Tapasin tossa alkuvuodesta naisen, itseäni nuoremman(itse 30v). Olen naimisissa eikä mulla ollut mitään "hakua päällä", ei mitään yhden illan juttua tai muutakaan. No, juteltiin vaan ja hän jotenkin jäi mieleen. Siinä meni jonkin aikaa kun soiteltiin, tekstailtiin ja nähtiinkin, mut siinä kaikki, muuta ei tapahtunut. Sitten jossain vaiheessa koko juttu ikäänkuin lopahti, ehkä n. kuukaudeksi. Olin jotenkin onnellinen siitä että se loppui ennenkuin mitään isompaa ehti tapahtua. Ja itsetunto tietenkin vahvistui kun vähän ulkönäköäkin kehuttiin....:) Mutta sitten tää juttu vähän kuin varkain alkoi taas uudelleen pari viikkoa sitten. Mä en koe olevani mitenkään helposti vietävissä, koska jos olisin niin mähän olisin tän toisen naisen sylissä viettänyt monia hetkiä. Se kyllä myönnetään että horjuttaa mua on näköjään helppoa, mutta kaatumaan ei ole vielä saatu (tässä vaiheessa näyttää vähän pahalta...).
Mä tiedän sen, et jos mä viisaasti teen niin mä sanon kiitos, mutta ei kiitos!
Varmaan on muitakin "kohtalotovereita" ja kuulisin mielelläni miten muilla on käynyt.
Sanonta josta olen tähänastisen elämäni pitänyt kiinni, saattais olla muillekin paikallaan:
Mies tekee mitä mies tekee ja mies vastaa tekemisistään....
Mä tiedän sen, et jos mä viisaasti teen niin mä sanon kiitos, mutta ei kiitos!
Varmaan on muitakin "kohtalotovereita" ja kuulisin mielelläni miten muilla on käynyt.
Sanonta josta olen tähänastisen elämäni pitänyt kiinni, saattais olla muillekin paikallaan:
Mies tekee mitä mies tekee ja mies vastaa tekemisistään....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on tällä hetkellä lähes samanlainen tilanne kuin sulla. Olen nainen ja naimisissa, mulla ei ole todellakaan ollut hakua päällä ja rakastan miestäni enemmän kuin elämää. Mutta töitteni kautta tapasin miehen -ja se oli siinä. Minä ihastuin korviani myöten kuten myös tuo mies. Tässä oli jonkin aikaa väliä ettei nähty ollenkaan ja olin jo pääsemässä hänestä kunnes taas tuli tilanne että nähtiin ja nyt joudutaan ihan virallisissakin merkeissä näkemään muutamia kertoja.
Meillä juttu ei ole lähtenyt liikkeelle -asioista ei ole vielä edes puhuttu, vaikka molemmat tiedämme mitä toinen tuntee (vihjauksia ja sähköä ilmassa). Minä olen yrittänyt pitää välimme ihan tällä virallisella tasolla, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan. Pettämään en lähde -sen olen lujasti päättänyt. Omatunto soimaa jo pienemmästäkin.
Pysy kuule lujana! Älä anna periksi. Ihastuksia tulee ja menee. Rakkauden eteen (vaimosi) on tehtävä töitä. Varmasti se on vaikeaa, mutta varmasti sen arvoista. Ajattele sitä sotkua mitä tuosta jutusta voi seurata, niin minä teen, auttaa pitämään järjen päässä.
No joo, aika sama tilanne. Sitähän minäkin mietin et pahimmassa tapauksessa siinä on sellanen sotku jotta oksat pois! Ja voihan sekin vielä olla pisteenä iin päälle, että minä voin jäädä tyhjän päälle ja vielä ihan yksinäni...
Niin, järki ja tunteet, ne kun sais jotenkin kulkemaan käsi kädessä...
verran tästä on kyllä opittu että oli viimeinen kerta kun ihastun johonkin toiseen kuin omaan puolisooni. Tulevaisuudessa jos tunnen vetoa johonkin toiseen, vetäydyn takavasemmalle. Tästä kun vaan ensin kunnialla selviäisi.
Mikä siinä on että se uusi tuntuu vaan niin kiehtovalta eikä mitään muuta ajattelisikaan koko päivän, niin että tuollainen "hullu päähänpisto" ajaa ohi monien vuosien ihanan parisuhteen. Kamalinta olisi jos lähtisi sen uuden miehen matkaan ja huomaisi jonkin ajan päästä että kyllä se oma kulta oli parempi... turha silloin enää rypistellä kun kakat on jo housussa.
Yksinjäämistä pahempi ajatus on se mitä se sotku saisi aikaan puolisossani, joka on hyvin herkkä ihminen. Hän ei antaisi minulle koskaan anteeksi, sen tiedän.
Kannattaa todella ottaa huomioon mitä puolisonne mahdollisesta toilailustanne ajattelee tai tekee.
Oma vaimoni ihastui ja hölmöili sillä seurauksella että ero tuli. Ex-vaimo yritti palata kanssani vanhaan, mutta ei se minulle enää sopinut. En tiedä olenko herkkä, tyhmänylpeä vai vain tyhmä, mutta kyllä suhde on siinä vaiheessa ohi kun ihastusten eteen aletaan asioita tekemään. Ihastuksia oli tietenkin joskus itsellänikin, mutta aina sen takavasemman löysin ettei tarvinnut suhdetta pilata. Harmi ettei ex löytänyt...
Lukekaapa myös uskottomuus-palstaa. ;-)