On tullut todistettua jo moneen kertaan.
Deittailu ei sovi mulle
Anonyymi-ap
53924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Minkäs se sanotaan vahvistavan säännön... 😉
Hermot menee ja tympääntyminen saa vallan ennen sitä poikkeusta.
Ootko useaakin deittaillu? Ja jos saapi kysyä, niin mikä on mättänyt?
Olen kokeillut nettideittailua muutamaan otteeseen. Tulos on plus miinus nolla. Itse asiassa on tullut lähinnä ongelmia.
Ovatko jääneet jalkaan kiinni ja kävely on nyt hankalaa, vai jottain muuta probleemaa?
Muuta ongelmaa, kaikkea typerää, turhaa.
Okei, ikävä kuulla 😐 Jospa törmäisit johonkuhun ihanaan muuta kautta.
Kiitti, toivotaan sitä.
No mikäs mikäs nyt noin mättää?
Tulee tolkuttomia väärinkäsityksiä ja umpikujia, joita muussa elämässä ei tule koskaan. Voi johtua osin siitä, että on vähän deittailukokemusta ja toiset pelaa jollain tuntemattomilla säännöillä. Nettideittailu nimittäin näyttää etenevän aivan tyylillä kuin tavallinen kanssakäyminen ja deittikumppanit loukkaantuvat käsittämättömistä asioista. Musta tuntuu kuin olisin piilokamerassa.
Jokseenkin samaa mieltä. Deittailu on turhauttavaa enkä tiedä mitä deittisaittia tai sovellusta jaksaisin enää käyttää. En löydä itselleni sopivia mätsejä eikä naiset osaa/halua/ovat passiivisia oikeasti tutustumaan.
Köykäiset keskustelutaidot ovat suuri ongelma, joka korreloituu yleensä vähäiseen koulutustaustaan. Lesbodeittailusta hauskuus on kaukana.
Joidenkin kohdalla ihmettelen tota passiivisuutta tai keskustelutaidon puutteita eli miks sitten edes lähteä etsimään seuraa, jos ei ole valmis panostamaan edes mihinkään.
On kyllä sattunut hyviäkin deittejä ja päässyt treffeille, mutta osa taas liian kaukana.
Tietty, kun livenä näkis jonkun, niin vois olla paras tapa tutustua. Eipä taida olla mitään bileitäkään tiedossa, ainakaan täällä Savossa.
Tiedustelin tuota bileasiaa ja sain tietää, ettei ole nyt tulossa bileitä ilmeisesti. Ehkä siellä sitten tärppää ap:llä, kun niitä aletaan taas järjestää ja jos menee sinne. Kannattaa katsoa myös Setan sivuja oman paikkakunnan kohdalta, onko esimerkiksi aikuisten iltoja tmv., missä voisi tutustua uusiin ihmisiin ja jutella kahvin tai teen ääressä.
Osaamattomuuttaan, laiskuuttaan, ujouttaan tai silkkaa tylsämielisyyttään? Tai luulevat että nätti naama ja hoikka vartalo riittää ja toinen saakin yksin tehdä kaiken työn tutustumisessa. News guys: ei riitä. Yhtä hyvinhän voisi seurustella robotin kanssa.
No miksi ylipäänsä lähteä deiteille, jos puhuminen on ylivoimaista?
Ite en lähdekään enää jos toinen on vain joku joojoojuujuuokihankiva -tyyppi, jolla ei ole omia mielipiteitä. Tai on joku hönö nainen aivan erilaisella arvomaailmalla ja kiinnostuksenkohteilla, kristallit/horoskooppiasiat/uskonnollisuus näin esimerkkinä. Lesboilla ei vain ole hyviä vaihtoehtoja juuri. Karu fakta mitä te miestensuosijat ja -deittailijat ette vain näe.
Tekeekö se kestään hönöä, jos uskoo yliluonnolliseen ym siitä huolimatta voi olla koulutettu ja fiksu muuten.
Samaa tulin kysymään. Tekeekö erilaset mielenkiinnon kohteet toisesta hönön? Ymmärrän että agnostikko/ateisti ja tosiuskovainen ei välttämättä yhteisiä juttuja löydä mutta voisko deittailun epäonnisuudessa jonkun verran olla kyse myös omasta asenteesta ja kapea katseisuudesta?
