Meillä on ollut kaikenlaista uhmaa jo koko neidin pienen iän (kohta 3v.). Kaikkein parhaimmaksi keinoksi olen huomannut sen päivärytmin!!
Mitä tarkempi päivärytmi ja tutut tavat perheessä on, sen rauhallisempi lapsi on. Ja suosittelen lämpimästi että kerrotte lapselle 5-10min. ennemmin mitä olette tekemässä. Esim. Nyt saat vielä hetki leikkiä, sitten mennään iltapesulle.tms.
Erittäin tärkeää on rauhoittuminen. Miettikääpä kuinka kovasti teitä itseä ottaa pattiin jos joku ei suju, tai ette osaa. Turhaantuu siitä isompikin ihminen. Jos lapsenne ei jotain halua tehdä, antakaa hänen kokeilla itse!! Meillä ainakin neiti saa pestä ihan itse hampaansa, jonka jälkeen äiti sitten "auttaa" vielä pesemään loput...
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa toivotellen.
Mitä tarkempi päivärytmi ja tutut tavat perheessä on, sen rauhallisempi lapsi on. Ja suosittelen lämpimästi että kerrotte lapselle 5-10min. ennemmin mitä olette tekemässä. Esim. Nyt saat vielä hetki leikkiä, sitten mennään iltapesulle.tms.
Erittäin tärkeää on rauhoittuminen. Miettikääpä kuinka kovasti teitä itseä ottaa pattiin jos joku ei suju, tai ette osaa. Turhaantuu siitä isompikin ihminen. Jos lapsenne ei jotain halua tehdä, antakaa hänen kokeilla itse!! Meillä ainakin neiti saa pestä ihan itse hampaansa, jonka jälkeen äiti sitten "auttaa" vielä pesemään loput...
Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa toivotellen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu, meillä on ollut 2 viikkoisesta asti tarkat rytmit, mutta niin vaan on tullut HIRVEÄ kahden vuoden uhma.
Hampaat pestään aina huudon kanssa, koska hän yksinkertaisesti inhoaa sitä touhua. Ollaan kokeiltu ties mitä kikkaa ja yksinharjausta.
Lisää hyviä vinkkejä?
Muistanut kertoa aina vähän ennemmin että kohta mennään iltapesulle?
Kiltistä hampaiden pesusta on meillä palkintona aina iltasatu =)
kyllä olen kertonut:).Luulen, että vuoden päästä kun hän lähentelee kolmea vuotta niin hampaiden pesukin onnistuu ja toivottavasti uhmatkin vähenee tai jopa loppuu!
2-vuotiaan kiukuttelu hampaita harjatessa ei ole uhmaa, vaan lapsi ei yksinkertaisesti pidä siitä touhusta :)
Oletko kokeillut semmoista että harjaat omat hampaasi samaan aikaan taaperon kanssa? Jos hän näkisi, että äiti harjaa hampaitaan ja se on ihan ok juttu, niin ehkä hän rauhoittuisi. Mutta tuo menee ihan varmasti ajan kanssa ohi :)
Meillä poika 5 v ja pienestä asti ollut samat rutiinit. Rutiinit tuovat turvallisuutta lapselle ja ovat sen takia tärkeet. Meillä ei esim ole koskaan kiukuteltu hampaiden pesusta tai nukkumaanmenosta. Olen laittanut sen nimenomaan rutiinien piikkiin. Lapsi tietää mitä tehdään, niin ei ole tarvetta protestoida. Lapsi myös tietää että ei poiketa rutiineista. Minä käytän myös aivan samaa että sanon pojalle että vielä 5 min. leikkiä ja sit syömään niin ei tule yllätyksenä. Sama on videoiden kanssa että kerron että 5 min ja sit loppu. Itse ihmettelen aina sellasia vanhempia kun ruoka-ajoilla/nukkumaan menolla ei ole väliä. Sit ihmetellään mikä lasta vaivaa kun on niin rauhaton/kiukkunen.
Meillä on kohta 3v. tytär jonka kanssa on aikas paljon enemmän huonoja kuin hyviä päiviä.Kaikkein pahimmat on nukkumaan menot,kestää välillä yli tunnin ennenkuin nukahtaa.Meillä on ollut vauvasta lähtien rutiinit mutta tuntuu ettei ne enään tehoa.Ja nyt kun lapset aloittaa hoidon niin pitäisi saada heti nukkumaan mutta ei.Osaisiko joku antaa hyviä vinkkejä?Muuten ihan tiedustelu:mihin aikaan ihmisillä on lasten nukkumaanmeno aika jos esim. aamulla hoitoon ja mihin aikaan hoitoon mennään?Kiitos jo kovasti etukäteen!
Meillä oli samassa iässä nukkumisen kannalta ongelmia. Tai itse nukkuminen sujui hyvin, mutta nukkumaan meno oli hankalaa. Se kesti usein just tunnin, niinkuin teilläkin. Mä hoidin asian niin että laitoin patjan pojan sängyn viereen. Tein normaalit iltarutiinit ja sen jälkeen kun olin sanonut hyvää yötä niin sanoin pojalle että en halua kuulla enää mitään puhetta, että nyt on kaikki asiat hoidettu että nyt pitää nukkua. Yleensä poika oli ihan hiljaa ja rauhottu koska tiesi että olin vieressä lattialla patjalla. Olin siinä yleensä noin 30 min ja sit hipsiin pois. Jos poika yritti kertoilla juttuja, niin sanoin vaan että muistatko että pitää olla hiljaa. Sitä patjalla olemista kesti jonkun aikaa ja yks kerta vaan sanoin että nyt olet jo niin iso poika että mua ei tarvita patjalla. Silloin jätin pojan huoneen oven auki raolleen että kuulee ja näkee valon että ei ole yksin. Mun mielestä tärkeintä on että ei lipsu niistä mitä sovitaan. Jos sovitaan että ei höpötetä, niin silloin ei kummatkaan höpötä vaan illan voi päättää esim sängyssä niin että nyt kerrotaan kaikki asiatmitä mielessä on, että hiljaisuuden jälkeen ei enää puhuta. Uskon että toi nukkumaan menon hankaluus kuuluu ikään. Koeta kestää ja pidä kiinni siitä mistä sovit lapsen kanssa, teette säännöt ja lyötte kättä päälle. Ajan kanssa nukkumaan meno helpottaa, uskon kyllä että välillä menee suurinpiirtein hermot.