Taas käymme joulunviettohon

Ihanaa joulua keskellä suurten hankien. Saimmehan oikean amerikanjoulun raskaine lumineen kaikkineen. Ei ole wäärin viettää joulua, glitterin kimallellessa, notkuvissa pitopöydissä. Upeaa amerikkalaista joulua, ylenpalttisilla koristeluilla, Coca Colalla ja punaisella joulupukilla. Niin kuin kunnon anglosaksiseen perinteeseen kuulukin, ennennen kaikkea vietämme Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa. Eipä ollutkaan ainoastaan joku sorvarinpoika, vaan maailman pelastajaksi tuli hän, ja Vapahtajaksi, Suomeenkin.

Kuitenkin ja sittenkin, niin mieleni pahoitin tuolla hautausmaan ruuhkassa. Miten ahdistavaa, ja hautoja tallaavaa. Olivatpa eräät öykkärit autoilla ajelemassa pitkin hautausmaan käytäviä. Sehän on silkkaa vainajien muiston häpäisyä semmoinen. Kävin myös kauppakeskuksessa, kun olin suorastaan juossut ulos hautausmaan ahdingosta. Siellä oli samat kinkut, lainkaan pinon sulamatta, vahvassa jäässä. Kuulkaas hyvät ihmiset, eikö sika enää maistukaan? Tämähän tietää valtavaa hävikkiä ossuuskaupalle. Vaan ehkäpä olettekin ovelia, ja hankitte kinkun vasta joulun jälkeen suurella alennuksella. Niin sen täytyy ollakin. Eihän tömmöinen ole muuten mitenkään selitettävissä pois.

Kenties forssalaiset ovatkin köyhtyneet, tähdet kertovat. Vähäosaisuus lisääntyy, ja nyt jo 17,4 forssalaisista on virallisesti köyhiä. Ylivoimisesti köyhimmät kantahämäläiset löytyykin Forssasta.

Se ei meitä kuitenkaan haittaa, sillä nyt käymme taas kuusin kynttilöin. Runsasta ja ihanaa joulua! Yksinäisten ihmisten joulut ovat niitä parhaimpia, rauhaisimpia, rusinaisimpia.