Eli mitä se (taas. kerran.) on tänne kirjoittaville ihmisille? Kun tässä nyt on esitetty että se on saatanan salajuoni ja näpertelyä pimeyden voimien kanssa, ja on esitetty juuri taannoin että se on uskoa yliluonnolliseen, niin miten on itsekunkin mielestä?
Minulle maaginen tapahtuma on mikä tahansa tapahtuma jonka syntymekanismia ei pystytä nykyajan tieteillä selittämään. Asiaan "vihkiytyneet" eli pitkällisen koulutuksen käyneet tai itseoppineet voivat kenties tuottaa noita "maagisia" ilmiöitä tietäen miten homma toimii, mutta materialistinen maailma ei (ainakaan vielä) hyväksy heidän selitystään. Se kun voi perustua kokonaan toisenlaiselle kuvaukselle maailmasta, vaikkapa sille että ensin on energia ja materia on vain energiaa tiivistyneenä. Ja se energia on sitä ärsyttävintä laatua, että sitä ei ehkä mikä viipotin ja viisari havaitse. (Tosin nykyään kovasti kyllä tutkitaan esim. meditaatiotilan aikaansaamia muutoksia kehossa ja aivoissa...)
Magiaa käytännössä on itsensä/muiden elävien olentojen/hahmottamiensa "voimien" manipulointi tiettyjä vaikutuksia aikaansaadakseen (eli ei vain huvikseen). Toki vaikutus voidaan jättää avoimeksikin, eli luotetaan siihen että Se Jokin (minulle: Henki) toimii kun ilmaistaan että nyt ollaan sen halukkaita apureita sille.
Maagista on jo pelkkä olemassaolokin, jos oikein filosofiseksi heittäytyy. Tuolla niitä pyörii avaruudessa elottomia kiviklönttejä ja kaasupalloja, vaan täälläpä on elämää. Miksi pidämme sitä itsestäänselvänä?
Yliluonnolliseen en itse usko, uskon vain että emme tunne vielä kaikkea, josko koskaan tunnemmekaan. Saatanaan en usko, mutta saatanallisuuteen kyllä, ts. ihminen voi halutessaan olla perkeleellinen persoona. Mutta edestään sen löytää aikanaan.
Jos nyt tykkää kauheasti luokittelusta, niin itse voisin selittää vanhanaikuisen valkean ja mustan magian erot näin:
1. valkea magia - pyritään aikaansaamaan hyödyllisiä asioita muille kuin itselleen, ts. muu olemassaoleva asetetaan etusijalle omaan itseen nähden
2. musta magia - ... asioita ainoastaan oman itsen hyväksi, täysin piittaamatta siitä mitä haittaa siitä voi olla muille olennoille (tarvittaessa vaikkapa riistetään näitä)
3. harmaa magia - ...asioita oman itsen hyväksi, mutta niin ettei kukaan toinen olento joutuisi kärsimään ja riistetyksi
Käytännössä useimmat ihmiset vaikuttavat olevan mustia maageja (ajatellaan nyt vaikkapa sitä että haluaa että naapuri ajaa päin puuta uudella autollaan). Onko valkeakaan lopulta täysin epäitsekästä, koska halutessaan hyvää mahdollisimman laajalle alalle se väistämättä kattaa myös oman itsen...?
Mutta viis nyt noista.
Summa summarum minua ei kiinnosta fantasiamagia, jossa aletaan kavereiden kanssa väittää että tuossa kannonnokassa seisoo nyt tonttu, palvotaanpa kaikki sitä. Sellainen magia minua kiinnostaa että se tonttu ihan oikeasti on siinä ja sitten sen kanssa voi kenties kommunikoida. - Vähän höhlä esimerkki, mutta tulipahan nyt mieleen.
