v*** ahdistus

Miks taas ahdistaa mistä tää johtuu, otin taas rauhoittavan, pelkään et kohta oon niissä koukussa, mutta kun tuntuu ettei jaksa muuten, ei jaksa sitä ajatusten sekavuutta, sairaita ajatuksia ei niissä ole mitään järkeä miten niin tyhmät ajatukset saa ihmisen näin pelon valtaan ajattelemaan ihan hulluja… Mitä jos tämä on nyt sitten lopun alkua.. mitä jos nyt sitten kuitenkin sairastun johonkin mielenterveyden sairauteen. Onko tää skitsofrenian alku oireita, entä psykoosin, olen nyt käynyt tätä jo niin kauan läpi, syönyt lääkkeet, yrittänyt parempaa, uskonut parempaan, mennytkin parempaan. Ei taas se sitten tuli samanlaisena kuin ennenkin, tiedostan kaikki vaivat tässä, mutta joka kerta se tulee takas samanlaisena pelkona, kesä tulee, elämä muuten radallaan, mutta ei.. Tämä paska saa kyllä jo ajattelee ittensä mullan alla. Ei olisi mitään tälläistä. Pelkään jo että hurahdan äkkinäisesti uskoon, pelkään että joku ampuu mut tai vainoaa mua, saa mulle tän pelon aikaiseksi. Saa mut voimaan pahoin, yritän miettiä mikä mussa tai mun elämässä mättää, kyllä siinä joku, mutta mikä.. Ei tämä muuten tälläistä olisi, uskoin jo että tää olisi käyty läpi puolessa vuodessa, kirjoitin, pohdin mietin, voin jo hetken hyvin, joitain päiviä lukuun ottamatta. Tulin juuri lomalta, etelän auringosta ei sekään tuottanut hyvää mieltä. En lähde taas psykiatrian kiemuroihin, lääkkeitä vaan ja potku huoneesta ulos.. Huom! pelkään kaikkea hullua MUTTA en usko! se tässä on pää asia, pystyn vielä realisoimaan pelot pelkoina, mutta pelkää että en joskus enää voi.. mutta se ahdistus on niin voimakasta ettei taas pysty mitään. Tekis mieli vaan jäädä sänkyyn itkeä miettiä, mutta en salli sitä itselleni, luulisin että menettäisin työkykyni, seuraelämäni…
2371
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minulla oli jokunen vuosi sitten pitkään kestänyt ahdistus, josta onneksi pääsin eroon. Käytin lääkkeitä koska rinnassa oli ilkeä raskas tunne ja lääkkeitten avulla sain sen tunteen pois. Itse yritin kaikin keinoin ajatella positiivisesti vaikka se oli erittäin vaikeata. Hyvät luotettavat ystävät ja keskusteluryhmät olivat oiva tuki. Niin kuin sanonta kuuluu puhumalla asiat selviävät. Käy lenkillä metsässä yksin tai ystävän kanssa. Luonosta saa valtavasti energiaa!
Tolkuta itsellesi että kyllä sinä tuon masennuksen nujerrat. Minusta on tullut vahvempi ihminen niitten masennus vuosien jälkeen. Eli itse suggestiota aivoille! Olet hyvä ihminen ja teet kaikki asiat niin hyvin kuin voit, ehkä joitakin asioita teet paremmin kuin muut tekevät!
Uskoon tulo olisi minusta ihan hyvä asia, sen kautta saa elämälle uuden suunnan. TOIVOTAN SINULLE KAIKKEA HYVÄÄ JA ONNEA ELÄMÄLLESI

Äänestä

Se on Risperdal, sitä voi ottaa vain puolikas illalla ja aamulla, pikkasen se voi lihottaa, mutta se on pienempi paha, ja kuntoilla voi aina, ja pitää kilot kurissa. Älä käytä aineita, jotka pahentavat pelkoja, kuten kofeiinia. Eikä liian pitkiä ruokavälejä.
Lääke ei estä opiskelua esim. se normalisoi
elämän laadun.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kyllästynyt kirjoitti:

Miks taas ahdistaa mistä tää johtuu, otin taas rauhoittavan, pelkään et kohta oon niissä koukussa, mutta kun tuntuu ettei jaksa muuten, ei jaksa sitä ajatusten sekavuutta, sairaita ajatuksia ei niissä ole mitään järkeä miten niin tyhmät ajatukset saa ihmisen näin pelon valtaan ajattelemaan ihan hulluja… Mitä jos tämä on nyt sitten lopun alkua.. mitä jos nyt sitten kuitenkin sairastun johonkin mielenterveyden sairauteen. Onko tää skitsofrenian alku oireita, entä psykoosin, olen nyt käynyt tätä jo niin kauan läpi, syönyt lääkkeet, yrittänyt parempaa, uskonut parempaan, mennytkin parempaan. Ei taas se sitten tuli samanlaisena kuin ennenkin, tiedostan kaikki vaivat tässä, mutta joka kerta se tulee takas samanlaisena pelkona, kesä tulee, elämä muuten radallaan, mutta ei.. Tämä paska saa kyllä jo ajattelee ittensä mullan alla. Ei olisi mitään tälläistä. Pelkään jo että hurahdan äkkinäisesti uskoon, pelkään että joku ampuu mut tai vainoaa mua, saa mulle tän pelon aikaiseksi. Saa mut voimaan pahoin, yritän miettiä mikä mussa tai mun elämässä mättää, kyllä siinä joku, mutta mikä.. Ei tämä muuten tälläistä olisi, uskoin jo että tää olisi käyty läpi puolessa vuodessa, kirjoitin, pohdin mietin, voin jo hetken hyvin, joitain päiviä lukuun ottamatta. Tulin juuri lomalta, etelän auringosta ei sekään tuottanut hyvää mieltä. En lähde taas psykiatrian kiemuroihin, lääkkeitä vaan ja potku huoneesta ulos.. Huom! pelkään kaikkea hullua MUTTA en usko! se tässä on pää asia, pystyn vielä realisoimaan pelot pelkoina, mutta pelkää että en joskus enää voi.. mutta se ahdistus on niin voimakasta ettei taas pysty mitään. Tekis mieli vaan jäädä sänkyyn itkeä miettiä, mutta en salli sitä itselleni, luulisin että menettäisin työkykyni, seuraelämäni…

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu