Mikä avuksi kun työ tuntuu liian stressaavalta ja ahdistavalta? Tiedän, että suhtaudun työhöni liian vakavasti, mutta en voi itselleni mitään.
Kuinka te rentoudutte työn jälkeen ja nollaatte itsenne? Minä en voi vapaa-ajallakaan ajatella muuta kuin seuraavaa työpäivää!!!
Kuinka te rentoudutte työn jälkeen ja nollaatte itsenne? Minä en voi vapaa-ajallakaan ajatella muuta kuin seuraavaa työpäivää!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
työterveyslääkärin kanssa,tuntuu siltä että oot jonkunverran loppuun palanut.Olis varmaan sairaslomasta hyötyä.Tää ei oo sitten mikään vitsi,jos työ hallitsee koko elämää niin se alkaa olla burnoutin oire.
mulla on sama juttu. olen todella ahdistunut ja tuntuu, että elän vain viikonloppuisin. en oikein osaa keskittyä asioihin ja tuntuu, että olen kaiken aikaa stressaantunut ja levoton.
työstäni en pidä. olen töissä tehtaalla jossa työ on yksipuolista ja kuolettavan tylsää. en kykene työskentelemään urakkavaihdissa ja teen virheitä, vaikka yritän tehdä parhaani. minulle tulee siitä huono omatunto ja vihaan itseäni, kun en pysty parempaan. tylsyyteeni syön kanttiinin kallista suklaata; siihen menevät viimeiset rahat ja kiloja tulee. tunnen myös voimakasta syyllisyyttä "haukkuessani" näin työtäni. on tosi hieno homma, että olen töissä, eikä saisi valittaa.
en saa hoidettua asioitani, koska on niin kova stressi. töissä murhedin hoitamattomia juttuja ja teen niistä listaa, että saisin selvitettyä asiat. kotona en kuitenkaan jaksa tehdä mitään, tahtoisin vaan levätä; katsoa joskus telkkarin hömppäohjelmia ja lukea vaikka seiskaa!
ajattelin lopettaa työt syksyllä. toivon, että se tuo muutoksen elämääni. menen meksikoon lyhyelle työleirille hakemaan uutta väriä elämään. ehkä sen jälkeen tiedän paremmin, mitä tekisin. saisin vaikka opiskelupaikan tai työtä, joka miellyttäisi minua enemmän!
Itsellä tuo työn teko meni siihen pisteeseen, että minulla ei ollut muuta enää jäljellä kuin työ, työ ja työ (ja minun jatkuviin ylitöihini kyllästynyt mies).
Menin siihen pisteeseen, että kun tulin 20-21 aikaan töistä - en tehnyt muuta kuin itkin. Mieheni otti mua korvasta kiinni ja kiikutti työpaikkalekurille, jolta sain lähetteen psykiatrille. Ja ei kun sairaslomalle.
Nukuin ensimmäiset kaksi viikkoa. Vain nukuin. Olen ollut nyt saikulla 1,5 vuotta. Ja jatkuu edelleen. Älkää hyvät ihmiset ajako itseänne samaan tilanteeseen!! En soisi kenellekään burn-outin tuomaa masennusta ja mahdollisia paniikki-kohtauksia.
Ottakaa ajoissa lomaa, jos tuntuu sille, että voimat alkaa loppua ja työ täyttää elämän. Me ei olla työtä varten elämässä tätä elämää. Onhan toimeentulo tärkeää, mutta ei kannata vaarantaa omaa terveyttä. Varsinkin nämä psyykkiset sairaudet on pitkähoitoisia...
Tsemppiä!