Minulle maaginen tapahtuma on mikä tahansa tapahtuma jonka syntymekanismia ei pystytä nykyajan tieteillä selittämään. Asiaan "vihkiytyneet" eli pitkällisen koulutuksen käyneet tai itseoppineet voivat kenties tuottaa noita "maagisia" ilmiöitä tietäen miten homma toimii, mutta materialistinen maailma ei (ainakaan vielä) hyväksy heidän selitystään. Se kun voi perustua kokonaan toisenlaiselle kuvaukselle maailmasta, vaikkapa sille että ensin on energia ja materia on vain energiaa tiivistyneenä. Ja se energia on sitä ärsyttävintä laatua, että sitä ei ehkä mikä viipotin ja viisari havaitse. (Tosin nykyään kovasti kyllä tutkitaan esim. meditaatiotilan aikaansaamia muutoksia kehossa ja aivoissa...)
Magiaa käytännössä on itsensä/muiden elävien olentojen/hahmottamiensa "voimien" manipulointi tiettyjä vaikutuksia aikaansaadakseen (eli ei vain huvikseen). Toki vaikutus voidaan jättää avoimeksikin, eli luotetaan siihen että Se Jokin (minulle: Henki) toimii kun ilmaistaan että nyt ollaan sen halukkaita apureita sille.
Maagista on jo pelkkä olemassaolokin, jos oikein filosofiseksi heittäytyy. Tuolla niitä pyörii avaruudessa elottomia kiviklönttejä ja kaasupalloja, vaan täälläpä on elämää. Miksi pidämme sitä itsestäänselvänä?
Yliluonnolliseen en itse usko, uskon vain että emme tunne vielä kaikkea, josko koskaan tunnemmekaan. Saatanaan en usko, mutta saatanallisuuteen kyllä, ts. ihminen voi halutessaan olla perkeleellinen persoona. Mutta edestään sen löytää aikanaan.
Jos nyt tykkää kauheasti luokittelusta, niin itse voisin selittää vanhanaikuisen valkean ja mustan magian erot näin:
1. valkea magia - pyritään aikaansaamaan hyödyllisiä asioita muille kuin itselleen, ts. muu olemassaoleva asetetaan etusijalle omaan itseen nähden
2. musta magia - ... asioita ainoastaan oman itsen hyväksi, täysin piittaamatta siitä mitä haittaa siitä voi olla muille olennoille (tarvittaessa vaikkapa riistetään näitä)
3. harmaa magia - ...asioita oman itsen hyväksi, mutta niin ettei kukaan toinen olento joutuisi kärsimään ja riistetyksi
Käytännössä useimmat ihmiset vaikuttavat olevan mustia maageja (ajatellaan nyt vaikkapa sitä että haluaa että naapuri ajaa päin puuta uudella autollaan). Onko valkeakaan lopulta täysin epäitsekästä, koska halutessaan hyvää mahdollisimman laajalle alalle se väistämättä kattaa myös oman itsen...?
Mutta viis nyt noista.
Summa summarum minua ei kiinnosta fantasiamagia, jossa aletaan kavereiden kanssa väittää että tuossa kannonnokassa seisoo nyt tonttu, palvotaanpa kaikki sitä. Sellainen magia minua kiinnostaa että se tonttu ihan oikeasti on siinä ja sitten sen kanssa voi kenties kommunikoida. - Vähän höhlä esimerkki, mutta tulipahan nyt mieleen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Joo olen tuosta ihan samaa mieltä, että sen tontun pitää ihan oikeasti olla siinä kannon nokassa. Siinä on sitä tonttujen taikaa.
Mutta jotta nyt ei joku masennu siitä ettei näe tonttuja, tahdon sanoa ettei se ole mitenkään välttämätöntä. Sanotaan näin, että tontut eivät ole ihan jokaiselle. En minäkään ole tonttua nähnyt.
Mutta tunnen kyllä erään joka on nähnyt tontun, juuri niin oikean tontun kuin mitä nyt voinee odottaa. Eli ei nyt niin että panet sen laatikkoon ja näytät sitä Stephen Hawkingsille, mutta noin muutoin kyllä ihan aikuisten oikeesti...
