Huostaanotto on kiellettävä ja korvattava perhelaitoksella

Arvostelu on haukkumista vain jos ei ehdoteta vaihtoehtoa. Ei toisia saa haukkua, jos ei ole parannusehdotusta. Perhelaitoksessa todistetaan ongelmat ja ehdotetaan vaihtoehtoja ihmisten yksityiselämään. Huostaanoton poisto poistaa konfliktit
Perhelaitos on perhetyötä, joka pudottaa pois kielellisen olettamuksen toisen osapuolen suojelusta toista vastaan. Ei viittaa perinteiseen perhetyöhön.

2.14.2. Oman teon, toisen arvostelun ja oman selityksen erittely
Tämä on perhelaitoksen työskentelytapa, joka irtaannuttaa siitä sosiaalisesta tosiasiasta, jossa todisteluja ei tarvita ja leimataan.
Esimerkiksi kiipeilyni päiväkodin verkkoon A. "herätti hämmästystä ja kummastusta", vääristettiin B. "isä ei osaa erottaa toisistaan lapsen ja vanhemman roolia" ja oli todellisuudessa C. "yksin jäävän lapsen rohkaisemista leikkimään". Huostaanottomme tehtiin A. syystä B:n varjolla ja muista normien rikkomisista. D Ratkaisu olisi se, että päiväkodin johtajan piti sosiaalityöntekijälle ilmoittaessaan varmistaa An hoito tekaisemalla B.
2.14.3. Kommentteja perhelaitoksesta
joku kirjoitti: Ei mitään laitoksia.Kodinomaiset oltavat on oltava...ja vapaus suurimmaksi osaa!
Joku kirjoitti: "Perheen omainen laitos, bisnestä ja kuka vaan ( melki) saa alkaa kiukkuseksi johtajaksi, kaksinaamaiseksi manipuloivaksi... ( ja tutustumiskäynnillä saat jo pirttikiellon, kun ei naama ja jutut kelpaa 😪)"
Vastine: Ja vanhemmat ja lapset saavat olla yhdessä. Mikään bisnes tai autoritaarisuus ei ole tarpeen, kun lasta ei saa erottaa vanhemmistaan. He eivät voi koventaa rangaistuksia, koska se lisää kustannuksia
" niimpä, mutta talolla omat manipuloivan, kaksnaamasen, kieron, pelottavan.... johtajan säännöt.... alistuttava kunnes lapsi saa vapautensa (18v), jotta en aiheuta käytökselläni lapselle ongelmia, koska hän saa tuta kun "se hullu mutsis" taas sitä ja tätä."
Vastine: Jos se tehdään väärin, ja silloinkin päästään ylläolevaan tavoitteeseen.
" oh yes, with all my heart ja kaikella mitä pystyn tekemään, surullinen osa tätä on siinä...kun äiti huomauttaa/toivoo/ pyytää lapsen parempaa kohtelua, häntä (lasta) rangaistaan tavalla tai toisella (yleensä henkistä) .. " mitä olet taas puhunut, talon asiat ovat talon asioita.."
Kyllä on niin väärin! Siinä sitten mietit mitä pystyt tekemään /auttamaan , jotta ei joudu kuuntelemaan kuin omaa äitiä hauhaukutaan..."

