Polyamoria, narsismi ja epävakaus

Tosi rakkaus on pyyteetöntä. Rakkautta ei ole toisen omistamisen halu tai vankina pitäminen. Joillekin riittää hyvin yksi läheinen ihminen, mutta toiset eivät tunne olevansa tyytyväisiä. Onko sitten aina parempi lopettaa suhde kokonaan ja ehkä tehdä siten toinen onnettomaksi, kuin pitää useita suhteita yllä?

En ikinä hyväksy polyamorista suhdetta.

Se, mistä kerrot, on mielestäni avoin suhde, jos muiden kanssa vain harrastetaan seksiä. Polyamoria sen sijaan on muutakin, kun vain seksiä tai ei kai välttämättä seksiä ollenkaan.

Polyamorian näen niin, että kun meitä on erilaisia erilaisin tarpein, niin siinä ei kaikkien intiimien tarpeiden tyydyttämistä ole annettu vain yhden ihmisen vastuulle tai sitten se mahdollistaa kaikkien sellaisten tarpeiden tyydyttämisen, johon ei yksi kumppani pysty vastaamaan.

Esimerkkinä voisi olla, että yksi haluaa paljon hellyyttä ja läheisyyttä, kun toinen haluaa vähemmän. Ensimmäisellä rakkautta riittää jaettavaksi useammalle kuin yhdelle, kun tarve on niin paljon suurempi kuin toisella. Miksei tässä tilanteessa voisi saada jakaa ylimääräistä rakkautta myös jollekin toiselle, esimerkiksi jollekin, joka myös kärsii samasta ongelmasta?

Samaa mieltä siinä omalla kohalla että joka toisen naiminen on oksettavaa touhua, mutta ymmärrän enkä tuomihe jos muut ei koe sitä vastenmielisenä ja haluavat sitä tehdä. En itse kuitenkaan välttämättä tarvihe vahvoja tunteita et halut heräisi, mutta vetovoiman kyllä. Sekään ei kovin herkästi herää ja jos herää niin ihmiseen itsessään (hoksaa joitain piirteitä tai itse muuttuu kiintyväksi joihinkin piirteisiin tmv) tai sitten auraan, jota myöskään kaikilta ei tunne.
Tuossa olen erimieltä; uskoisin, että tuota harrastavat pystyvät kuitenkin silti kumppaniaan rakastamaan.

Narsisti ex mieheni valehteli olevansa yksiavioinen, kun suhteemme alussa korostin, että haluan yksiavioiseen suhteeseen ja ohitan moniavioiset ehdokkaat. No voitte arvata oliko hänellä muita. Narsisti valehtelee kaikessa. Ja se tarina loppuihin äkkiä kaiken katteettoman vuoksi.

Polyamoria voi kyllä pahimmillaan olla kulttimainen narsistin hyväksikäyttö kerho. Mutta tuskin se aina niin on. Polyamoria on myös luonnollista etenkin ihmisten välillä, jotka osaavat käsitellä mustasukkaisuuden, omistushalun ja kateuden tunteita. Polyamoriset osaavat jakaa rakkauttaan ja olla onnellisia toisen puolesta jos toisella on kivaa muidenkin kanssa. Polyamoriassa narsistisia piirteitä on silloin jos vain yksi saa olla monen kanssa ja muita koskettaa tiukat säännöt...paitsi häntä. Polyamoria kulttuurista syistä on voinut syntyä vaihtoehdoksi silloin jos vastakkaista sukupuolta on ollut vähemmän saatavilla laadullisesti, eli ne potentiaalisesti hyvät ja elatuskykyiset kumppanit on haluttu jakaa. Meillä länsimaissa avioliitot perustuvat ajatukseen rakkaudesta ja rakkauden tunteen kokemiseen. Silti moni elää kuihtuneissa kulissiliitoissa ihan vain mallin vuoksi. Polyamoria ei ole sama asia kuin narsistille tyypillinen salailevuus, sivusuhteet jne. Polyamoria perustuu yhteisiin sopimuksiin sellaisten ihmisten välillä, jotka hyväksyvät tilanteen tai haluavat jakaa rakkautta monen ihmisen kesken. Se ei siis perustu seksiin tai nautintoihin pelkästään vaan myös rakkauden kokemukseen. Mutta kyllä, jos ryhtyisin Polyamoriseen suhteeseen niin en ryhtyisi siihen ihmisten kanssa, jotka sallivat useat kumppanit vain itselleen tai he ilmaisisivat hyvin kontrolloivia kulttijohtajamaisia piirteitä. Ongelmaksi voisi muodostua myös kumppanien ilkeä vertailu toisiinsa ja intiimiasioiden jakaminen, luottamuspula yms. Yksiavoiset suhteet kun eivät ole ongelmattomia nekään, joten onnistuminen missä tahansa suhdemuodossa riippuu varmaankin pitkälle myös siitä millaisia ihmisiä siihen kuvioon valikoituu ja kuinka oikeudenmukaisia ja reiluja he osaavat olla toisiaan kohtaan.

Jaahas jaa

Jossainmäärin Polyamoria voi olla joissakin tilanteissa kuin kultti ja sairasta. Ne avoimessa suhteessa elävät saattavat yrittää houkutella siihen jotakuta, joka etsii yksiavioista suhdetta mikä on väärin tietenkin. Mun mielestä jos tilanne on alusta asti avoin eikä kenellekkään valehdella tai jätetettä heti ensikohtaamisesta lähtien kertomatta mitään niin siis se on polyamoristen elämäntapa ja tyyli. Riippuu hyvin paljon siitä, että käyttääkö joku siinä valtaa, asemaa, valhetta yms jotakin jotenkin väärin. Rajan voisi vetää vaikkapa siihen, että on sinkku joka etsii yksiavioista suhdetta. Hän tapaa henkilön, joka vie hänet kotiinsa. Vasta kotona hänelle kerrotaan, että hänet on johdateltu suden suuhun ja henkilö olikin oikeasti varattu ja avoimessa suhteessa. Tommosta tapahtuu myös liian paljon. Se avoimessa suhteessa elävä ei kunnioita toisen yksiavioisuutta ja houkuttelee sinut tilanteeseen missä et halua olla.