Se on tietysti kyllä vähän sillälailla että jos ottaa toisten tontut vakavasti, silloin pitää uskoa milloin mihinkin... Paitsi tietysti jos löytää sen tontun omasta sydämestään, niin tottakai tonttuilu sitten on ok.
Kannattaa toki pysyä avoimena muiden tontuille. Mutta jos sitä omaa tonttua ei vaan kuulu, ehkäpä silloin onkin vaikkapa menninkäis-ihminen.
... todellisuus ole mitä sattuu. Joko niitä tonttuja on olemassa tai niitä ei ole olemassa.
Nimenomaan mitä sattuu, kyllä se Julle heittää noppaa vaikka kuinka Allu Yxkivee riepois.
(Ellet sitten elä jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kvanttiteoriaa ei ole kehitetty.)
Tämä maailma on vaan niin kummallinen, että niinku se yxkin kissa jota yx Schrödinger piinas niin ettei se tienny olix se kuallu vai hengis vai kumpaakin vai jotain siit väliltä, niin taitaa olla tuo tonttujenkin olemassaolon laita.
Kvantti sitä, kvantti tätä ja plaaplaa
Kantsis ehkä opiskella vähän - enste.
>>>Kvantti sitä, kvantti tätä ja plaaplaa
Todellisuuksia on yhtä monta kuin on elävää olentoakin. Et pysty elämään esim. leijonan todellisuudessa. Et tiedä hölkäsen pölähtävää siitä miltä LEIJONASTA tuntuu olla leijona ja harjoittaa leijonuutta.
Eskimo on lähempänä sinua kuin leijona, mutta silti hänen todellisuutensa on erilainen.
Lähelläsi saattaa elää vastakkaisen sukupuolen edustaja, ja jo hänenkin todellisuutensa on erilainen. Juuri tämän vuoksihan niin miehet kuin naiset jaksavat ulvoa siitä kuinka he eivät ymmärrä naista/miestä, tai kuinka heitä ei ymmärretä. Eikä se sinun oman sukupuolesikaan edustaja, saman ikäinen ja samasta maasta, välttämättä jaa sinun todellisuuttasi.
Mutta jos mennään vähän pidemmälle tässä ihmislajin sisällä, niin onhan noita muuttuneita tietoisuudentiloja. Sellainen voi tapahtua itsestään, stressin alla, psyyken hajotessa, meditoidessa, huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena... Ja kyllä sille muuttuneessa tietoisuudentilassa olevalle hänen todellisuutensa on ainakin sillä hetkellä ihan todellinen.
Esimerkkinä, surullisena sellaisena, toimii vaikkapa ääniä kuuleva hemmo joka menee ja teurastaa kirveellä jonkun tuikituntemattoman, koska äänet päässä käskivät. Eiköhän hän siis varsin todellisena kokenut sen äänen, koska sitä totteli?
Ja kaikki tämä on tietysti vasta pintaraapaisu.
Voihan sitä kiusata itseään loputtomiin kysymyksellä "onko tonttu vai eikö tonttu ole", mutta herkullisempaa on elää (jo valmiiksi) twilight zonella ja ajatella että tonttukin VOI olla. :)
>> herkullisempaa on elää (jo valmiiksi) twilight zonella ja ajatella että tonttukin VOI olla. :) >>
Niin, eikös tuo ole juuri sitä "castanedalaista" epäuskoisuudesta luopumista?
Ajattelen niin, että vaikka antaisimme minkälaisille tahansa ilmiöille olemassaolemisen mahdollisuuden... vaikka sitten ajattelisimme - EI, KOKISIMME - että jopa tonttuja VOI olla olemassa vaikken olekaan nähnyt, niin minun mielestäni se EI VOI vielä itsessään saada ketään näkemään tonttuja siellä ja täällä. Se, että annamme todellisuudelle mahdollisuuden olla jotakin muuta, annamme itsellemme mahdollisuuden aistia jotakin uutta tai tehdä uusia havaintoja ja oivaltaa... EI VOI tarkoittaa, että me välittömästi pimahdamme, menetämme järkemme, sairastumme henkisesti ja alamme nähdä tonttuja, ufoja ja elviksiä kaikkia yhtä aikaa, emmekä enää osaisi pitää huolta raha-asioistamme taikka tunnistaisi omaa äitiämme.
