Pitkäpartainen mies-uuh ihanaata

Sääolosuhteiden ja huonosti hoidettujen teiden vuoksi päädyin Porin Tiilimäelle ja jostain syystä parkkiin Jaakontielle. Minä ja koirani näimme jotain niin ihmeellistä ja ihanaa nimittäin miehen kolaamassa pihaansa, jolla oli pitkä palmikoitu parta ihan tuonne "kielletylle alueelle" asti. Olin ihan, että VAUUUU! Koirani (ei ollut hihnassa, koska olin niin hämmentynyt) juoksi suoraan kyseisen partamiehen pihaan rapsutettavaksi ja se oli niin kaunista ja ihanaa. Ai että, miten koirani nautti siitä huomiosta. Tulin ihan mustasukkaiseksi, kun partamies ei rapsutellut minua, koska olen näkymätön, ujo ja näytän tylsältä, vanhalta ja kuivalta. No vitsi, mutta edes jouluna olisi ollut kiva, jos joku oli halannut. Itse en saa kotona vaimoltani minkäänlaisia rapsutuksia eikä edes koirani pyöri innoissaan minun seurassani. Se on joku juttu ihmisissä, mikä vetää puoleensa eläimiä ja ihmisiä. Itse elän kosketuksen puutteessa Luvian kirkonkylässä. Kukaaan ei rakasta eikä välitä. Olen itsestäänselvyys kaikille kuten vaimolleni ja lapsilleni. Ostetaan kaikkea ja laitetaan rahaa kiittämättömien tilille. Minulle kävisi ihan mies tai nainen, joka vähän rapsuttaisi minuakin sieltä ja täältä ja vaikka valehtelisi, että olen hyvä äijä. Tuntisin itseni tärkeäksi. Nauttikaa te muut luvialaiset ihanasta ja onnentäyteisestä elämästänne. Vastaan tullessa olisi kohteliasta moikata. Vink vink...
Tammikuisin terveisin, Sakari 1956, täällä syntynyt ja täällä...