Tiedostan syömishäiriöni ja halu parantua on kova. Kyselisinkin teiltä että kuinka moni on parantunut ilman terapiaa/psykologia? Menisin psykologille mutta sinne pitää olla lähete terveyskeskuksesta ja jontenkin ei huvittais mennä niille tavallisille lekureille juttelemaan, pieni paikkakunta jne.
Nyt on menossa parempi jakso. Syön lämpimän aterian päivittäin ja enkä ole sortunut ahmimaan, mutta huonompiakin jaksoja on ennenkin tullut.Liikaa silti elämäni pyörii ruuan ympärillä, ja koko ajan ajattelee että mitä voi syödä ja mitä ei ettei mene taas överiksi...kommmennteja!!!
Nyt on menossa parempi jakso. Syön lämpimän aterian päivittäin ja enkä ole sortunut ahmimaan, mutta huonompiakin jaksoja on ennenkin tullut.Liikaa silti elämäni pyörii ruuan ympärillä, ja koko ajan ajattelee että mitä voi syödä ja mitä ei ettei mene taas överiksi...kommmennteja!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen parantunut ilman terapiaa, samoin siskoni.
Tätä en oikein ole koskaan ymmärtänyt: sanotaan, että halua parantua on kova, mutta ei kumminkaan haluta ottaa vastaan mahdollista apua. Ihmiset, jotka ilman ammattiapua parantuvat syömishäiriöistä, ovat harvassa. Jos edellinen kirjoittaja on tässä onnistunut, niin onnittelut.
Jos sä todella haluat parantua, niin sä et mieti että on noloa kertoa jollekin lääkärille asiasta. Nää syömishäiriöt on niin yleisiä nykyään, ettei ne yllätä ketään ja huom! Lääkärillä on se kuuluisa vaitiolovelvollisuus, aivan niinkuin sillä psykologillakin...
Mä toivotan todella sulle onnea parantumisen tiellä ja samalla jään hirvittelemään että kuinka moni ei koskaan sitä apua hae.
syömishäiriö-helvettiäni (sori ikävä sananvalinta, mutta sitä se oli) kesti kymmenisen vuotta, kunnes jokin sisälläni sai minut pysähtymään ja ajattelemaan tarkemmin tekemisiäni ja näkemään selvemmin mitä teen itselleni.
Viikko kerrallaan alkoi oksentelu vähentyä, kunnes oksentelu jäi pois. Muutama lipsuminen sattui paranemisprosessin aikana, mutta sillä ei ole väliä enää. Vaatii lujaa itsekuria erityisesti alussa olla menemättä syömisen jälkeen vessaan tyhjennykselle. Nykyään se ei käy enää mielessäkään.
Itseäni auttoi myös ajatus (itselleni tekemä lupaus) siitä, että jos en voi itse auttaa itseäni, niin sitten on hakeuduttava hoitoon. Jotenkin asetin itseni tienhaaraan, jossa minun oli valittava tie, jota kuljen.
Ihanaa, hyvä kausi on jatkunut vieläkin. Lämmin ruoka maistui enkä laatannut pönttöön. Kaikenlisäksi olen huomannut ettei kunnon tavallinen ruoka lihota, mistä mulla on ollut eri käsitys. Voi kun en nyt sortuisi!!!Tsemppiä muillekkin asian kanssa kamppaileville!!!
Hienoa, kyllä se siitä pikkuhiljaa.
Pari vinkkiä sinulle ja muille:
- Älä pidä jääkaapissa tai kuivamuonakaapissa ylimääräisiä ruokia tai herkkuja (erityisesti valmiseineksiä, jotka on nopea mässätä), äläkä piilottele ruokia
- Tee ostoslista tarpeellisista asioita ennen kuin menet kauppaan (vältä heräteostoja), vältä kauppaan menoa nälkäisenä
- Syö mielummin seurassa kuin yksin (yksinään on helpompi ylensyödä)
- Vältä buffet-ruokapaikkoja (esim. tilaa mielummin pitsa listalta, jolloin voit ottaa osan kotipakettiin ja syödä myöhemmin)
- Syö säännöllisesti, jotta ei tule liian kova nälkä (nälissään tervekin ihminen ämppää helposti)
- On hyvä jättää joskus lautasellesi vähän ruokaa (vaikka kaikki mahtuisi), näin opit ettei ruoka hallitse sinua, vaan sinä ruokaa
- Herkuttele joskus: silloin tällöin on lupa herkutella, ei siitä liho. Pidä kuitenkin herkuttelu järkevänä. Hyvä "sääntö" on se, että voisit herkutella myös muiden nähden (herkkujen määrä, syömistyyli: rauhallisesti nauttien, ei ämpäten, jne.)
- Muista: oikeaoppinen ruokavalio ei lihota (alussa voi olla painon heilahduksia, koska syömishäiriö sotkee aineenvaihdunnan ja elimistön)
- Juo riittävästi vettä (2-3 litraa päivässä)
- Ja ennen kaikkea opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet.
Jokainen "terve" päivä vie lähemmäksi täysin tervettä elämää. Jos tulee joskus lipsahdus, niin unohda se mahd. pian ja jatka siitä mihin paranemisprosessissasi jäit. Ei Roomaakaan rakennettu päivässä.
Kiitos neuvoista. Olenkin pyrkinyt siihen etten yksin syöpöttele ettei mopo karkaa käsistä. Nautin ruuan valmistuksesta ja teen sen aina iltasella itelle ja miehelleni. Herkuttelu on mulle vielä vaarallista. Ennen ostin kauheita karkkisäkkejä ja ajattelin et otan vaan pari.. eihän se onnistunut. Nyt olen tuonut vaan yhen lakun / suklaapatukan pienen jos tekee mieli makeaa. Ja jäiset vadelmat rahkan kanssa on uusin herkkuni jota voin nauttia hyvällä omallatunnolla. En muista aikaa kun näin monta päivää olisi mennyt hyvin... toivottavasti linja jatkuu vain!!!
Niin, siis ite menin suoraan nuorisoneuvolaan ja siellä nuorien psykiatriseen työryhmään. Siellä kuitenkin monet on niin paljon tekemisissä syömishäiriöidenkin kanssa. Ja siellä käyn edelleen samalla ihmiselle jonka tapasin ekallakin kerralla. Koulukuraattorilla kävin kerran, mutta sen koin silloin ja edelleenkin virheeksi. Tämä kyseinen ihminen ei luultavasti tiennyt yhtään mitään syömishäiriöistä.
Tiedän, että aluks tuntuu hirveeltä mennä puhuun ylipäätänsä kenellekkään vaikka haluaisikin, mutta pian sekin tunne helpottaa. Rohkeesti vaan ja jos tuntuu ettei ihminen kenen kaa juttelet tunnu ymmärtävän voit pyytää toista.
Toivottavasti saat otettua sen ekan ja isoimman askeleen. kyllä se siitä helpottaa:)
toivottavasti olet jaksanut taistella edelleen ja hyvä jakso jatkuu.