Olenko tehnyt väärin??

Anonyymi-ap kirjoitti:

Sain tyttären syksyllä -85. Lapsen isä olisi ollut halukas osallistumaan lapsen elämään. Minua ajatus arvelutti ja etenkin se, että jos isä on lapsen elämässä mukana, niin joudun saamaan häneltä elatusmaksuja. Olimme 33-vuotiaita ja ajattelin, etten voi odottaa isän maksavan pienistä tuloistaan joka kuukausi.
Isä tuli tapaamaan lasta heti syntymän jälkeen, jolloin sanoin sen mitä olin valmiiksi päättänyt sanovani. Sanoin, että ehkä on parempi, että minä jatkan lapsen kanssa yksin jolloin sinunkaan ei tarvitse maksaa elatusmaksuja. :(

Lapsi ei pienenä ollessaan kysellyt isänsä perään, mutta aikuistuttuaan kyllä. Minä en muistanut kuin sukunimen, josta ei kauheasti ollut apua. Lapsi tilasi DNA-testi ja tuloksena suurella prosentilla oli myös isänsä sukunimi selä lisäksi muita.

Tytär otti yhteytta suurimman yhteisen prosentin omaavaan naiseen ja he tapasivat. Salapoliisi/stalkkerityön ja FB-viestien jälkeen isäehdokas oli esillä.
He tapasivat tänään ja isä kertoi, että on nähnyt tyttäreni vastasyntyneenä, jolloin olin egdottanut että olen ainut huoltaja. Oli myöskin pahoitellut tyttärelleni, ettei ollut enempää "taistellut" tapaamisoikeuksista.

Nyt tuntuu todella pahalta, että olen evännyt tyttäreltäni suhteen omaan isäänsä. Mietin, miten tämä kaikki ona vaikuttanut häneen matkallaan aikuiseksi.

Olenko ollut liian itsekäs näkemättä tilannetta isommin? Minä olen kyllä paneutunut aina lapsiini ja mennyt lapset edellä -ajatuksella, mutta lapsi olisi saanut kenties paljon suuremman perpektiivin elämäänsä, jos en olisi evännyt tältä oman isän läsnäoloa?

No, nyt mennään näillä ja toivotaan, että lapsi päsisi tutustumaan isäänsä kunnolla.
Moitin myöskin itseäni, etten ollut vastaanpttavisempi kun pääsin tutustumaan lapseni isään, joka ihan ensi kerrasta antoi niin hyvän ja luotettavan kuvan itsestään. <3

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä