Miksi Hurriganes lopetti 1984

Kansa oli jo saanut tarpeekseen kolmisointurokista.
Ja siltä se vaikutti sälleistä otsestäänkin, olivat kyllästyneet.

Ainakin kesällä 1983 Hurriganes oli ihan hyvässä lyönnissä. Porukkaa kävi keikoilla. Siinä olisi ollut varmasti ainakin kolme kovaa vuotta edessä kun olisivat vaan jatkaneet. Täytyy kyllä silti sanoa että Ganes teki melkoisen uran. Kun katsoo keikkalistaa vuosilta 1973-1984 niin käytännössä koko ajan oli bändi menossa, jos b'nsi ei ollut keikoilla niin se oli studiossa. Harmi että Eurooppa jäi valloittamatta kun suosio Suomessa riitti hyvään roimeentuloon. Pieni nälän tunne vatsassa olisi varmasti ajanut Ganesia kohti isompia lavoja.

Tuli Hurrygames!

Texas guoli.

Remu kyllästyi koko ajan vaihtuviin kitaristeihin ja Cisse alkoi olemaan huonossa kunnossa noihin aikoihin.

Eiks vuonna 88 hurriganes tekeny jonkun ison keikan (pitemmän tauon jäläkkeen) ?????? Näin muistaisin, mutta voin muistaa väärinkin. Hurriganesissa on soittajat vaihtuneet jonku verran ja mm kitaristeina toimineet albert järvinen, mutta myös janne louhivuori ja ile kallio. Louhivuori heistä sai vähiten kehuja kitaristina vaikka hänkin oli osaava. Itse pidän suurimpana kitaristinerona ile kalliota mutta käytännössä albert järvinen ihan samaa tasoa, mut ile vie niukan voiton. Ile kallio narrow win!

Pelekkä ajatus siitä että hurriganes olisi viljellyt musaa koko kasariluvun , niin ajatuksen tasolla se tuntuu huikealta jutulta. Harmi tosiaan että laittoi pillit pussiin. Hurriganes oivalsi että kahden/kolmen soinnun rokki jota soittaa itsepäisesti muuttamatta musamuotoa/genreä on juuri selkeesti se heijän oma juttunsa ja bändi ei ole suinkaan moniulotteisin bändi. Ei tarvi ollakaan koska voi noinkin menestyä. Toiset tekee sen eri tavalla muuntautumalla kuin kameleontti konsanaan ja muuttaessa musan muotoasua jopa yhden levyn aikana tai eri levyillä. Oli toki hurriganesillakin pieniä nyanssieroja musiikillisesti eri levyillä. Esim tuntui että kasarina niiden musa asu muuttui hieman erityyliseksi kuin alkuaikoina seitkytluvulla. Seitkytluvun levyistä kaksi on ylitse muiden = hot wheels ja crazy days.

80- luvun puoliväli oli kyllä muusikoille kulta-aikaa. Keikkapaikoilla kävi yleisöä aivan valtavasti. Ollaan tosiaan dingosta mitä mieltä hyvänsä niin se yhdisti musiikkigenret niin hyvässä kuin pahassa. Jokainen bändi joka näytti hyvälle ja oli Porista sai levytyssopparin ja keikkoja.
En tiedä kokiko Remu että hän on jäämässä Hurriganesin kanssa muiden jalkoihin mutta tosiasiassa Hurriganes olisi tehnyt ne taloudellisesti parhaat vuotensa 80- luvun puolivälissä jos olisi jatkanut.
1988 vuoden comeback oli kyllä surullinen yritys. Albertin kunto oli sanalla sanoen surkea ja Cissellekin soppa maistui. Harmi sinänsä koska siinäkin olisi ollut saumaa tehdä isoa tiliä muutama vuosi. Huriganes ei koskaan ulosmitannut kaikkea sitä mitä sillä olisi ollut tarjota. Upea ura mutta vähän jäi piippuun.

Todellakin jäi piippuun. 90-luvun plays hurriganes ja 2000-luvun hurriganes olivat melkoisia virityksiä

Oikeastaan remun soolo in the spirit of huriganes ja sielä biisi born to rock edustaa parasta Remua sitten 80-luvun alun.

Remullahan on taas uusi plays hurriganes bändi, saa nähdä mitä siitä tulee. Ukko vain näyttää nykyisin jo kovin haperolle. Motoriikka on mieheltä jo täysin kateissa, kädet ei enään tiedä mitä pää haluaisi. Mutta kova ukko, ehkä kovin rock mies koko tasavallassa.

Suomenkielisen rockin läpimurto 80-luvulla oli juuri se syy Hurriganesin suosion laskuun. Viimeinen niitti oli Dingon läpimurto 1984.

70-luku oli Hurriganesin kaltaisten bändien kulta-aikaa.

Minulle kovimmat Hurriganes albumit olivat kaksi ensimmäistä.

Kyllähän se täytyy sanoa että ihmiset kypsyy iän myötä. Olisipa ollut upeeta kuunnella remun laulua ja ileä, cisseä ja albertia myöhemmällä iällä ganesin parhaimmissa soundeissa. Vois olla parempi ja olisikin kuin zz top koskaan. Hurriganes oli oikeasti kova yhtye ja ilman remun itsepäisyyttä Lontoossa, olisi voinut olla euroopan mittakaavassa jopa jotain muuta kuin esimerkiksi Nightwish omana aikanaan.
Terkuin, Ganes Forevee