Mulle on sattunut innokkaitakin tutustujia. Passiiviset ja puhumattomat on olleet vähemmistössä. Keskustelu on voinut mennä sujuvastikin. Ongelmia on tullut mm. alkoholin käytöstä, existä puhumisesta, yliampuvista ehdotuksista, tarpeesta teeskennellä kemiaa, eri käsityksistä mikä on tapailua, mustasukkaisuudesta, jatkuvista väärinymmärryksistä. On mennyt vaikeaksi heti kättelyssä. Eikö deittailun kuuluisi olla kivaa, eikä taakka?
Ei automaattisesti, mutta ikävä kyllä niillä on usein yhteys. Fiksukin on suhteellinen käsite, ja tuskin kukaan ei-fiksu myöntää olevansa ei-fiksu, vai mitä?;) Ihmiset ei toimi niin.Maltillinen hengellisistä asioista kiinnostuminen on ok, mutta ylitsevuotavuus ja se että asioita perustellaan jumalallisuudella /yliluonnollisuudella/vastaavalla saa epäilemään naisen järjenjuoksua näin lähtökohtaisesti. Kyse on arvoristiriidasta. Samanmieliset lapset leikkii parhaiten samanmielisten lapsien kanssa.
Mulle ei ole tullut vastaan yhtäkään liiaksi henkimaailmassa kiinni olevaa, ei myöskään epäsiistejä, eikä sosiaalisesti täysin mahdottomia, eikä monta muutakaan täällä mainittua ongelmaa. Ongelmat on olleet suurimmaksi osaksi erilaisia kuin palstan nykyisten juttujen mukaan voisi päätellä. Eipä silti etten olisi sitä tiennyt jo tavallaan, mutten arvannut miten hankalaksi voi mennä.
Jep no kullakin omat ongelmansa. Herkästi loukkaantuvat naiset ovat kyllä yksi ongelma. Kuten jos ei pariin päivään laita viestiä niin sitten toinen alkaa leikkiä mykkäkoulua. Niin kenestä naiset vielä on aivan ihania:p? Vapaana en heihin ainakaan törmää.
Mulle on loukkaannuttu, mutta syitä ei ole kerrottu kunnolla. Myös ulkopuolisen näkökulmasta tilanteet on olleet tavanomaisia. Jäävät ikuiseksi arvoitukseksi, en ala kyselemään keltään moneen kertaan. Liikaa vaikeilua alusta saakka.
Kyllä mä olen ymmärtänyt ajat sitten, ettei vähemmistölle kuten lesbot ole ruhtinaallisia apajia, en mä ole tyhmä. Osaan ajatella. Aika paljonkin itseasiassa. 😀
Ikävä kuulla. Toivottavasti löydät vähemmän loukkaantuvaa seuraa. Itse en halua tuhlata aikaani pikkumaisiin ja pienestä suuttuviin naisiin. Elämä on liian lyhyt käytettäväksi ko. seuralaisiin.
Itsekin yritän viritellä uudestaan deittailua.
Mä en myöskään jaksa olemattomista vaikeilijoita. Sellaisen kanssa on työläs olla ja suhteessa olisi jatkuva riita. Onnea sulle deittailuun, itse aion seuraavaksi katsella muualta kuin nettideiteistä.
niin no ei kaikkien kanssa mätsää. ehkä ne osaa jutella joidenkin muiden kanssa mut just sun kanssa ei osaa jostain syystä luontevasti keskustella
Taitavat itse olla tyhmimpiä jotka muita haukkuvat tyhmiksi
Lopetan deittailuun toistaiseksi. Katson ainakin kevään ajan mitä elämä tuo mulle eteen muualla. Turha käyttää aikaa johonkin, mistä ei tule mitään muuta kuin vaivaa. Deittailu voi sopia jollekin muulle, parhaiten sellaiselle joka haluaa heti mennä sänkyyn tai leikkiä pariskuntaa ennen kuin tunnetaankaan.
Tunnistan ongelman itsekin. Naiset ei oikeasti halua tutustua keskustellen, sovitaanko yhteen. Kauhea kiire sänkyyn tai leikkimään kotia puolitutun kanssa. Ikäisilläni viehättävillä naisilla ei riitä ilmeisesti rohkeus ja kantti rehelliseen tutustumiseen. Sääli.
