vaikka olet torjunut minut? Olenko minä vain harhainen ja tunteiden heiteltävänä oleva uneksija.
Miksi tunnen läsnäolosi
Anonyymi-ap
39655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sama täällä. Yritän sitten vältellä kun kerran heitit sen väylän meneen.
Millä tavalla heitti?
Osoitti etten kelpaa minkäänlaiseen kanssakäymiseen.
Sanoiko niin?
Anteeks, nyt naurahdin kyllä :)
Ei sanonut osoitti muutoin. Ei häntä kiinnosta.
Tunnen mitä tunnen- osaan jo keskittyä muihin asioihin. Eiköhän ne tuntemukset aikaa myöten katoa. Livessä on sitten ne kuviot, joihin kannattaa keskittyä.
Entä jos ne jatkuvat vuosikausia?
Näin voi olla. Täytyy ajatella realistisesti, ettei ne liity itseen.
No kehen ne liittyvät?
En tiedä. Voihan toisen läsnäolon tuntea ilman, että se toinen ihminen tietää asiasta mitään? Tai edes ajattelee koko asiaa, vaan tuntee intensiivisesti jotain muuta tunnetta. Toinen teoria on, että se toinen ihminen ajattelee sinua, kun läsnäolon tuntee. Tietääkö joku oikean vastauksen?
Onko sinulla jatkunut jo vuosikausia? Itsellä ei onneksi noin pitkään (vielä).
Jos tämä oli naiselle, niin tunnet sen takia koska minäkin jostain syystä tunnen sinut.
Naiselle on.
Voi toki olla, että ollaan molemmat harhaisia. Sen olen huomannut, mitä enemmän taistelen vastaan ja yritän kieltää, voimakkaampana tulee takaisin.
Olen järkeillyt tämän niin, että sen miehen kuuluu jollain tapaa varmaan kuulua elämään. Oli se sitten ystävyys, kumppanuus tai jopa joku yhteistyö. Aika näyttää.
Samaa olen minäkin miettinyt, vaikkakin haluaisin enemmän. Siihen on kuitenkin vain olemattomat mahdollisuudet tai sitten se suuri ihme.
Mikä siitä tekee olemattoman mahdollisuuden? Jostain luin, että sielunkumppanit löytävät aina toisensa vaikka asuisivat toisella puolella maapalloa. Haluan uskoa tähän. Sielunkumppanit ei siis automaattisesti edes tarkoita rakastavaiset vaan voi olla ystävyyttä yms.
Toivottavasti hän tulee olemaan osa elämääni, vaikka en tällä hetkellä osaa kuvitella miten. Tunteeni häntä kohtaan ovat todella syvät, joten pelkkä ystävyys voi olla kova koettelemus. Toisessa näkee jotakin muuta, aivan jotain muuta. Jokin yhteys voi toki olla mahdollista, mielikuvitukseni ei vain riitä tässä asiassa. Ja vaikka asioita yrittäisi ajatella järkevästi, niin tunteet ovat heti sotkemassa kaiken. Yhteyden kokemus on valtavan syvä.
Kyllä ymmärrän mitä tarkoitat. Siis ihanne olisi se muutakin kuin ystävyys. Omalla kohdallani kuitenkin pelkään, että olen jotenkin mielikuvituksessa nostanut hänet jalustalle. Olisiko todellisuus sitä kuitenkaan? Me ei tunneta kunnolla hänen kanssaan, minä tosiaan hänet olen torjunut ja sen vuoksi en uskaltaisi edes lähestyä. Tämähän tulisi ihan puskista hänelle. Eikä me juurikaan edes nähdä, joten en pääse tarkkailemaan reaktiota.
Jos hän tunnustaisi yhtäkkiä tunteensa minulle jollakin tavalla, niin olisin toki yllättynyt, mutta positiivisesti. Sama täällä, että olen nostanut hänet jalustalle, tai siis pelkään, että näen hänet liian positiivisessa valossa pelkästään. Vaikka asia ei hänelle ole aina näyttäytynytkään sillä tavalla. Ja itsekin näen, että kaiken tapahtuneen jälkeen tapaaminen tai juttelu voi olla aika haasteellista. Silti en näe mitään kovin suuria esteitä välillämme, ehkä lähinnä hänen puoleltaan, jos niin jollain tasolla olisi.
No koskaan ei tiedä ollaanko me kirjoittelijat vahingossa "me". Mutta joka tapauksessa toivotan sinulle onnea asian kanssa.
Hyvää yötä ♥️
Hyvää yötä! Nyt pitää mennä nukkumaan. Kiitos rupattelusta! 🧡💚💙
Tietääkö tunteittesi kohde, mitä tunnet?
Kyllä ollaa mies niin taas jännän äärellä tässä monologissas koko sakki
Kuka on torjunut ja kenet?
On se estänyt ja torjunut
Miehelle
Et oo uneksija.
Mä ite kyllä näen unia ja painajaisiakin.
Ja puhunniin varmoon unissanikin.
Jos yksi mies tuntee läsnöoloni samoin kun minä hänen, niin hänelle semmoisia terveisiä, että koita pliis olla vähemmän dramaattinen tulkinnoissasi.
Ja voitais nähdä vähän useemmin.
Onko vaan liian humalassa
En oo kuollu vielä. Samojen tähtien alla ollaan edelleen! 😂
Mistä niin päättelet että sinulle täällä joku kirjoittaa?
Anonyymit anonyymeillä😆
Luuletko vieläkin olevasi jotenkin erityisen nokkela kun vastaat näihin trollauksiin? 😉 Olispa itse yhtä autuas
Miten pitkään olet kaivannut häntä?
On päiviä etten tunne häntä. Kun luulen päässeeni "eroon", niin universumi muistuttaa hänen olemassaolostaan jollain merkillä. Voi olla tietynlainen auto, näen/kuulen hänen nimeään joka päikassa.
Nyt muistutuksena toimi tämä viestiketju😔
Tämä siis oli naiselta miehelle.
Tuli aloituksesta mieleen tämä biisi jostain vuosien takaa. https://www.youtube.com/watch?v=LCCiwPEdEpg. Huvittavaa kun tuon pitäisi olla sellaista niin raskasta metallirokkia mutta tuo on laadittu sielulla ja sydämellä. Kertosäkeen sanat kyllä puhuttelevat paljon. Elämä on kuin olisin katsoja joka katselee kun ihmiset elävät elämiään. Välissämme on sellainen läpinäkyvä pleksilasi jonka läpi en pääse vaikka yrittäisinkin.
Unohdit kirjautua sisään ennen kuin kirjoitit tämän aloituksen.
Dementia iskenyt?
Mitähän miehen hahmoa olit vailla sitten?
Ei varmaan torjunut vaan jähmettyi ja meni puihin