Kukaan ei voi todistaa, että sosiaalityöntekijä valehtelee, vanhemmalla on huoli eikä että huostaanotolle on tarvetta. Oikeuslaitos ei mahda mitään valehtelevalle sosiaalityöntekijälle. Huostaanottolaki on kuvitelma, jolla ei voi suojella lasta.
Kaikkia perheenjäseniä pitää tukea, jotta perheestä tulisi sopiva ympäristö lapsien kasvattamiseen. Lapset ja vanhemmat tarvitsevat toisiaan. Perhe on rikkomaton ja sitä on tuettava hyvässä ja pahassa. Tuettaessa sairaat perheet ovat jo parempia kuin ilman tukea kotonaan. Ihmisiä ei saa leimata eikä demonisoida terapia-ajattelussa.
Kansanedustaja Antikainen on kutsunut lastensuojelun tilannetta hälyttäväksi ja sanonut, että hallituksen ja eduskunnan pitäisi puuttua siihen. Eduskunnan oikeusasiamies on sanonut, että ihmiset ovat hädissään.
Vanhemmat ovat hädissään siitä, että sosiaalityöntekijät tekaisevat lastensuojeluasiakkuuden vailla todellisuuspohjaa eikä siitä, ettei heille anneta tukea.
Valtiovarainministerin puhe sijaishuollosta Lapsikylän 60-vuotisjuhlissa “tavoitteena on Suomi, jossa yksikään lapsi ei joudu kantamaan aikuisten huolia” tarkoittaa, että “yksikään lapsi ei joudu olemaan isän ja äidin kanssa, joilla on huolia”.
Huolen olemassaolo ei tarkoita laiminlyöntiä. Vasta todisteelliset haitat ovat laiminlyöntiä eikä pelkkä tunne huolesta. Sosiaalityöntekijät valehtelevat haitat saadakseen toimia tunteensa pohjalta.
Lakiin kirjattu käsite “koko kylä kasvattaa” tarkoittaa “koko kylä juoruaa vanhempien vioista syrjintää varten ja kieltää myönteiset kyvyt”.

8. Vieraannumisen säätäminen rikokseksikaan ei auta, koska sosiaalityöntekijä ei vieraannuta. He turvautuvat väitteeseen, että "vanhemmilla on vielä niin suuria huolia, ettei yhteydenpitoa ole voitu lisätä". Sosiaalityöntekijät näyttelevät huolia ja saavat huostata ja rajoittaa niiden mukaan. He luovat näennäisen vaikutelman siitä, että he ovat lainmukaisia ja vieraannuttamista ei tapahdu. toisaalta HAOn reagointi kestää 9 kk. Mitään seuraamuksia ei ole tulossa. Senkin sostt naamioi vanhemmasta eikä sostt:tä riippuvaksi. Myös tapaamisoikeuden toteutuminen rajoitettuna tarkoittaa sostt:n mukaan sitä, että vieraannuttamista ei tapahdu. Vaikka vieraannuttaminen olisi rikos, sossu jatkaa rajoittamista verukkeisiin ja tapaamisoikeuteen vedoten ja voittaa. He kohtelevat lapsen omia vanhempia ulkopuolisena, josta pitää keksiä ongelmia. Jos vanhempia kohdeltaisiin toipilaina, koko huostaanottolaki olisi tarpeeton.
9. Vaikka saisit isille yhtä suuret oikeudet lapsen huoltajuuteen, sosiaalityö silti tekaisisi ongelmat sitä kohtaan, jonka he eivät halua toimivan lapsen kasvattajana ja harjoittaisivat diktaturista valtaa. Haluatko olla sorrettavana tapaamisissa äidin kanssa vai saada hoitoa yhdessä lapsen kanssa perhelaitoksessa? Eronneet vanhemmat ovat yhtä lailla osa lapsen ja perheen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulee järjestää ja hoitaa. Perhelaitoksessa molemmat asuvat erillään lapsen lähellä. Perhelaitoksessa perheen yhdessäolo ei ole enää uhattuna sosiaalityöntekijöiden takia.
10. Sosiaalityöntekijöiden saaminen noudattamaan lakia ei ole olennaista, koska nykyinen lastensuojelulaki mahdollistaa heidän rikkovan muita lakeja. He noudattavat päällekkäistälakia, jonka vuoksi heitä ei voi rankaista. Heillä on myös syytesuoja, jonka poistaminen ei auta, koska he voittavat ilman todisteita ja samaan aikaan perheet olisi rikottu oikeuteen jonottamisen ajaksi. Kenelläkään viranomaisella ei ole oikeutta syyttää nykyisen lain mukaan lastensuojelun virkamiehiä. Ongelma on lain ristiriitaisuus ja diktaattorin oikeudet. Lasten ja vanhempien sorto on yleinen ongelma, jonka laki mahdollistaa ristiriidassa toisten kanssa ja sen haastaminen lamaannuttaisi sosiaali- ja oikeushallinnon. Se pitää ratkaista uudella lailla eikä lastensuojelua syyttämällä.
Esko Leipälä kommentoi: Lakeja on, mutta lastensuojelussa sovelletut lait ovat ristiriidassa rikoslain, hallintolain, julkisuuslain, perustuslain ja jos vaikka minkä lain kanssa – ja lastensuojelu saa rikkoa näitä muita lakeja Suomen hallituksen luvalla ja määräyksellä, jotta huostaanottoautomaattia voidaan ylläpitää tehokkaasti ja viivytyksettä. Yksityistetty lastensuojelu rahoitetaan tällä keinoin yhteiskunnan yksityisille laitoksille maksamilla tolkuttoman suurilla huostanotto- ja "palvelukorvauksilla".”
11. Hallinto-oikeuden muuttaminen käräjiksi tai aluehallintovirastoksi veisi silti lapset pois siksi aikaa ja lastensuojelu valehtelisi vanhemman terveydestä saadakseen huostaanoton. Sosiaalityöntekijät voittavat ilman todisteita. Kunnon laki on sellainen, jossa perheet eivät säännöllisesti käy oikeudessa. Ongelma pitäisi korjata arjessa.

