Tuossa alempana on käynnissä alkoholikeskustelu.
Minä, vuorostani, kysyisin Teiltä tupakasta:
- haluaisitko lopettaa
- oletko lopettanut
- kauanko tupakoit
- miten onnistuit ????
Itse lopetin 23 v:n jälkeen ilman apuja (ellei savutonta miestäni lasketa yllykkeeksi:)
Nyt takana 8 täysin savutonta vuotta...
Nämä riippuvuusasiat ovat hyvin yksilöllisiä.
Itsekin polttelin töissä kahvin kanssa/kapakassa ketjussa/hermostuneena jne, mutta vapaalla kotona en välttämättä yhtään...
Minä, vuorostani, kysyisin Teiltä tupakasta:
- haluaisitko lopettaa
- oletko lopettanut
- kauanko tupakoit
- miten onnistuit ????
Itse lopetin 23 v:n jälkeen ilman apuja (ellei savutonta miestäni lasketa yllykkeeksi:)
Nyt takana 8 täysin savutonta vuotta...
Nämä riippuvuusasiat ovat hyvin yksilöllisiä.
Itsekin polttelin töissä kahvin kanssa/kapakassa ketjussa/hermostuneena jne, mutta vapaalla kotona en välttämättä yhtään...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo polttelin noin 14 vuotta,,sitten pidin aika pitkän tauon 9 vuotta ja sitten poltin 4 vuotta.
Nyt olen ollut ilman tupakkia 2½ vuotta, ja hyvin mennee. MOitiivin oli tois hauska.
Tai oikeestaan voinkertoa molemmilla kerroilla unelma rakkaudesta sai lopettamaan.
No kiitos nille naisille siitä, vaikka en heille kelvannutkaan. Saimpahan paremman hajuaistin ja pääsin irti tupakista.
mun lopetus pätös tulee siältä ja sitä tukee jokin muukin asia kuin tupakoinin lopettaminen niin se on aika helppoa.
minuakin auttoi, vaikka tein päätökseni puhumatta siitä kenellekään.
Kumppani sitten muutaman päivän kuluttua huomasi, etten polttanut enää.
n. 10 v sitten.
Alkoi kaikki polttamiseen liittyvät haju/maku ym. asiat ällöttää niin paljon, että päätin SE LOPPUU NYT !
"Apuvälineitä" en käyttänyt, oma vankka päätös riitti. Ei se helppoa ollut :))
Sitten ajattelin muutaman vuoden päästä, että voin olla sellainen nautiskelija, tilannetupakoija – hyvässä seurassa ja hyvän aterian päätteeksi jne. ..... noh eihän siitä mitään tullut, kunhan etsi lisää syitä: ” onpahan taas hyvä tilanne vetäistä rööki!” joten lopetin sitten kokonaan. Onneksi :)
Kerran riippuvainen, aina riippuvainen.
näin joskus unta, että poltin - oli niin helpottavaa herätä, kun kesken unen jo kauhisteli tekoaan.
En ajatellut lopettamistani erityisesti, vaan ajattelin olla polttamatta niin kauan kuin pystyn.
Olimme pitkällä lomamatkalla, kun lopetin, ja pelkäsin tavan palaavan takaisin tutuissa työkuvioissa.
Kyllä työkaverit (itse polttivat) ihmettelivät - heistä aisti epäilyn hälvettyä jopa kunnioitusta "tahdonvoimaani" kohtaan - kiitos siitä!
Tahdonvoimalla ei kuitenkaan uskoakseni ollut kovasti tekemistä asian kanssa.
Minulla vain lopetuksen ajoitus oli täydellinen ;) ??
kyllä oma lääkkeeni.
Tilanteeni oli hankala siinä mielessä, että exäni poltti.
Erään hyvän viikonloppuateria jälkeen viiniä nautittiin ja hän lähti ateria päätteeksi tupakalle. Minä jäin sisään hirvittävän himoni kanssa painiskelemaan. Se rontti huikkasi takapihan ovelta. "mitä sä siellä ittees kidutat, tuu röökille kun kuitenkin mieles tekee!!"
Pidin tätä niin törkeenä vetona, että en varmasti mennyt ja sisuunnuni päätöksessäni entistä enemmän!
