Miten ajattelette syntien anteeksiannon, siis jos uskoo synnit anteeksi ja sitten tekee uutta syntiä ennenkuin taas esim. seuroissa saa synninpäästön vasta päivien kuluttua, niin onko siinä välissä kun uutta syntiä on tullut, lupa uskoa ne synnit anteeksi sillä edellisellä synninpäästöllä. Eli koskeeko synninpäästö kaikkia syntejä niin kauan kun sen uskoo, vai vain niitä syntejä jotka on tapahtuneet ennen sitä hetkeä kun synninpäästö on annettu?
Syntien anteeksisaamisesta kysymys
utelias
101191
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meille luterilaisille asia on hyvin yksinkertainen:
Jeesus on jo sovittanut koko maailman kaikki synnit, myös kaikki tulevatkin! Ne on jo annettu anteeksi kaikille! Raamattu nimittäin opettaa että "Jumala sovitti maailman itsensä kanssa" ja sanoo Jeesuksesta että: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"
Kaikkien ihmisten kaikki synnit on jo siis sovitettu ja anteeksi annettu! Jos USKOT tämän, olet vapaa synneistä! Synninpäästö on vain sitä varten, jos et jaksa uskoa yleistä armahdusta, niin synninpäästö ikäänkuin vakuuttaa/vahvistaa asian jotta on helpompi uskoa yleinen armahdus!
Kun uskotaan RAAMATTUA, niin päästään monimutkaisista ja turhista pohdinnoista yksinkertaiseen lasten uskoon!
nyt kyllä täytyy sanoa että on vl.usko sitten -70ja-80 luvun muuttunut.Siis,eikö nimenomaan opetettu että siellä missä 2 tai 3 kokoontuu on Jumalan henki läsnä? Siis uskovia.Miten mä nyt ymmärränkin asian niin että jos päätän niin syntini on jo "förskottina" annettu anteeksi? Mitä kumman väliä sitten enää on kärvistellä synnintuskissa?
Sandra kirjoitti:
"Miten mä nyt ymmärränkin asian niin että jos päätän niin syntini on jo "förskottina" annettu anteeksi? Mitä kumman väliä sitten enää on kärvistellä synnintuskissa?"
Kärvistellä synnintuskissa? Ei kai ole tarkoituskaan, että pitäisi kärvistellä?!! Synnithän on tarkoitus saada anteeksi, ja silloin pääsee tuntemaan sitä Jumalan lapsen vapautta, minkä Jeesus meille lupasi. Armo kasvattaa meitä hylkäämään sen mikä on paha, synnin joka viekoittelee. Jotenkin siihen malliin se Raamatun mukaan menee. Ei se kärvistely meitä kasvata.
Se että saa tuntea Jumalan armoa, syntejensä anteeksiantoa, ei suinkaan tarkoita että seuraavalla kerralla olisi helpompi tehdä syntiä. Päinvastoin, se vapauttaa synnin orjuudesta. Miksi siis pitäisi kärvistellä? Eikö ole parempi lopettaa sellaiset ja ottaa vastaan anteeksianto omalle kohdallensa? Niin pian kuin mahdollista, vaikkapa sitten förskottina.
T: Tiinaliina
Lopultahan syntien anteeksisaaminen tapahtuu ihmisen päänupissa,eli mitä hän kokee ja tuntee.
Ei se sen ihmeellisempää ole.
Rituaaleja on monenlaisia,mutta ihmisen kokemus on lopulta se lopullinen anteeksianto.
Ihmisen on itse armahdettava itsensä....
Tarkoitus oli vl-palstalla kysyä vl-uskovaisen mielipidettä, toivoisin sellaistakin jos mahdollista.
Ihminen on lihan puoleltaan heikko ja lankeaa syntiin jatkuvasti. Kun on kerran saanut parannuksen tai lapsuuden uskon säilyttänyt, niin on uskovainen. Uskovaisena pysyminen vaatii kuitenkin synnin pois panemista, jotta synti ei veisi uskoa sydämmestä. Siksi uskovaiset haluavat tehdä jatjkuvasti parannusta tarttuneista synneistä. Se näyttää ulkopuoliselle tavalta, mutta omakohtaisesti sanottuna niin on aina suuri halu uskoa synnit anteeksi, jotta jaksaa eteenpäin.