12. Pohjoismaisen lastensuojelun kopiointi Suomeen ei poista sitä ongelmaa, että sosiaalivirkamiehillä on itsevalta ja motivaatio toimia vanhempia vastaan. Niissäkään ei ylitetä ongelmaa virkavallan etuasemasta ja ongelmien puutteellisesta määrittelystä, johon sovelletaan tehottomia ja epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Ne eivät ole hyviä siinä mielessä, että ne eivät hoida ongelmia eivätkä mahdollista inklusiivista perhetyötä.

13. Nykytilatutkimus on Kadotetut lapset Ry:n mukaan vanhempien kuulemista eli haastattelututkimuksen hakemista, jolla he toivovat lastensuojelun ongelmat tulevan näkyvimmiksi. Juuri kansalaisia kuulemalla voidaan korjata hallituksen muodollis-juridinen kapeakatseisuus.
"Avoin, läpinäkyvä lastensuojelu syntyy perheiden kuulemisella."
Anu Suomela Perheen suojelun keskusliitosta kirjoitti 3.9.1995
"Kun hallinto tarkkailee itseään, lastensuojelua tarkastellaan valitettavan yksipuolisesti tällaisesta hallinnon ja virkamiesten näkökulmasta, ja lähinnä muodollis-juridisena eikä sosiaalipsykologisena ja sosiaalipoliittisena kenttänä, eikä lainkaan perheen tai lapsen näkökulmasta."
Kadotetut lapset -liikkeen haastattelututkimusta ei hyväksytä Eduskunnassa, koska "pätevä, koulutettu sosiaalityöntekijä hoitaa jo perheen asioita. Kansalaisia ei tarvita korvaamaan heitä" ja eduskunta tekee jo kokonaisuudistusta. Emme pääse vaikuttamaan väkivaltaiseen järjestelmään ja haastattelututkimuksen lopputulema olisi joka tapauksessa sama: Huostaanotto on korvattava perhetyöllä. Perhelaitos tekee haastattelua arkisena rutiina ja osana. 12/2022 on tekeillä vanhempien ja lasten kuuleminen osana kokonaisuudistusta.

ajatuksetovatilmaisia kirjoitti:

