Kirjoittaisin niitä tekstejäni enemmänkin jos lukijoiden vastaanotto olisi inhimillisempi. Tekstini ovat tosia eivätkä mitään stooreja. Henkilökohtaisten asioiden käsittely on niin raskasta minkä vuoksi niihin kommentteihin vastaaminen on henkisesti kuluttavaa. Väärinymmärryksiä tietenkin syntyy kun keskustelu ei tapahdu naamasta naamaan. Sanavalinnoillakin on paljon merkitystä. Tänne tulee kirjoiteltua eniten heikkojen hetkien aikana. Pitäisi olla edes kavereita jotta omaa elämänkaartansa ei tarvitsisi tänne selittää. Ymmärryksen kuilu on todellinen minun ja useimpien ihmisten välillä. Ehkä joku sitten pitää minua ilkeänä tai vastaavana, mutta en kuitenkaan yritä olla sellainen. Ps. Mielialat kulkevat usein vuoristorataa ja tänään on ollut todellinen "trippi" takana sen suhteen.
Avautumisista
Anonyymi-ap
1055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten voit? Tunnetrippailun lisäksi
Olen huomannut että nykyään minulle kelpaa ainoastaan mieleiseni seura. Puolituttujen naamojen näkeminen ei jaksa kiinnostaa vaikka ennen se oli ihan ok minulle. Pikkuhiljaa iän karttuessa ihmiset taitavat olla enemmän ja enemmän omissa kuplissaan eläviä, eikä siinä mitään. On tässä ollut flunssaa tai vastaavaa hieman päällä, niin se on heti vaikuttanut yleiseen mielialaani. Henkistä krapulaakin meinaa olla päällä.
Noin se varmasti on, että väärinymmärryksiä syntyy pelkän kirjoittelun perusteella. Minulla ei ole kuitenkaan tapana määrittää ketään pelkkien kirjoitusten vuoksi, eihän voi varmasti tietää kuka on minkäkin kirjoituksen kirjoittanut.
Minunkin tulee kirjoitettua heikkoina hetkinä tänne. Kyllä väitän, että jos on viikon maannut kipeänä kotonaan, sillä oma vaikutuksensa. Se että joutuu tavallaan avuttomaksi ja joutuu pysähtymään, on rankkaa. Sairastat ja käyt kuumeet läpi. Ja sittenkään ei ole ohi vaan teet ihan pientä voimaa vaativan toimenpiteen ja hengästyt siitä. Olisin voinut tänäänkin olla jossain ihan muualla, kuin yksin kotona sairastamassa. Mutta kun en voinut. Mulla tulee niitä tunnevaihteluja jo muutenkin ja sitten vielä tällainen että oot vaan ja koitat huilata. Eikä mene ikinä ohi. Tai ainakaan minun omalla aikataululla.
Eikö sinulla ole ketään joka voisi auttaa silloin kun olet sairaana.
Kyllä ystävä pyysi, että olisi saanut hoitaa puolestani sen asian, jonka vuoksi pienesti ponnistelin ja hengästyin. Halusi auttaa. Mutta jokin minulle tuli, että piti itse päästä vähän pois kotoa. Ja samalla sitten tuli testattua, etten ole vielä kunnossa. Niin ja kyllä avun vastaanottaminen on hiukan vaikeaa. Pitää opetella sitä.
Avun pyytäminen on vieläkin vaikeampaa.
Mulla vähän samaa. Mielialat vaihtelevat päivänkin aikana epätoivosta toisen ja hiljaisen toivonkipinän kautta takaisin. Tyypillistä ihmisille, joiden persoona ei varsinaisesti ole erityisen vakaa. Omalta kohdaltani en osaa sanoa, miten tähän on tultu. Ehkä elämän pettymysten ja traumojen myötä. Minulla on edelleenkin, vuosien jälkeen pahoja vaurioita pettämisestä ja torjutuksi tulemisesta. Todennäköisesti en toivu niistä koskaan ja mikään normaali kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa ei ole ikinä mahdollista.
Kyllä täältä niitäkin löytyy jotka ymmärtää. Jotain harvinaisia vertaistukihetkiäkin on. Ei kaikkea tarvi lukea. Pääasia että saa sen pahan olon itsestään pois. Ensin kaduttaa, sitten helpottaa. Sisuuntuu. Liike on myös lääke. Joskus niin vaikeita juttuja ettei niitä sanoisi oikein kenellekään jonka tuntee. En tiedä voiko joku näistä jorinoista saada jotain ymmärrystä. Jos voin niin hyvä... vaikkei kaikki valmiiksi pureskeltuna tule aina ulos.
Mistä syystä käsittelet henkilökohtaisia asioita täällä palstalla? Eikö ole muita vaihtoehtoja? Hae hyvä ihminen muita kanavia itsellesi.Täällä vain rikot itseäsi kun avaat asioitasi ihmisille joilla kaikilla ei ole kykyä kohdata asioitasi.