On joskus kysytty että entä jos kuolee kun on tehnyt syntiä, mutta ei ole ehtinyt korjata asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita että joutuisi kadotukseen, koska sinulla on kuitenkin usko sydämellä. Mutta jos sydän on paatunut ja ei ollut halua laittaa pois syntejä, niin on menettänyt sydämen uskon. Jumala yksin näkee ihmisen sydämeen ja meidän ei tarvitse muiden syntejä miettiä, kunhan pidämme oman uskon... Olikohan siinä jotakin...
Menee filosofian puolelle kannanottosi.
Jos uskoo synnit anteeksi ja sitten tekee uutta syntiä ennen kuin taas esim. seuroissa saa synninpäästön vasta päivien kuluttua, niin synnit saa niiden synninpäästöjen välisenä aikana uskoa etulahjana anteeksi, vaikka ei mitään tietäisi tehneenkään. Paitsi silloin ei, jos uskovainen siinä välillä menettää elävän uskon.
Elävä usko voidaan menettää joko kieltämällä se tai teoin(tekoihin sisältyy tässä myös ihmisen puheet ja ajatukset).
Elävä usko tulee taas sydämeen jos Jumalan antaa katumisen ja parannuksen armot ja uskossa haaksirikkoon joutunut saa kuulla(sydämen korvilla) Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin Jeesuksen nimestä ja sovitusverestä.
Missä menee kieltämisen tai epäuskon ja epäilyksien raja?
silloin kun synnit uskotaan anteeksi, niin silloin saa kaikki synnit anteeksi ja niin kauan ne tehdyt synnit ja tulevat on anteeksi, kun siihen uskot.
Se, että uskotaan syntejä anteeksi vielä uskovaisena tarkoittaa samaa kuin rippi. Eli vaikka olemme saaneet jo syntimme anteeksi, saatamme vielä pyytää niitä uudestaan, että jaksaisimme todella unohtaa ne ja meidän uskominen olisi helpompaa.
Siinä vaiheessa kun usko loppuu, eli ei enää jaksa tai halua uskoa syntejä anteeksi, niin silloin tulee epäuskoiseksi.
Eli periaatteessa voisit olla uskovainen vaikka kymmenen vuotta, niin ettet kertaakaan sinä aikana pyytäisi syntejäsi anteeksi. Mutta ihmisen on niin raskasta uskoa, jos on tehnyt paljon syntiä synnin päälle eikä kertaakaan saanut kuulla synninpäästöä, ettei hän enää jaksa pitää uskoa Jeesukseen...kai ymmärrät?
Tämän takia kannattaa sopia riitoja ja syntejä, vaikka ne ovatkin ennen sitä jo anteeksi.
Siinä vaiheessa kun et halua enää uskoa anteeksi syntejäsi, vaan alat rakastamaan syntiä, niin tulet epäuskoiseksi.
Eli vaikka tekisit jatkuvasti syntiä monta kymmentä vuotta, mutta silti vihaisit sitä syntiä ylikaiken ja haluat pitää uskon Herraan, niin olet silti uskovainen tekemäsi synnin paljouden keskellä.
Mutta vaikka olisit äskön uskonut syntisi anteeksi ja tekisit yhden ainoa synnin sydämestäsi sitä vihaamatta tai haluamatta uskoa sitä anteeksi, olet heti epäuskoinen ja ikuisen tuomion ansainnut.
Sillä jos sydämessäsi asuu Kristus, niin silloin myös se vaikuttaa niin, että syntiä vihaat. Mutta jos et usko, etkä halua uskoa, niin katoo myöskin sydämestäsi Kristus, joka syntiä vihaa.
Se, että liha haluaa tehdä syntiä, se ei kadota, mutta se, että pohjimmiltasi, eli sydämmeltäsi haluat tehdä syntiä, se kadottaa.
Room 7 luku:
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Eli jos teen sitä mitä en sydämestäni enää tahdo, eli syntiä, en minä itse enää sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu. Eli joudun syntiin koska minussa asuu synti ja minulla ei ole voimia sitä estää. Mutta jos en halua tehdä sitä, niin ei minua voida enää siitä tuomita.
Mutta tämän voi kääntää myös toisin päin. Jos nyt tahdon sydämestäni tehdä syntiä, niin enkö silloin ole vastuussa synneistäni. Sillä jos haluan tehdä syntiä, niin kuin voisin ottaa armon kohdalleni. Eikö armoa rukoiltaessa luvata myöskin olla enää tekemättä moisia törkeyksiä? Niin myöskin meidän Jumalamme haluaa katuvan mielen ja synnin vihaavaan mielen, jos haluaa armon kohdallensa uskoa. Tosin tämän mielen Jumala yksin meille antaa.