Toi älytön kiire on todella outo ja luotaantyöntävä juttu. Siitä näyttää seuraavan järjetön määrä väärinkäsityksiä ja mutkikkaita tilanteita. Mun tapaamat naiset on kaikki olleet kivannäköisiä, treffeille laittautuneita ja sosiaalisen toiminnan perusasiat hallitsevia. Haasteet on luonnepuolella ja/tai on totuttu aivan eri toimintatapoihin.
"Rohkeus ja kantti ei riitä rehelliseen tutustumiseen" Aloin miettiä tätä lausetta. Tämäkö on syy hosumisiin, älyttömiin ehdotuksiin ja loukkaantumisiin? Miten voi perustaa pysyvän suhteen, jollei tunneta kunnolla? Suhdehan katkeaa siinä vaiheessa kun totuus tulee esiin ja huomataan, ettei sovitakaan yhteen. Ei mitään järkeä. Parempi tutustua hitaasti.
No vähemmistödeittailun paineet. Pelätään ettei saada mitään parisuhdetta jos ei jousteta tärkeissäkin asioissa/arvoissa, ko. pelot tietysti potenssinkymmenen meillä lesboilla koska tarjontaa on niin vähän ja vielä vähemmän niitä joita voi edes harkita tapaavansa/deittailevansa vakavasti.
Mä en pysty tuollaiseen teeskentelyyn ja valheellisuuteen. Väkisin väännetyistä suhteista ei tule mitään muutenkaan pidemmällä tähtäimellä. Reilu peli tai ei mitään.
En mäkään. Ja siksi varmaan olenkin yksin, mutta parempi näin kuin teeskentely että olisi jotain yhteistä minkä varaan suhdetta rakentaa.
Mä aion jatkaa aikaisempaan hyväksi todettuun tapaan. Eli aloittaa tutustumiset kaveripohjalta arkielämässä. Ei tarvitse mennä deiteille ennen kuin molemmat haluaa.
Hyvä jos sulla on toiminut noin. Mulla ei. Deittiehdotukset tulee arkielämässä puun takaa kavereilta, joista en itse ole sillä tavalla kiinnostunut.
On mulle sitäkin käynyt, mutta myös kaikki parisuhteet löytyneet kaverillisella aloituksella. Ei auta kuin olla avoimena ja liikkua paljon eri paikoissa. Mulla se toimi ennen ja toivottavasti jatkossakin. Tsemppiä sulle sen oikean löytämiseen!
Kiitos. Paineita suhteen löytämiseen lisää se, etten halua lisääntyä ja näin kolmekymppisenä vauvaodotukset näyttää olevan tärkeä asia monille.
Nykyään deittailu on, kun kävisi työsuhdehaastattelussa antaa hyvä kuva itsestään, että tulisi valituksi. Meillä kaikilla on huonoja puolia, mutta mitä niistä on sitten valmis sietämään.
En ainakaan halua ketään sentakia tai olla epätäydellisessä suhteessa, että pelkäisin jääväni yksin, eihän se pidemmän päälle kanna kuitenkaan.
Välillä on hyvä pitää deittailusta breikki ja tehdä itselleen tärkeitä asioita.
Salaisuus lienee siinä, että parilla hyvät sekä huonot puolet sopii yhteen. Voisin helposti luetella useita huonoja puolia, jotka ei haittaisi mua yhtään vaikka ne monia muita haittaavat.
Onpas sulla itselläsi katkera ja negatiivinen asenne?
Minäkin olen tavannut nättejä, siistejä ihmisiä. Ollaan vain oltu erilaisia ja koen myös, ettei nettideitit sovi minulle. En ole tavannut myöskään ketään tyhmää tai itselleni liian kouluttamatonta.
Voi olla, että nämä ihmiset ovat sinkkuja kommunikaatiotaitojensa vuoksi.
Minulla oli yksi hankala kokemus, kun toinen ei selvästikään tiennyt mitä minusta halusi. Se tuntui tosi pahalta, että säädetään edes ja takaisin. Lopulta pakko itse ratkaista asia. Ja aika äkkiä hänellä olikin toinen kainalossa. Lienee ollut syy. Vaan parempi molemmille näin senkin loppu. En usko, että luonteiden puolesta meistä olisi tullut paria kuitenkaan.
samaa mieltä.
En ymmärrä kun täällä haukutaan toisia tyhmiksi ja keskustelutaidottomiksi.
