Mun kannattaisi vain luovuttaa elämän tuhlaaminen

Töistä

Tossa kohti ois kai oikea kysymys ollu mistä tiedät minut

😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍

😍 ­N­­­y­­­m­f­­o­­m­­­a­­a­­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17679765N

🔞❤️❤️❤️❤️❤️🔞💋💋💋💋💋🔞

Jos ostat mulle riippuliitimen eiköhän täältäkin jostain löydy sellainen paikka jossa voi kokeilla lentämistä riippuliitimellä

Hyvä biisi😊

Jollain tavalla me omilla teoillamme vaikutamme jonkun toisenkin elämään se on väistämätön tosiasia

Silloinhan se ei ole se ainoa oikea mu sitäkään ei voi tietää jos ei ole uskallusta edes yrittää koskaan kun ei voi tietää etukäteen kuinka elämässä.käy toiset on saanu elää satavuotiaiksi kokematta edes koskaan sitä hetken onnea 🤔

Anonyymi kirjoitti:

Silloinhan se ei ole se ainoa oikea mu sitäkään ei voi tietää jos ei ole uskallusta edes yrittää koskaan kun ei voi tietää etukäteen kuinka elämässä.käy toiset on saanu elää satavuotiaiksi kokematta edes koskaan sitä hetken onnea 🤔

Lue lisää

Mikä onnea kenellekin. Pitäisiköhän sun rauhoittua

Jokainen on kai sen itse itselleen velkaa että elää sellaista elämää joka tekee onnelliseksi kaikki ei sitä tästäkään huolimatta osaa eikä koskaan opikkaan kun on olemassa niinkin idiootteja ihmisiä jotka ei opi mitään vaikka metrihalolla hakkaisi päähän ja tämä on vertauskuva jos joku ny tästä herneen nenuunsa ajatteli vetästä ehkä olisi siinä kohti syytä miettiä kuinka idiootti itse on jos tätä tajunnu ilman erillistä mainintaa

Olisiko ilman haaveita mitään mikä ajaisi edes yrittämään

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko ilman haaveita mitään mikä ajaisi edes yrittämään

Haaveilla on paikkansa, mutta itse kirjoitan niin vanhoista tapahtumista jo, että haaveilusta on tullut tapa.

Näinhän se on kuten ei suhdekkaan pysty yksinhoitamaan oli sitten kyse millaisesta suhteesta tahansa

Jos on niin idiootti että juoksee ihastustensa perässä ni sellai ihminen omasta mielestä on kyvytön sitoutumaan yksinkertaisesti hyvinkin mahdollisesti tullaisella miehellä voi si taas olla lapsia useammankin naisen kanssa jopa niin että kyseisen kaltainen mies ei edes itse ole tietoinen lapsistaan sitä ei monikaan mies arvaakkaan kuinka moni nainen haluaa vain sen lapsen ilman sitä ns turhaketta äidiltäni olen taas kuullu että pienessä lapsesakin on vähemmän työtä kui aikuisessa kakarassa

Tunteiden näyttäminen on molempien asia. Jos toinen ei näytä tunteitaan, on tietenkin vain ahdistavaa ruveta tuputtamaan itseään!

Ja en tarkoita, että rakastaminen olisi elämän tuhlausta. Enkä myöskään sitä että elämä ilman parisuhdetta olisi minkään hukkaa. Kyse on pelkästään niin kovasta ikävästä, että sitä ei pääse pakoon edes harrastamalla jotain mielekästä. Se, että jatkuva kaipaus ei hellitä hetkeksikään. Se, että rintaa vihloo ikävästi ja on koko ajan pala kurkussa, joka helpottaa vain kun näkee hänet, on elämälle vauhtihidaste.

Elämähän menee hukkaan silloin kun ei sitä elä elää sitä sitten parisuhteessa tai yksin

Anonyymi kirjoitti:

Elämähän menee hukkaan silloin kun ei sitä elä elää sitä sitten parisuhteessa tai yksin

No tässähän nyt puhutaan ylipääsemättömästä ja mielen vangitsevasta ihastuksesta. Joskus jokin asia tai henkilö voi vangita ajatukset niin kokonaisvaltaisesti, että mikään ei oikein tuota mielihyvää, vaan ajatukset ovat koko ajan jossain muualla. Toisessa paikassa ja ajassa.

Joskus voi käydä onni, ja voi päästä asian/henkilön yli, mutta se voi kestää kauan, ja joillakin ei ole sitä onnea että pääsisivät koskaan yli.

Kaikki eivät osaa eläytyä toisten suruun tai kaipaukseen (tai näemmä edes lukea), mutta itsellä on ollut aloittajan kanssa samanlainen tilanne. Itsekin pakotin itseni toiseen suhteeseen ja laastaroin itseäni muilla suhteilla kunnes löysin jotain mieltä elämästä. Koville otti ja aikaa paloi, mutta kyllä se siitä. Ja silti ikävöin sitä yhtä ihmistä joskus.

Anonyymi kirjoitti:

No tässähän nyt puhutaan ylipääsemättömästä ja mielen vangitsevasta ihastuksesta. Joskus jokin asia tai henkilö voi vangita ajatukset niin kokonaisvaltaisesti, että mikään ei oikein tuota mielihyvää, vaan ajatukset ovat koko ajan jossain muualla. Toisessa paikassa ja ajassa.

Joskus voi käydä onni, ja voi päästä asian/henkilön yli, mutta se voi kestää kauan, ja joillakin ei ole sitä onnea että pääsisivät koskaan yli.

Kaikki eivät osaa eläytyä toisten suruun tai kaipaukseen (tai näemmä edes lukea), mutta itsellä on ollut aloittajan kanssa samanlainen tilanne. Itsekin pakotin itseni toiseen suhteeseen ja laastaroin itseäni muilla suhteilla kunnes löysin jotain mieltä elämästä. Koville otti ja aikaa paloi, mutta kyllä se siitä. Ja silti ikävöin sitä yhtä ihmistä joskus.

Lue lisää

Eivät osaa eläytyä. Ei taida olla mistään osaamisesta kiiinni, tässä elämässä muuta ei kerkeäisi tekemäänkään, jos pitäisi koko ajan jonkun kokemiin suruihin eläytyä.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät osaa eläytyä. Ei taida olla mistään osaamisesta kiiinni, tässä elämässä muuta ei kerkeäisi tekemäänkään, jos pitäisi koko ajan jonkun kokemiin suruihin eläytyä.

Koko ajan? Kukaan ei ole puhunut mistään kaikenaikaisesta eläytymisestä. Miksi ottaa osaa mihinkään keskusteluun, jos ei vaivaudu edes lukemaan kirjoituksia joihin vastaa?

Kuka ketä viimeksi kun olen hänet nähnyt halasin häntä johon kysyin luvan suudella en saanu mu empä muistanu kysyä lupaakaan

Anonyymi kirjoitti:

Kuka ketä viimeksi kun olen hänet nähnyt halasin häntä johon kysyin luvan suudella en saanu mu empä muistanu kysyä lupaakaan

Mu mu muu.

Voi olla, että sä olet sairaalloisen mustasukkainen itse, ja petät kroonisesti kaikkea. Ja juuri siksi pelkäät maailmassa ainoastaan petetyksi tulemista, kun et osaa ajatellakaan muuta.

Jatkan tähän, se hiipuu sitten vähän kun huomaat hänen menneen vihille, mutta ei unohdu silti.