Hei!
Vauva kuume on iskenyt! Mieheni on halunnut pitkään lasta, mutta en itse ole ollut valmis opiskelujeni takia. Nyt opiskelut on ohi ja ajatus vauvasta on kehkeytynyt pikku hiljaa.
Vuosi sitten lopetin pillereiden syönnin, jotta raskaaksi tuleminen olisi helpompaa. Vuosi ollaan käytetty kumia ja nyt maaliskuun alusta ollaan yritetty vauvaa. Välillä mietin teenkö luonnollisesta asiasta liian tieteellistä. Haluan, että kaikki on kunnossa työ, koti, parisuhde...En tiedä voivatko ne ikinä olla kunnossa...
No kuitenkin...Viimeiset menkat olivat vähän myöhässä (kuukautiskierto 33) ja olin jo toiveikas raskauden suhteen. Rinnat olivat tosi kipeät. Menkat kuitenkin alkoi ja seuraavana aamuna todella kova vatsakipu! Normaalisti ei ole ollenkaan kuukautiskipuja. Se meni kuitenkin muutamassa tunnissa ohi. Menkat olivat kuitenkin normaalit. Nyt alavatsassa on ollut koko ajan painon tunne. Olen miettinyt pääni puhki: Olinko jo raskaana? Olenko nyt raskaana? En haluaisi puhua miehelleni jottei hän liikaa innostu. En haluaisi kiusata turhilla pettymyksillä...
Onko kenelläkään muilla samankaltaisia ajatuksia? Henkistä apua tarvittaisiin....
Vauva kuume on iskenyt! Mieheni on halunnut pitkään lasta, mutta en itse ole ollut valmis opiskelujeni takia. Nyt opiskelut on ohi ja ajatus vauvasta on kehkeytynyt pikku hiljaa.
Vuosi sitten lopetin pillereiden syönnin, jotta raskaaksi tuleminen olisi helpompaa. Vuosi ollaan käytetty kumia ja nyt maaliskuun alusta ollaan yritetty vauvaa. Välillä mietin teenkö luonnollisesta asiasta liian tieteellistä. Haluan, että kaikki on kunnossa työ, koti, parisuhde...En tiedä voivatko ne ikinä olla kunnossa...
No kuitenkin...Viimeiset menkat olivat vähän myöhässä (kuukautiskierto 33) ja olin jo toiveikas raskauden suhteen. Rinnat olivat tosi kipeät. Menkat kuitenkin alkoi ja seuraavana aamuna todella kova vatsakipu! Normaalisti ei ole ollenkaan kuukautiskipuja. Se meni kuitenkin muutamassa tunnissa ohi. Menkat olivat kuitenkin normaalit. Nyt alavatsassa on ollut koko ajan painon tunne. Olen miettinyt pääni puhki: Olinko jo raskaana? Olenko nyt raskaana? En haluaisi puhua miehelleni jottei hän liikaa innostu. En haluaisi kiusata turhilla pettymyksillä...
Onko kenelläkään muilla samankaltaisia ajatuksia? Henkistä apua tarvittaisiin....
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Olen miettinyt pääni puhki: Olinko jo raskaana? Olenko nyt raskaana? En haluaisi puhua miehelleni jottei hän liikaa innostu".
Jos nyt noin kovasti vaivaa niin tee raskaustesti. Eihän täällä palstalla kukaan sinulle pysty kertomaan oletko raskaana vai et.
Ymmärrän kyllä, ettei täällä kukaan voi sanoa olenko raskaana vai en. Ehkä ilmaisin itseäni väärin...
Ensimmäistä ollaan siis yrittämässä ja tuntuu vaan, ettei päässä pyöri mikään muu. Raskauden ensi "oireita" on niin pirun helppo kuvitella ja jonain hetkenä toivon niin kovasti olevani raskaana ja toisena hetkenä pelkään tulevaa vastuuta ja sitä olenko valmis äidiksi.
Tunnen niin monta jolla on mennyt kesken ja taas niitä pilleriraskaustapauksia. Elämä ei aina ole reilua! Toisille lapsen saanti tuntuu olevan liiankin helppoa ja itse pelkään ettei meidän kohdalla ole niin. Tuleva sen vasta näyttää.
En haluaisi olla koko ajan testaamassa mikä on tilanne. Kyllä se jossain vaiheessa selviää. Liika testaaminen ja asian miettiminen varmasti aiheuttavat stressia ja se puolestaan ilmeisesti vähentää mahdollisuutta onnistua.
Haluaisinkin tietää onko tällä palstalla muita, jotka miettivät asiaa koko ajan ja joilla tunteiden kirjo käy laidasta laitaan.
...täällä kans yks joka ei pääse vauva-ajatuksista hetkekskään. Koitan kyllä kotona olla hieman hiljempaa, kun ei tuo ukko ole yhtä kuumeinen ;) Olen myös kamalan kärsimätön, nyt vasta toinen luomukierto menossa ja silti pitäs tapahtua heti!!! Toivotann meille ja kaikille muillekin tsemppiä tässä kuumeilussa ja pikaisia plussia!
mulla kanssa kauhea vauva kuume mutta miehellä ei todellakaan ole..en tiiä miten jaksan odottaa niin kauan kun mies vaatii..en todellakaan tiedä mitä tekisin..onko ideoita??
...tapahtui meillä niin, että ensin hienovaraisesti vihjailin, että vauva olis kiva ja sanoin tyyliin "kato kuinka söpö" kun jossain vauva nähtiin. Tää niinkun kattoakseni reaktiota... ukko ei näihin kommentteihin juuri reagoinu, saatto mumista jotain. Sitten jossain vaiheessa alko kinuaminen, järkevien syiden selittäminen, riitely.... sitten yhtäkkiä yhden riidan jälkeen ukko sanoi, että jos ei enää haeta pillereitä! ´Kyllä mä aika kauan sain käännyttää, mutta lopputulos hyvä!!! Nyt sekin jo kuumeilee!
Lopetin vasta 2 viikkoa sitten pillerit ja ihan kamala vauvakuume. Miehelle en kehtaa höpöttää paljoo ettei vaa pelästy....Hyvä käyä täällä kattomassa että iha samanlaisia höperöitä taitaa suurin osa olla.Pelkona että menee vuosia ennen ku tärppää ku lähipiiristäkin tietää muutaman jotka jo vuosia yrittäneet.Ai kun kävisi sellainen onni että heti ekojen kuukausien aikana tärppäis.Ei osaa edes kuvitella miltä se sit tuntus huomata olevansa raskaana...