ystävilleen kiltti..automaatti....

Minä olen hiukan saman kaltaisessa tilanteessa, tosin ei ilmene aivan yhtä voimakkaana kuin sinulla.
Minulla on paljon vaatteita, suurin osa itseni tai äiti tekemiä, joten ei tule samanlaisia ihan kaikilla vastaan. Jos jollakin kaverilla on ollut vaatteista puutetta, olen heti tarjoutunut lainaamaan, jos vain on sopivia ollut tiedossa. Nyt kävi sitten niin, että eräs kaverini tarvitsisi eräät tietyt housut koulun näytelmään. hän ei kuitenkaan tullut pyytämään niitä. Hän tulee sanomaan, että sinä lainaat ne.
Siinä vaiheessa palo hermot ja ilmotin aika isoon ääneen, että ei taida niitä housuja hänen jalassaan siinä näytelmässä näkyä.
Hän oli alkanut pitää liian itsestään selvyytenä, että minulta löytyy hänelle sopivat vaatteet ihan milloin hän haluaa ja täysin poikkeuksetta.
Eipäs luule enää!
Niin kuin itse sanoit, sinulla on oikeus sanoa vastaan, joten sinun pitää myös käyttää sitä oikeutta. Ei ole oikein, että muut pitävät sinua itsestäänselvyytenä.

Kokeile että mitä kaveris ajattelee kun et seuraavana jouluna annakaan lahjaa.
Ja jos menette syömään niin sano kaverilles että olisi hänen vuoro tarjota.

Niinpä niin!
Tuosta se sitten alkaakin kierre. Ensin ystävilleen kiltti, sitten koulussa, työppaikassa, omassa perheessä...
Itse yritin miellyttää kotona (ei toivottu lapsi) ja jatkoa seurasi koulussa, Jouduin tekemään paskahommia ja kun tajusin, että luokallani sekä opettajat että oppilaat kiusasivat yhtä poikaa, nousin vastarisntaan, siis puolustin kiusattua. Se oli kaikille uuta ja alkuhämmennyksestä päästyään opettaja pisti minut jälki-istuntoon. Sain häirikön maineen kouluajaksi. Muutin koulun jälkeen pois ja häirikön maine jäi taakse. Työelämässä tuli uudelleen liian kiltti vaihe ja kyllä jokainen kantoi pöydälleni rästityönsä. Sitä kesti aikansa, kun voimat alkoi olla lopussa, aloin puolustautumaan ja jälleen ihmeteltiin, että mitä nyt? Samaan aikaan omassa perheessä en viitsinyt aina kinastella ja tein itse, vaikka tasapuolisuuden nimissä toisenkin olisi pitänyt osallistua.
Työuupumuksesta selvitäkseni pääsin kelan kuntoutukseen, joka oli kyllä lottovoitto minulle. Nyt olen oppinut edes vähän pitämään puoliani ja jättämään töitä tuonnemmaksi, kun kertakaikkiaan ei jaksa kaikkea. Kun aika on rajallinen ja eikä ole minun vikani, jos työntekijöitä vähennetään ja kuitenkin työmäärä säilyy.Liian kilttinä joutuu tavallaan ansaan, josta onkin sitten vikea päästä pois. Pitää oppia pitämään puoliaan, sillä aina on "onnenonkijoita", jotka ovat hyödyntämässä toisia, elämään siivellä, vaikka itselläänkin olisi varaa.

Ala säästämään rahojasi esim uutta kännykkää, tietokonetta digikameraa tms kalliimpaa varten.Sano, että sinulla ei yksinkertaisesti ole rahaa, koska haluat niin kovasti ostaa jotain kalliimpaa. Niin minä teen, kaverit pyytävät rahaa lainaan, lainaan heille, mutta muistutan takaisinmaksusta.

Oletpa joutunut inhoon tilanteeseen! Onneksi se on sellainen asia johon voit itse vaikuttaa. Ihmiset ovat juuri sellaisia, että jos huomataan joku joka on ystävällinen ja auttavainen, häntä käytetään häikäilemättä hyväksi. Kiitostakaan ei kuule, ihmiset ajattelevat että se on itsestään selvää että tuo toinen lainaa rahaa, ja auttaa sekä ylä- että alamäessä.

Sano suoraan, että nyt se on loppu. Voit sanoa että sulla on ikäviä kokemuksia siitä kun olet yrittänyt auttaa. Ei luulisi tuovan sulle tyydytystä kun kukaan ei arvosta ystävällisyyttäsi. Vähimmäisvaatimus olisi että saisit joskus itse nauttia vastaavista "palveluksista" heidän suunnaltaan. Mutta harvoin niin käy. Se on maailman palkka.