8. Vieraannumisen säätäminen rikokseksikaan ei auta, koska sosiaalityöntekijä ei vieraannuta. He turvautuvat väitteeseen, että "vanhemmilla on vielä niin suuria huolia, ettei yhteydenpitoa ole voitu lisätä". Sosiaalityöntekijät näyttelevät huolia ja saavat huostata ja rajoittaa niiden mukaan. He luovat näennäisen vaikutelman siitä, että he ovat lainmukaisia ja vieraannuttamista ei tapahdu. toisaalta HAOn reagointi kestää 9 kk. Mitään seuraamuksia ei ole tulossa. Senkin sostt naamioi vanhemmasta eikä sostt:tä riippuvaksi. Myös tapaamisoikeuden toteutuminen rajoitettuna tarkoittaa sostt:n mukaan sitä, että vieraannuttamista ei tapahdu. Vaikka vieraannuttaminen olisi rikos, sossu jatkaa rajoittamista verukkeisiin ja tapaamisoikeuteen vedoten ja voittaa. He kohtelevat lapsen omia vanhempia ulkopuolisena, josta pitää keksiä ongelmia. Jos vanhempia kohdeltaisiin toipilaina, koko huostaanottolaki olisi tarpeeton.
9. Vaikka saisit isille yhtä suuret oikeudet lapsen huoltajuuteen, sosiaalityö silti tekaisisi ongelmat sitä kohtaan, jonka he eivät halua toimivan lapsen kasvattajana ja harjoittaisivat diktaturista valtaa. Haluatko olla sorrettavana tapaamisissa äidin kanssa vai saada hoitoa yhdessä lapsen kanssa perhelaitoksessa? Eronneet vanhemmat ovat yhtä lailla osa lapsen ja perheen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulee järjestää ja hoitaa. Perhelaitoksessa molemmat asuvat erillään lapsen lähellä. Perhelaitoksessa perheen yhdessäolo ei ole enää uhattuna sosiaalityöntekijöiden takia.
10. Sosiaalityöntekijöiden saaminen noudattamaan lakia ei ole olennaista, koska nykyinen lastensuojelulaki mahdollistaa heidän rikkovan muita lakeja. He noudattavat päällekkäistälakia, jonka vuoksi heitä ei voi rankaista. Heillä on myös syytesuoja, jonka poistaminen ei auta, koska he voittavat ilman todisteita ja samaan aikaan perheet olisi rikottu oikeuteen jonottamisen ajaksi. Kenelläkään viranomaisella ei ole oikeutta syyttää nykyisen lain mukaan lastensuojelun virkamiehiä. Ongelma on lain ristiriitaisuus ja diktaattorin oikeudet. Lasten ja vanhempien sorto on yleinen ongelma, jonka laki mahdollistaa ristiriidassa toisten kanssa ja sen haastaminen lamaannuttaisi sosiaali- ja oikeushallinnon. Se pitää ratkaista uudella lailla eikä lastensuojelua syyttämällä.
Esko Leipälä kommentoi: Lakeja on, mutta lastensuojelussa sovelletut lait ovat ristiriidassa rikoslain, hallintolain, julkisuuslain, perustuslain ja jos vaikka minkä lain kanssa – ja lastensuojelu saa rikkoa näitä muita lakeja Suomen hallituksen luvalla ja määräyksellä, jotta huostaanottoautomaattia voidaan ylläpitää tehokkaasti ja viivytyksettä. Yksityistetty lastensuojelu rahoitetaan tällä keinoin yhteiskunnan yksityisille laitoksille maksamilla tolkuttoman suurilla huostanotto- ja "palvelukorvauksilla".”
11. Hallinto-oikeuden muuttaminen käräjiksi tai aluehallintovirastoksi veisi silti lapset pois siksi aikaa ja lastensuojelu valehtelisi vanhemman terveydestä saadakseen huostaanoton. Sosiaalityöntekijät voittavat ilman todisteita. Kunnon laki on sellainen, jossa perheet eivät säännöllisesti käy oikeudessa. Ongelma pitäisi korjata arjessa.

12. Pohjoismaisen lastensuojelun kopiointi Suomeen ei poista sitä ongelmaa, että sosiaalivirkamiehillä on itsevalta ja motivaatio toimia vanhempia vastaan. Niissäkään ei ylitetä ongelmaa virkavallan etuasemasta ja ongelmien puutteellisesta määrittelystä, johon sovelletaan tehottomia ja epäoikeudenmukaisia ratkaisuja. Ne eivät ole hyviä siinä mielessä, että ne eivät hoida ongelmia eivätkä mahdollista inklusiivista perhetyötä.