Hänen typeryys minun voitto!
samalla tähänkin galluppiin.;))
En ole edes aloittanut kolmen veljen tupakanpoltteluista huolimatta.;)) Sillä koitan todistaa, että olen heitä huomattavasti vahvempi, vaikka olenkin nainen.;))
Ehkä tuo savuton siippasi edesauttoi lopettamistasi, jos olet rehellinen.;))
kun hän mainitsi seurusteluaikana, ettei heidän perheessään ole koskaan poltettu..;)
koska aina kannattaa lopettaa vähempikin tupakan poltteleminen, jos siihen vain pystyy.
nyt poltan enää päreitä.
Aloitin urani jo 12v, joten siinä vaiheessa kun päätin lopettaa 30n paikkeilla se oli jo selvästi alkanut syödä kuntoani. Koko ikäni puolustelin tupakointiani sillä, että isoäitini oli polttanut 40 vuotta, eikä menoa haitannut. Sitten hän kuoli keuhkosyöpään... kohtalon ivaa...
Poltin varmaan puoli vuotta "salaa", kuinka salaista se sitten oli, en tiedä :) Jossain vaiheessa touhuni kuitenkin alkoi naurattaa niin, että lopetin täysin. Kyllä se vieläkin toisinaan tuoksuu hyvälle.
Päreethän voivat tuoksua hyvältä... :)
Minulla oli sairas huuli. Se tunsi olonsa yksi-
näiseksi ilman kaveriaan Frau Iltteriä. Frau Ilt-
terillä oli pilkullinen beige toppi, jossa pitkä
valkoinen putkihame.
Varsinkin huulien joukkokokoontumisissa ikävä
toistui moneen kertaan, mutta aina jälleenkoh-
taaminen palkittiin kunnon ranskalaisella suudel-
malla. Jytä soi, kuokkaviinit häiriköi ja musta
mieli nujakoi, kunnes inhottava Mr Sandman vi-
helsi pelin poikki.
Tämän irstailun oli aikanaan sitten loputtava
totaaliseen Mr Bodyn vastalauseeseen. Mr Blood
muistutti läsnäolollaan joka räjähdyksessä, joka
syntyi hapenottolaitteen ilmakanavassa.
---
Olin n. parikymppinen puoliraunio, kunnes päätin
kertaheitolla lopettaa. Nikotiiniriippuvuutta en
muista koskaan kokeneeni. Se oli vain yksi tapa
tehdä sosiaalista kanssakäyntiä.
Myöhemmin ravintolaillatkin harvenivat, kun keuh-
kot olivat pirun kipeät aamulla savusumun seurauk-
sena. Onneksi nykyään on lähes savuttomia illan-
viettopaikkoja, mutta en silti ole lisännyt käyn-
tejäni niissä. On muitakin tapoja viettää mukavaa
iltaa.
Koen jopa vastenmielisyyttä koko touhua vastaan.
Sitä paitsi se pahentaa hengen hajun ja monet ei-
vät sitä huomaa. Yhh.
Ilmoittaudun selkärangattomaksi addiktiksi...
Olen hirvittävän riippuvainen nikotiinista. Aamulla menee korkeintaan 2min kun on saatava eka rööki. Ja niitä menee sitten puolessa tunnissa kolme. Oon yrittänyt vuosia lopettaa, haluaisin, mutta mutta.
Riippuvuus on todellakin yksilöllistä. Yks kamu on polttanut jo 30v ja pitää joskus parin päivän taukoja...mulla ei tulis kysymykseenkään. Poltan 40 asteen kuumeessa, kirurgisen toimenpiteen jälkeen salaa, aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Tupakka on kuin hyvä ystävä ja lopetuksen jälkeen tulee pian masennus: elämä on harmaata ja tylsää ilman. Hävettää tunnustaa...
Että olisinko hieman addikti ;)))
Mutta kyllä mä sen vielä lopetan!!!
kymmenkunta vuotta ja sitten vaan jätin ostamatta seuraavan askin 13 vuotta sitten. Siinä se. En sen kummempia vieroitusoireita kokenut.
Nyt saatan joskus juovuspäissäni muutaman savukkeen polttaa. Hyvältä se maistuu edelleen mutten koukkuun uudestaan jää.