Toisinsanoen, uskoakseni yleinen harhaluulo on se, että jos lakkaamme kieltämästä esimerkiksi paranormaalien ilmiöiden, henkiolentojen, jumalten yms. olemassaolon, me joudumme samantien niiden avuttomaksi uhriksi.
Sen sijaan, tosiasiat vaikuttavat puhuvan vastaan. Usein näitä tonttujuttuja sunmuita kuulee juuri ihmisiltä jotka eivät koskaan muulloin ole nähneet mitään paranormaalia tai tavallisuudesta poikkeavaa, eivätkä ole halunneetkaan nähdä, eivätkä edes nähtyään usko siihen mitä näkivät. Joten mielestäni ei ole perusteltua pelätä, että tonttujenkieltämisen (atonttuismin) lopettaminen johtaisi tonttujen näkemiseen. Vaikka päästäisimme mielestämme sen viimeisenkin epäilyksen rippeen tonttujen olemassaoloa kohtaan, en usko että silti automaattisesti alkaisimme näkemään tonttuja.
Niin ei voi olla, koska silloin ihmiset jotka aktiivisesti pyrkivät tulemaan ennakkoluulottomiksi, avoimiksi ja oppimishaluisiksi, alkaisivat näkemään ufoilla lenteleviä tonttuja ja isojalkaisia karvaisia elviksiä. Siis, jonkinlainen ultraääretön 24h happotrippi. Eihän tuommoista ole! Ja ne kuuluisat "halluja näkevät skitrofreenikot" jos ketkä ovat ennakkoluuloisia! Ei vapaa ihminen ole pakosta mikään skitso joka uskoo kaiken ja näkee kaiken.
Siksi minä sanon, että PELKO POIS. Ei ole mitään syytä turvautua negaatioihin. Ei maailma siitä sen hullummaksi mene, jos lakkaamme kieltämästä ja pelkäämästä siltä asioita.
En minä ainakaan usko. Mitään pahaa ei omassa elämässäni ole sitä kautta tapahtunut, että olen luopunut ennakkoluuloistani. En vieläkään ole nähnyt ainuttakaan tonttua, ufoa tai isojalkaa.
Tuskinpa tämä sinulle on ongelma, mutta kunhan nyt toivon että joku muukin lukisi tämän viestin ja kuulisi tämän vapauden ilosanomani, joka on vapaa pakkomielteistä ja mielisairaudesta.
Uskon ja epäuskon rajaamaton avoin mieli on vapaa ja terve.
Suljetussa mielessä sekavuus kasvaa, termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti.
>Se, että annamme todellisuudelle mahdollisuuden olla jotakin muuta, annamme itsellemme mahdollisuuden aistia jotakin uutta tai tehdä uusia havaintoja ja oivaltaa... EI VOI tarkoittaa, että me välittömästi pimahdamme, menetämme järkemme, sairastumme henkisesti ja alamme nähdä tonttuja, ufoja ja elviksiä kaikkia yhtä aikaa, emmekä enää osaisi pitää huolta raha-asioistamme taikka tunnistaisi omaa äitiämme.
En minäkään ole havainnut yhdenkään öhkömönkiäisen tulevan luokseni välittömästi kun olen ajatellut että mahtuuhan niitäkin maailmaan.
>Ja ne kuuluisat "halluja näkevät skitrofreenikot" jos ketkä ovat ennakkoluuloisia! Ei vapaa ihminen ole pakosta mikään skitso joka uskoo kaiken ja näkee kaiken.