Kenellä on katkera ja negatiivinen asenne, katso peiliin kun kommentoit noin asialliseen kirjoitukseen.
En ole haukkunut ketään. Ettekö osaa seurata kuka kirjoittaa mitäkin.
Tarkoitin sitä, että kun mollataan tyhmiksi ja haukutaan toisia. Ei minusta kukaan ole täydellinen. Olen myös itse usein pohtinut, että millainen kumppani itse olen...
Ei ole tarvetta mollata. Ja sori, mutta minusta sellainen on negatiivista ja katkeraa sävyltään.
Jos kukaan ei koskaan ole mitenkään edes vähän hyvä tai sopiva jollain tasolla... niin?
Joku muu on mollannut, ei ole mun kynästä ne jutut. Kerroin kokemuksiani nettideiteistä.
Tämän kun moni tajuaisi. Kukaan ei ole täydellinen, ei itsekään. Tulisi ulos omasta kuplasta ja miettisi millainen deittiseura tai kumppani itse on. Kaikki tekee virheitä, jotkut ansaitsee 2 mahdollisuuden. Rentous on joillekin hankalaa varsinkin ekoilla treffeillä tai ihmisen kanssa johon on pitkään ollut ihastunut. Joku voi väkisin yrittää esittää rentoa ja liikaa miettiä että kaikki menisi täydellisesti, ei näytä liikaa ihastustaan ettei pelota toista pois. Lopputulos voikin olla päinvastainen. Käyttäytyy oudosti joskus jopa hieman töykeästi sitä edes tajuamattaan. Me ollaan kaikki ihmisiä, erilaisia. Muistetaan se.
Mulla myös yksi hankala kokemus jossa toinen souti ja huopasi ees taas, ja lopulta teki päätöksen, joka itelle tuli puskista. Juuri kun hän vaikutti että vihdoin hän haluaa mut ja osoittaa sen, luulin väärin. Hänen jälkeen päätin etten näitä kattele, vaikka kuinka olisi tunteita. Yleensä siinä vaiheessa kun toisesta irtautuu ja lopettaa, sieltä suunnalta tuleekin vihreää valoa.
Deiteillä voisin käydä kenen tahansa kanssa. Deitit ei ole tae mistään enemmästä. Mutta se pitää osata myös sanoa, ei jättää toista roikkumaan ja odottaa että se jotenkin huomaisi tai lukisi ajatuksia että ei oltu samalla aaltopituudella. Yleensä ihmisten, jonka kanssa juttu on luistanut on jotain siitä tullut, ystävyyttä tai muuta. Mutta sellaisen ihmisen kanssa en edes harkitse ystävyyttä joka käytöksellään tai puheellaan ei kunnioita toista. Näitä tilanteita on esim. Puhelimella olo koko ajan treffeillä, kaverin pyytäminen samaan paikkaan missä ollaan. Ja se suoraan puhuminen: musta ei tunnu että tästä tulee mitään, voidaanko olla frendejä, yhen illan juttu, friends with benefits? Miten se puhuminen on niin vaikeaa?
Eikö oo hyvä, että pääsit tuollaisesta ihmisestä eroon?
Joka on puhelimella jatkuvasti, eikä tiedä mitä haluaa? Onkohan meillä ollut sama deitti 🙈😁
Voi olla!🙈 kokemuksista viisaampana toisen kunnioitus on avaintekijä että deitistä voisi kuvitella tulevan mitään saati että olisi edes hauskaa. Tottakai ymmärrän hermostuneisuuden ja silloin 'vahingossa' puhelimen vilkuilua. Itsekin tätä jossain kohtaa tehneenä. Mutta siinä on vissi ero että viestittelee tai selailee esim facebookia välinpitämättömästi toista kohtaa ja sillä että on ujo ja hermostuneesti vilkuilee puhelinta. Silläkin tietysti rajansa.
Samaa mieltä. Puhun aina suoraan ja odotan toiseltakin samaa. Mun nettideittikokemuksen perusteella harva haluaa sitä, mieluummin pitäisi leikkiä jotain leikkejä.
Ei ole mukavaa käytöstä toisen seurassa sellainen. Ymmärrän hyvin. Ehkä siitä voisi sanoa jatkossa, ettei tunnu kivalta. Luulisi, että toinen ymmärtää, mutta jos oli vaikka hermostuneisuutta.