Mikään ei ole hienompaa,
kun rakkaus,
joka on kantanut
nuoruudesta vanhuuteen.
Rakkaus vain kasvaa,
vuosien saatossa.
Paranee vanhetessaan,
kuin viini.
Sellaisen rakkauden,
olen aina
tahtonut löytää.
Ei tarvitsisi aloittaa
tutustumista uudelleen.
Voisi keskittyä
tuntemaan oman rakkaansa
aina vaan paremmin.
kun rakkaus,
joka on kantanut
nuoruudesta vanhuuteen.
Rakkaus vain kasvaa,
vuosien saatossa.
Paranee vanhetessaan,
kuin viini.
Sellaisen rakkauden,
olen aina
tahtonut löytää.
Ei tarvitsisi aloittaa
tutustumista uudelleen.
Voisi keskittyä
tuntemaan oman rakkaansa
aina vaan paremmin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meitä on monia jotka etsimme
ihme jos ei osu kohdalle
Hienosti kirjoitettu
Niin...jo olisi kyllä aika :) Ei se ainakaan vielä tunnu kohdalle osuneen! Kumpa jostain löytyisi se hengenheimolainen jonka kanssa ajatukset kohtaavat. Siitä se pitkä rakkaustarina lähtee :)
Kunnioitettava rakkaus. Ikuinen, luja, kestävä.
Vanhetessaan voimistuva, syvenevä. Löytämisen arvoinen. Kaunein päällä maan.
MUTTA ! Missä sellainen luuraa ? Ken sen löytää ? Kuka saa sen omistaa ? Kuinka sitä hoitaa, kasvattaa ?
ONKO NIIN ? Pelkään, etsintäsi turhaa lie. Sellaista rakkautta tuskin löytänet. Tavoitteena ja unelmana ihana, oikea, kunnioitettava. Olisiko kuitenkin niin, että elinikäinen, kestävä rakkaus tulee ja syntyy vain eläen. Hoitaen ja hellien. Virheet ja puutteet kestäen, hyväksyen. Anteeksi antaen. Kuuta tavoittelematta. Auringosta nauttien. Vaikka pilvien raosta valoa saaden. Kyynelillä kastellen. Onnen murusista iloiten.
Onhan tuon elämä osoittanut että se lienee haaveeksi vain jää! Harvassa taitaa olla ne onnelliset jotka sen ovat onnistuneet löytämään.
Kyllä varmasti oikeassa olet!
Mutta en lakkaa siitä unelmoimasta.
Toki rakkaudessa ja pitkässä rakkaudessa varsinkin on pakko oppia hyväksymään toinen virheineen kaikkineen. Eihän kukaan ole täydellinen.
Anteeksikin on osattava antaa.
Kyyneleet kuuluu rakkauteen...ei niiltä pitkässä suhteessa voi välttyä.
Mutta niin pienistä asioista kun se rakkaus sitten kasautuukin. Kun muistaa toista välillä helliä, sillä päästään jo pitkälle.
Rakkaudessa ei saa olla liian itsekäs...se tappaa suhteen.
Tämä on minun näkemys asiasta... :)
Tuo sinun näkemyksesi kantaa kyllä pitkälle. Ainakin minä haluan uskoa,toivoa ja luottaa siihen. (ip)
Heips!
Olipa säälittävän huono runo. Kaikki itsestäänselvyydet ladottu peräkkäin ja allekkain. On vaikeaa kirjoittaa hyvää rakkausrunoa. Sellaista, joka toisi jotain uutta ulottuvuutta.
Toivotaan kuitenkin, että sellainenkin täältä joskus löytyy..
Eihän kaikkia aina voi miellyttää! Eikä se ole tarkoituskaan. Toiset pitää, toiset ei...niinhän se aina menee.
Toivottavasti löydät vielä sen etsimäsi hyvän runon jostakin :)
Voin vaikka hieman vihjaista että sellaiselta sivulta kun Rakkausrunot.fi löytyy monen monta erityylistä runoilijaa. Siellä on paljon hyviä runoja ja tosi erilaisiakin...
No joo.
Eiköhän meillä ihmisillä ole aika samanlainen tapa tuntea rakkaus. Että se voi jopa tuntua kliseeltä kun toistaa omina kokemiaan tuntemuksia jotka samat tunteet moni toinen tuntee.
Jos rakkaudessa ei olisi mitään "kliseitä" eli yhteisiä tuntemuksia rakastuneiden kesken, tuskin runoilijat kokoutuisivat tällaisten palstojen ääreen...
Tämä oli erittäin hyvä ja kantava runo. Jos näin kaikki pystyisimme
toimimaan, niinkuin tässä runossa toivotaan, niin kuinka kaikki perheet
ja lapset olisivatkaan onnelisia.
Kiitos kaunis kehuista :)
Ihana haave se kyllä olisi kun kaikki tuollaiseen rakkauteen pystyisi :)
Maailma olisi jo paljon kauniimpi paikka!
Nykyaikainen rakkaus näyttää olevan kukasta kukkaan lentelyä...
Kyllä tuo malli toimisi paljon paremmin :)