Kun ihmiselle tuleva (tai hänessä oleva) informaatio ylittää hänen sietokykynsä, esim. hänen oman ahtaan ja rajoittuneen katsomuksensa vuoksi, tuloksena voi olla hiusmurtumia tai täydellinen hajoaminen persoonassa. Aivan samoin voisi käydä himoheterolle joka yhtäkkiä tunteekin itsessää homoseksuaalin impulssin. (Otan usein nämä homojutut esille, koska se tuntuu olevan kamalinta mitä heteron pitää pelätä itselleen tapahtuvan.)
>> Maagista on jo pelkkä olemassaolokin, jos oikein filosofiseksi heittäytyy. >>
Olemassaolo on peräti sangen mysteeristä, etten sanoisi.
>> miten on itsekunkin mielestä? >>
Minä itse kunkin olen sitä mieltä, että magian parjaaminen saatanan salajuoniksi on paitsi typerää, pinnallista ja mustamaalaavaa, myös toiselta kantilta liian vähän sanottu ja jonkinlainen vähättely. Magiassa on paljon väkevämmät voimat pelissä kuin saatananpalvonnassa. Toisaalta ne voimat eivät ole stereotyyppisesti "pahuuden voimia" tai mitään sellaisia Star Wars -juttuja. Mutta ne voivat olla aika Suolaisia, etten sanoisi...
(Mekö kaksi täällä vain tätä kommentoimme...)
Arvottaminen "hyvään" ja "pahaan" on toiminto jossa mutkat vedetään niin suoraksi että kohde tulee ikäänkuin hirtetyksi kireään nyöriin... Maailma on merkillinen paikka, ja vertaileminen (varsinkin kun vertailua tapahtuu omien hyvin subjektiivisten "ikonien" välillä) ei todellakaan johda aina objektiiviseen totuuteen jostakin kohteesta, olkoot olento tai ilmiö.
Ystävällisesti häntää heiluttava koira tulee arvioiduksi ystävälliseksi eli hyväksi, mutta kuitenkin sama ötökkä voi tarvitessa upottaa hampaat kenen tahansa kurkkuun. Turpa rullalla sähisevä ja kiukkuisena mouruava kissa taas voi jollekulle olla suorastaan itsensä saatanan liittolainen, vaikka kuitenkin kissa ilmaisee käytöksellään vain senhetkistä mielentilaansa ja saattaa kissana sinänsä olla itse ihanuus suurimman osan aikaa. - Näihin kahteen eläimeen liittyykin vähän turhan paljon demonisointia ja höpöpuhetta "ihmisen parhaasta ystävästä"...
Kukaan ei ole ihmisen paras ystävä eikä kukaan hänen pahin vihollisensa. Kaikkialla ystäviä näkevä on rakkaustripillä, ja kaikkialla vihollisia näkevä on vainoharhojensa uhri.
Kohdatessaan mitä tai kenet tahansa olisi ehkä paljon mielenkiintoisempaa jättäytyä neutraalisiksi ja tarkkailla miten olio itse kokee olemisensa, eikä lähteä kontaminoimaan tutkimuksiaan omilla vajavaisilla tunteillaan ja luuloillaan.
Toki tietysti jos kohde on täysin ihmisyydelle vieras ja outo, siinä voi veret seisahtaa. Pelko on hyödyllinen turvatoimi (tehdessään varovaiseksi ja harkitsevaiseksi), kunhan ei eläydy siihen hysteerisesti ja oleta automaattisesti että kaikki pelottava on pahaa tai vihamielistä. Joka pelkää kaikkea niin että ei halua kohdata mitään, ei koskaan tule kokemaankaan mitään sen kummempaa kuin se mitä tämä maailma on väärällään. Tylsistymistä ja ikävyyttä. Ja sitten SE on muka todellisuus... Moni tietysti etsii tylsistyneisyyttään kiksejä jostakin lohduttavasta tarinasta (opit ja uskonnot).
