minulla on inho omaa vartaloani kohtaan? olen ihanan tytön äiti (6kk), mutta raskausaikana minulle tuli järkyttävästi raskausarpia jotka ulottuvat reilusti yli navan ja en pysty kertakaikkiaan sulattamaan niitä. nyt vauvauinnissakin mielessäni kahdehdin äitejä joilla ei ole arven arpea..pääseeköhän tästä tunteesta koskaan eroon?...
miksi
pallo
8706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itse synnytin helmikuussa. raskaus aikana tuli 10 kiloa lisää, jotka on onneksi lähtenyt. mutta raskaus arvet mahasta ja reisistä ei ole edes vaalentuneet, ja tietty tämä pömppis maha alkaa pikku hiljaa keittämään. vaikka tiedän, vie aikansa kun palautuu, mutta tunnen niin inhoa itteeni kohtaan. tuntuu pahalta jos mieheni katsoo jotakin ohjelmaa, missä on hyvä vartaloisia naisia, koska itse tunnen olevani niin ruma vartaloltani. en tiedä.. kaippa tämä on jotain masennusta..
antakaa vinkkejä hyvät ihmiset, alkaahan tämä olemaan jo pikkuhiljaa aika ahdistava tilanne..
kaupasta tai apteekista sais jotain voidetta, joka vaalentais raskausarpia. Nimee en muista, kyselkää kemppareista tai apteekista.
Itse selvisin ilman arpia raskaudesta, mut masu pömpöttää edelleen vuos synnytyksestä ja muakin inhottaa...
Minulla on myös pahat raskaus arvet ollut jo 4 vuotta, ja edelleen häpeän niitä.Mahan pystyy vielä peittää uimapuvulla rannalla, mutta kun arvet ovat pakaroissa ja reisissä asti!Muuten olen tyytyväinen kroppani muotoon.
Voiteet eivät auta.Ne ovat arpia ja pysyvät siinä.
...arpia.
tullut 2 raskaudesta ja aiemmasta ylipainostani.
Kyllä niihin aikaa myöten tottuu ja ne vaalenee valkeiksi, mutta eivät niin hyvin esim. rusketu arven kohdalta,mutta voimakas rusketus voi hieman muuttaa niitä huomaamattomammiksi.
Itsellä vatsassa runsaasti käsivarsissa,rinnoissa ja hieman reisissä.
Koita keskittyä muun kehon kauneuteen ja esim. uimarannalla voi peittää vatsaa isolla huivilla tms.
Arvet kuuluvat elämään ja uskon, ettei miestäsi ne niin kovasti haittaa.
Kyllähän ne tietysti harmittaa, mutta niiden kanssa oppii elämään.
Terv. 11 vuotta sitten synnyttänyt.nainen 30v.
omasta vartalostasi,äitiyden tehtävänä on jättää jäljet naisen vartaloon!!!itsellä myös arpia 2 raskaudesta ja ylpeänä kannan ne:)hieman olen rasvaillut suihkun jälkeen ja ovat ne vaalenneet hieman.
Miestäni ei arpeni kiihota...Valittaa kropastani muutenkin.Ennen raskautta olin seksikkäämpi jne..
Mut enpä pitkään häntä enää kattele!En ole lihava ja olen kauniiksi kehuttukkin,Mutta miehelleni en enää kelpaa.Hänen ihanteensa taitavat olla ns.bilehileet!!Lastamme hän kyllä rakastaa.
Pelottaa vaan,että mites sit ne muut miehet?Haukkuvatko hekin kroppaani? Ehkä eivät sano sitä ääneen, mutta ajattelevat jotain arvistani tai hieman pömpöttävästä vatsastani.
eikö miehesi tajuu että oot tehnyt urotyön,antanut hänelle OMAN lapsen?tietysti raskaus,synnytys ja muut jättää naiseen jäljet,sehän nyt on itsestäänselvyys.Jos miehesi oikeasti rakastaisi sinua niin hän hyväksyisi sinut sellaisena kuin olet.Ehkä miehesi ei ole oikeasti vielä kasvanut "mieheksi/isäksi" jos on noin lapsellinen että asiaa ei tajua...Silloin ansaitset parempaa!usko mua,maailmasta löytyy myös miehiä jotka rakastavat ja kunnioittavat sinua sellaisena kuin olet ja jotka pitävät "äidillisistä" äideistä:)kyllä ne arvat siitä hieman vaalenee ajanmyötä,pidä niitä muistona raskausajalta ja kanna niitä ylpeänä.Valitettavasti kaikki naiset eivät saa kokea raskauden iloja joten kanna arpiasi hyvällä mielellä äläkä välitä niistä.Tsemppiä!!!!Ole ylpeä äitiydestäsi,niin minäkin olen(ja myös arvistani).
Kiitos!Tiedän, ansaitsen parempaa ja siksi jätän mieheni.Hän ei sitä vielä tiedä,mutta minä alan olemaan varma päätöksestäni.Itsetuntoni alkaa olemaan nollassa!Etsiköön se tunnevammainen paskiainen parempaa ja täydellisempää naista...
Ennen raskautta ja synnytystä kaikki oli hyvin, mutta en tiedä miksi nyt kaikki toisin.Mieheni ei enää näytä tunteitaan,ei puhu, ei halua minua, haukkuu kroppaani ja juoksee baareissa.
Voin vain sanoa, että kiitti minulle riitti...
Olo on vaan kamala ja pitäisi jaksaa...