinkin ollut? 🐺
Välillä sitä ei huomaa ja sitten se kumuloituu hitaasti ajan saatossa kunnes sen huomaa. Se menee kuitenkin ohi ja se tuntuu mutta ei satu kuitenkaan fyysisesti. Hengästyn yhden harrastukseni parissa säännöllisesti joten tämä ei ole mikään sydänvaiva. Yleisohjeena sanottakoon että sydänvaivat voi sekoittaa närästykseen ja mitkä tahansa paikkojen puutumiset ja pistelyt liittyvät tavalla tai toisella sydämeen ja verisuoniin. Olen nähnyt vierestä tällaista joten näin se menee. Aina sanotaan että subjektiiviset kokemukset ovat vain mututuntumajuttuja mutta ne ovat silti reaalimaailman havaittuja ilmiöitä. Se on kuitenkin tiedettä omalla tavallaan vaikkei niistä voi vetää mitään yleispäteviä johtopäätöksiä. Ne voivat kuitenkin päteä yksittäisissä tapauksissa tiettyjen ihmisten kohdalla.
Henkisessä kivussa on monta seikkaa.
Ensinnäkin sinun tulisi keksiä joku sinun oma juttu, miten maadoitut.
Toiseksi luonasi on varmaan joku henkiolento, joka kivun tullessa yrittää viestittää. Mieti mitä teit juuri ennen kipua.
Kolmanneksi jotkut ovat ilmaisseet että ensi yönä on kaksoisliekkien täysikuu. Se vaikuttaa meihin. Nukkumaan mennessä olisi hyvä manifestoida, mitä haluaa.