*muistaen ihmispelkonsa menee nurkkaan häpeämään*
Niin, itsehän olen tainnut asettaa etusijalle kaiken-muun-kuin-ihmiset...
Hyvin puhuttu. Pysyit tällä kertaa jotenkin pähkinänkuoressakin. Mitä puhuit koirista ja kissoista on mitä suurimmassa määrin totta. Jos asetamme luonnolle ja elämälle moralistisia tai esteettisiä vaatimuksia, se helposti pettää meidät. Emme ymmärrä miksi jokin eläin on ystävällinen tänään ja vihamielinen huomenna, tai miksi oma kumppani ei ole kiinnostunut meistä tänään vaikka juuri eilen oli. Ja jos koetamme vääntää maailman mustavalkoiseksi, tuntuu meistä jatkuvasti siltä kuin se olisi epäpuhdas ja käsittämätön.
Puhuit ihmisistä ja ihmispelosta. Oletko tullut ajatelleeksi sitä, että muut ihmiset ovat lopulta aivan yhtä mysteerisiä kuin sinäkin, ja että jokainen heijastelee tämän maailman perimmäistä outoutta omalla tavallaan? Ymmärrän hyvin kyllästymisesti ihmisiin, mutta kuitenkin, toivon että jaksaisit uskoa ihmisiin. Se kuitenkin heijastelee uskoa myös itseesi ja oman alkuperäsi salaperäisyyteen.
Minuakin kyllästyttää jos ihmiset ympärilläni haluavat vain katsoa televisiota. Minua kiinnostaisi paljon enemmän vaikka sekin jos söisimme yhdessä pähkinöitä, tai jotain muuta yhtä alkukantaista. Alkukantaisuus on syvällistä. Ajattelu on pinnallista, erittelevää ja harhaanjohtavaa. Sanon näin, vaikka tiedän sen valheeksi. Kenties ymmärrät.
Minä pelkäsin joskus ihmisiä. Nyt, mitä vähemmän pelkään muita, sitä vapaampi olen aina sisäisesti, sitä enemmän talusnuoraa voin antaa omalle itselleni tai sen puuttumiselle.
Oletko muuten koskaan tuntenut sellaisen hassun ohimenevän, hämmentävän fiiliksen, että se kenestä puhutaan kun sinuun viitataan omalla nimelläsi, on pelkkä teatraalinen illuusio, pallo täynnä ilmaa ja todellisuudessa pelkkä esitys, hämäys, fuulaus. Minä olen kokenut tällaisen useita kertoja, ja se tulee aina intensiivisissä sosiaalisissa tilanteissa, jossa periaatteessa pitäisi kaikenlaisten egoististen voimien pitäisi olla kaikkein voimakkaimmillaan. Ehkä juuri siksi se kupla joskus vahingossa puhkeaa juuri silloin.
Joku voisi pitää ristiriitaisena että huolimatta siitä että olen tonkinut teosofiaa, näpräillyt New Agea, rällännyt rajatiedon kanssa ja hieman hiplannut hermeettisyyttä olen silti ollut nuoresta asti kiinnostunut myös Desmond Morrisin (ja muista tieteellisistä) ajatuksista. Ei ihmisestä voi kieltää puhtaasti eläimellistä puolta, ja on mielenkiintoista pohdiskella millaiset vietit ja voimat meissä jylläävät kaiken "sivistyneisyyden" pintakoreuden alla. Itseasiassa kun Morrisia lukee, niin alkaa vaikuttaa siltä että monet sivistyksen jipot ovat vain ihmiseläimen lajille ominaista toimintaa itse- ja lajinsäilytysvaiston pohjalta.
Jos ajattelen ihmisiä eläiminä, minun on vaikeampi pahastua tai masentua heidän edesottamuksistaan. Minkäs "älytön" luontokappale touhuilleen voi...
