Inttileskelle vertaistukea

Tosiaan oma poikaystävä lähti tänään inttiin ja olo on jotenkin ihan kamala. Ei oo ollu nälkä ja nukuin tosi huonosti kun mietin et mitenköhän rakas tulee siellä pärjäilemään. Itkeny oon, en siksi että ei nähdä hetkeen vaan siksi että tiiän miten raskasta se toiselle voi olla. Haluun vaa olla parhaana mahdollisena tukena hänelle. Ja toki antaa myös omaa tilaa mut se tuntuu haasteelliselta koska oon tottunut kertoo pienenki elämäs tapahtuvan asian hänelle. Tiedän et suhde ei tähän tuu kaatumaan vaikka sillä pelotellaankin että armeijassa suhde kaatuu. Ei aito rakkaus tuosta noin vaa kaadu. Mut jännittää tuleeko meistä etäisempiä toisillemme. Vähän ärsyttää et mä stressaan jopa ehkä enemmän kuin hän vaikka ei mulla hätää oo mut kun toista rakastaa nii se toisen huoli ja jännitys tuntuu vähänku omana. Tiiän että tää tästä helpottaa kun siihe rytmiin tottuu yms mut nyt tuntuu vaa kauheen pitkältä ajalta ja haluun vaa tietää miten hänel menee mut ei siel voi kännykkää räpeltää kokoajan. Yritän keksii itelleni aktiviteettei mut jotenki vaa väsynyt ja surullinen fiilis.

Onko sielunsiskoksia jotka kokee samaa tuskaa? Tai kokemuksii miten siit selvii? Asiallisii kommenttei kiitos<3