Meillä on sellainen tilanne, että toinen lastemme isoäideistä on kateellinen toiselle, koska hänen mielestään lapsemme pitävät enemmän tästä toisesta isoäidistä. Tämä johtuu kuulemma siitä, että me vanhemmat olemme suosineet toista isoäitiä ja vieneet lapsiamme enemmän hänelle kylään.
Tosiasiassa olemme aina pyrkineet olemaan tasapuolisia isovanhemmilla vierailujen suhteen, mutta toinen vain on aina ollut paljon innokkaampi vierailemaan myös meidän luonamme, leikkimään lasten kanssa ja muutenkin pitämään heihin yhteyttä nyt heidän teini-iässäänkin. Eli hän on itse luonut lapsiimme läheiset suhteet, mistä olemme toki olleet iloisia.
Mutta on aika kamalaa, kun toinen mököttää meille, kun kuulemma käymme paljon useammin toisella isoäidillä, vaikka todellisuudessa hän ei voi edes tietää milloin käymme. Puheet tuntuvat välillä suorastaan harhaisilta. Olemme yrittäneet kertoa hänelle faktoja miten usein kyläilemme vuorollaan molemmissa mummoloissa, mutta hän ei usko. Lisäksi hän ottaa puheeksi kalliit lahjat, joita hän on antanut meille vuosien mittaan ja minkä vuoksikin meidän kuulemma pitäisi käydä hänellä useammin. Meillä on kuitenkin useamman sadan kilometrin välimatkat molempiin mummoloihin ja monessa suhteessa vaativa arki; ei vierailut edes kuukausittain ole mahdollista. Olemme aina sanoneet että meille saa tulla milloin vain, mutta se ei auta. Usein näistä puhuminen päättyy riitelyyn ja haukkumisiin.
Onko täällä ketään kohtalotovereita?
Tosiasiassa olemme aina pyrkineet olemaan tasapuolisia isovanhemmilla vierailujen suhteen, mutta toinen vain on aina ollut paljon innokkaampi vierailemaan myös meidän luonamme, leikkimään lasten kanssa ja muutenkin pitämään heihin yhteyttä nyt heidän teini-iässäänkin. Eli hän on itse luonut lapsiimme läheiset suhteet, mistä olemme toki olleet iloisia.
Mutta on aika kamalaa, kun toinen mököttää meille, kun kuulemma käymme paljon useammin toisella isoäidillä, vaikka todellisuudessa hän ei voi edes tietää milloin käymme. Puheet tuntuvat välillä suorastaan harhaisilta. Olemme yrittäneet kertoa hänelle faktoja miten usein kyläilemme vuorollaan molemmissa mummoloissa, mutta hän ei usko. Lisäksi hän ottaa puheeksi kalliit lahjat, joita hän on antanut meille vuosien mittaan ja minkä vuoksikin meidän kuulemma pitäisi käydä hänellä useammin. Meillä on kuitenkin useamman sadan kilometrin välimatkat molempiin mummoloihin ja monessa suhteessa vaativa arki; ei vierailut edes kuukausittain ole mahdollista. Olemme aina sanoneet että meille saa tulla milloin vain, mutta se ei auta. Usein näistä puhuminen päättyy riitelyyn ja haukkumisiin.
Onko täällä ketään kohtalotovereita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa ihmeelliseltä tuo kateus,
Itse olen isoäiti ja hyvissä väleissä toisen isoäidin kanssa , jonka luona lapsenlapsi käy useammin kun minun luonani!siihenkin on syyt, lapsi oli toisen isoäidin hoidossa eka vuodet elämässään ja täten heille on muodostunut lähi suhde koska tämä isoäiti ei olet työelämässä kosi; ulkopuolella , minä taas olin töissä ja aikaa ei ollut samalla tavalle kun toisella mummolla.
Meillä on yhteinen rakkaus lapseen , joten ei siinä pitäisi olla kateuden aihetta mitenkään.
Noin minunkin mielestä asian pitäisi olla - lapsen elämässä mukana olemista omien mahdollisuuksien mukaan. Isovanhemmuuden ei pitäisi olla kilpailu.