apiksen paras aikakausi

On minusta 90-luku ja vielä plastik levy (2000) osui ja uppos mut sen jälkeen en ole jakdsanu kuunnella sitä pateettista ja ylisovitettua apista. Ei kiinnosta, mut ysäri apis ja tuo plastikin apis kiinnostaa kyllä tosi paljon. Esimerkiksi esikoiskiekko on jääny aivan liian pienelle huomiolle eli viittaan nyt esikoisstudiolevyyn nimeltä attack of the people jhossa bändi esittää romanttista pop punk aikakautensa musaa. Kolme(1997) menee rankempaan musamuotoon heidän esittämä musa kun taas ehjä(1995) on romanttisen ja räminäpunk rockin sekoitelmaa. Plastikilla tuntuu olevan vain ainoastaan kovan luokan biisejä kuten ei yhtään todistajaa , odotus tai vaikkapa aliarvostettu ja unohdettu aarre nimeltä turvallista matkaa helvettiin ja onhan maanantai myös tosi mainio jossa mahtipontiset jousisoittimet kuorruttaa biisiä muttei biisi ole koskaan liian ylisovitettu tai pateettinen mikä vaivaa plastikin jälkeistä apista ja plastikin jälkeinen apis on ollut näihin päiviin asti myös aivan liian väkinäistä ja liian huonoa kaupallista jossa yritetty edetä seteliniput silmillä kaavalla houkuttelemalla isoja massoja kuunteleen musaa ja musa on menettänyt paljon eli sen parhaan laadun mitä se oli ysärinä ja plastikilla. Laulaja wirtasen asenne on kohdallaan kun laulaa materiaa mutta ohuehko ääni meinaa välilä pettää. Jotenki kaipaan basisti temosen tuukkaa (vaikkei ookkaan maailman paras basisti).