Eri asia sitten tietysti taas että voinko jäädä tuolle tasolle ja turkkalaisesti räkä poskella huutaa kiihkosta tai raivosta aina kun lajitoverin kohtaan, heh. Mutta mielenkiintoisuutensa kullakin tasolla, niin näkyvällä lihan ja luun, kuin fyys. silmille näkymättömällä energian, tsakrojen yms. tasolla.
Minua henk.koht. on aina ahdistanut se jos jollekulle tulee tarve osoittaa dominoivuutensa minulle, minä kun en ole kiinnostunut noista kanalaumojen nokkimisjärjestyksistä lainkaan. Toinen pännimisen väärtti juttu on se jos ei pysty puhumaan itselleen sillä hetkellä tärkeistä asioista missään. Tähän netti on tietysti ollut mukava henkireikä. Ei tarvitse odottaa onko kumppani "henkevällä" tuulella, tai tietääkö hän edes mitä tällä hetkellä itse tutkin. En minä aina jaksa alkaa "opettaa" jotain asiaa jollekulle, josta itsekään en vielä ole varma aionko sitä pitkäänkin harrastaa.
Olen itse maailman suurin maagi, joten voin vastata tiedonjanoosi jotenkin. Magiassa ei ole mitään yliluonnollista se toimii täysin luonnonlakien mukaan. Voidakseen tehdä magiaa on oltava tietty "kyky", jota en voi tässä paljastaa. Tuo kyky liittyy elämän alkuun ja tasapainoon. Se on täydellinen tasapaino, joka on siis hyvin maaginen tila. Sen avulla voi tehdä käytännössä mitä tahansa paitsi tuhota universumia. Universumi on olemassa ilman taikuutta, elämän alku taas on kaiken taikuuden lähde.
Taikuudella ei ole tekemistä mikään henkien tai voimien kanssa. Oikeat maagit ovat ateisteja. Elämän alku on puhdas sattuma. Ja me kaikki olemme kuin kuolleet kivet, me vain satumme ajattelemaan ja PYRIMME LISÄÄNTYMÄÄN. Elämä pyrkii lisääntymään, mikä liittyy taas taikuuteen. Koska elämä pyrkii lisääntymään se on elämää. Lisääntymisen hetki on se taikuuden hetki.
Taikuuden tekemiseen ei tarvita muuta kuin tämä "kyky". Sitä ei tarvitse opiskella sanan varsinaisessa merkityksessä - siihen "vihitään". Magian pystyisi todistamaan tieteellä, mutta koska aiheeseen on vihkiytynyt vain hyvin harva, ei kukaan heistä halua, että taikuutta todistettaisiin tieteellä. Se pidetään mielummin "salatieteenä".
Luulen että kaikki maagit ovat harmaata magiaa herjoittavia. Tosin me pelastamme maailmaa siinä sivussa. Vaikka emme ehtineet tehdä mitään tsunameille, niin Thaimaassa ei syntynyt kulkutauti-epidemiaa. Viimevuosina olemme pelastaneet maailman ydinkatastrofilta. Teemme siinämielessä valkoista magiaa. Lisäksi vaikutamme päivän politiikkaan, niin ettei mitään vakavampia konflikteja synny. Bush ja Putin voisivat olla hyökkäyskannalla toistensa suhteen mutta me pidämme näiden kahden maan välit lempeinä. Putinia pitää muutenkin vartoa, sillä hän on melko agressiivinen ulkopolitiikan suhteen tai olisi ilman meitä.
Luin tuolta jostain että Suomessa on kuulema sinua suuremmat voimat omaava tytteli, joten miten siis sinä voit olla maailman suurin maagi...?
Mutta näkemys tietysti tuokin, joskaan en sanoisi olevani varsinaisesti tiedonjanoinen, vaan arvelin että tähän listaan voisi keräillä itsekunkin näkemyksiä magiasta. Lopullisia totuuksia ei tässä tarvitse kenenkään vielä laatia tai päättää.
Tällä tytöllä on suuremmat kyvyt, mutta hän ei osaa käyttää niitä. Siksi minä edelleen ja toistaiseksi olen maailman suurin maagi.