Alkoholistien lapsien muistoja?

Alkoholiongelmaan saa apua, jos sitä haluaa.
Itsestä se on kiinni, kuten itsekin sanoit.

Naisena ehkä ajattelisin, jos olisin asunut alkoholistikodissa lapsuuteni, ja nähnyt vanhempien ryyppäämistä ja tappelua, itse siinä myös kärsien, voisi tulla omaan mieleen kysymys, haluanko olla itse känninen äiti jossain vaiheessa, tai haluanko väkivaltaisen päihdehuuruisen parisuhteen, jossa tulee turpaan vähän väliä.

( Pakko myöntää, että lapsuudenkodissani ei käytetty päihteitä juuri lainkaan, mutta itsestäni tuli alkoholisti. Näinkin voi käydä. Onneksi minusta ei ikinä tullut äitiä, enhän olisi voinut lapsesta/lapsista huolta pitää ja vastuuta ottaa, kun en pystynyt sitä ottamaan itsestänikään. )

On oikeastaan ihmisen omia itselleen asettamia arvoja elämässään, mitä itse haluaa. Haluaako toistaa sitä samaa lapsuuskodissa tapahtunutta mahdollisesti ikävää elämäntyyliä itse, vai haluaako parempaa.

Monesti sanotaan, että alkoholistien lapsista tulee herkästi holisteja, toki niinkin joskus käy, mutta mahdollista on sekin, että lapsilla elämä muodostuu paremmalla, suoraan sanottuna järkevällä tavalla.
Jotkut oikeasti saattavat miettiä juuri sitä, kun ovat lapsuudessaan kokeneet sellaista, niin eivät sitä itse halua jatkaa omassa elämässään.
Sanon usein, että elämä on valintoja täynnä.

Sinullakin on vielä hyvät mahdollisuudet rakentaa hyvä elämä, olet nuori, ja olet kuitenkin pohtinut tätä asiaa ilmeisesti jo kauemminkin. Se on hyvä alku, kun ajatukset alkaa nousta ja herää kysymyksiä.
Kaikkea hyvää sinulle!

Olen alkoholisti äidin lapsi. Join nuoruudessani hauskanpitoon. Ei se ollut ongelma. Lopettaminen oli vahinko, piti laskea kaloreita dietillä ja se oli hankalaa ja jätin juomatta. Ja sitten se vain unohtui, eikä maistukkaan enää.

Pidin takavuosina kaksi tammikuuta jolloin join tarkoituksella. Alkoholinen tammikuu.

Lapsi sanoi jälkeen päin, että äiti olisi saanut juoda useamminkin, kun silloin ei ollut niin tiukka säännöistä.

Joo kohta se tulee kaverinsa kanssa katselemaan ilotulituksia ja juodaan joululahja pulloja jotka hän osti. Hän tykkäsi mun suosikista, niin paljon, että pakko oli olla juomatta koko lahjaa, että kaverikin saa maistaa sitä. Sitten maistetaan sellaista yllätyspulloa joka oli kai vain nätti. Enkä minä kuin vähän, sillä todennäköistä on, että kuskaan nuorison kotiinsa, kun bussit ei kulje yöllä.

Mutta siis näinkin voi mennä. Tosin olen myös antanut anteeksi menneet ja ymmärtänyt, mitä äidilleni tehtiin. Ja yllätys hän teki parhaansa, kuten muutkin vanhemmat yleensä. Olen silti onnellinen tästäkin kokemuksesta, että sain kokea sen ja selvitettyä. Hän on rakas ja opin hänen kokemuksistaan, kuinka kauheita voi toiset ihmiset olla korostaakseen itsensä hyviksi, talloen muita. Täytyy muistaa lähettää taivaaseen rukous hänen seuraavaa elämäänsä auttaakseni. Kaunis ihana äitini ja isäni taivaassa. Kaikkea hyvää ja parempaa teille

En ymmärrä miksi haluaa ottaa riskin että saa maksakirroosin.Onko ajatus että kyllä minä uuden maksan saan jos kirroosi tulee?

Lapsuus ja alkoholismi kaksi eri asiaa

Alkoholin haju ja siihen ei koskaan lapsena tottunut.
Jotkut poltti tupakkaa ja savun tuoksu tai
haistoi parfyymin tuoksun niin näiden hajujen
kanssa jotenkin pärjäsi.
Mutta alkoholin hajuun liittyi usein kiroilua ja kiihtynyttä
mielentilaa ja uhoamista.Sitä lapsena ahdisti ja pelkäsi.

Ei muista lapsuutta oli silloin
paha krapula

Muistan yhden joulun kun äiti EI ollut kännissä. Muuten en muista lapsuudestani juuri mitään.

Vähemmistössä ovat ne suvut joissa EI ole/ollut alkoholisteja. Empiirisen kokemukseni perusteella väitän, että suvun/perheen merkitys itsekunkin alkoholisoitumisessa on olematon; ollenkaan väheksymättä ongelmia ja kärsimyksiä joita juominen aiheuttaa lapsille, puolisolle ja juojalle itselleenkin. En minäkään alkanut juoda siksi, että isäni oli tuurijuoppo vaan ihan muista syistä. Vähän sama juttu kuin kaivonpaikan katsominen taikavarvulla: Suomessa löytyy vettä joka paikasta kunhan kaivetaan tarpeeksi syvälle.