13. Nykytilatutkimus on Kadotetut lapset Ry:n mukaan vanhempien kuulemista eli haastattelututkimuksen hakemista, jolla he toivovat lastensuojelun ongelmat tulevan näkyvimmiksi. Juuri kansalaisia kuulemalla voidaan korjata hallituksen muodollis-juridinen kapeakatseisuus.
"Avoin, läpinäkyvä lastensuojelu syntyy perheiden kuulemisella."
Anu Suomela Perheen suojelun keskusliitosta kirjoitti 3.9.1995
"Kun hallinto tarkkailee itseään, lastensuojelua tarkastellaan valitettavan yksipuolisesti tällaisesta hallinnon ja virkamiesten näkökulmasta, ja lähinnä muodollis-juridisena eikä sosiaalipsykologisena ja sosiaalipoliittisena kenttänä, eikä lainkaan perheen tai lapsen näkökulmasta."
Kadotetut lapset -liikkeen haastattelututkimusta ei hyväksytä Eduskunnassa, koska "pätevä, koulutettu sosiaalityöntekijä hoitaa jo perheen asioita. Kansalaisia ei tarvita korvaamaan heitä" ja eduskunta tekee jo kokonaisuudistusta. Emme pääse vaikuttamaan väkivaltaiseen järjestelmään ja haastattelututkimuksen lopputulema olisi joka tapauksessa sama: Huostaanotto on korvattava perhetyöllä. Perhelaitos tekee haastattelua arkisena rutiina ja osana. 12/2022 on tekeillä vanhempien ja lasten kuuleminen osana kokonaisuudistusta.

Lue lisää

14. Ongelma ei ole oikeiden huostaanottojen erottaminen vääristä, koska lastensuojelu on epäpätevä tekemään valintaa niiden välillä ja perhettä pitäisi hoitaa yhdessä. Huostaanottoa ei pitäisi olla alun perin ollenkaan ja se perustuu uskonnolliseen ajatteluun huonosta vanhemmasta.
Joku kirjoitti: “Huostaanottoon nykyisenkin lain hengessä tulee ryhtyä vain sen parantaessa kaikessa lapsen etua ja lapsi itse siihen saa sopeutua rauhassa.
Vaikka sijaisvanhempiin siirryttäisiin todistetusta syystä vähitellen käyntejä lisäämällä ja sukunsa luona olemista vähentämällä, olisi sekin lapsen etua vastaan. Samoin se on vanhempien etua vastaan. Ei voida väittää, että vanhempia ei täydy hoitaa, ja lapsen edun mukaista on hylätä joku. Tapauksia, joissa kiireellinen vaara todella toteutuu, on vähän ja niissäkin perhelaitos on parempi ratkaisu.
15. Joku kirjoitti: “Vanhemman on piilotettava surunsa, joka ei ole hyvä kellekään”. Tapaamiset eivät ole ratkaisu vanhempien ja lapsen yhteydenpitoon sen aikana, kun sosiaalityöntekijä vie lapsen valheisiin vedoten. Vanhempia ja lasta ei koskaan eroteta toisistaan perhelaitoksessa
16. Tottelu ei muuta sitä tosiseikkaa, että vanhempiin ja lapseen kohdistetaan epätosia syytteitä ja sairauksia jo ennen sijoituspäätöstä. Sen jälkeen tottelu ei estä jo tapahtunutta läheisten ja kodin menettämistä. Lapsi on jo menettänyt turvallisen isänsä ja äitinsä ja vahinko on tehty vanhemmille ja lapselle. Lisäksi sosiaalityöntekijät voivat kieltää mielentilatutkimuksen tuloksen ja tottelun parantumisen, koska he ovat päättäneet, ettei lasta palauteta vanhemmilleen koskaan. Myöskään jälkihuollossa nuorta ei aina anneta pitää yhteyttä vanhempiinsa. He keksivät mielenterveyden todistamisen jälkeen uusia syytteitä, joille ei ole perusteita. He eivät kerro mitä pitää tehdä eivätkä sovi asioista vanhemman kanssa.
Huostaanoton purkaminen oman käytöksen parantumisella vaikuttaa turhalta näiden epätosien rekisterikirjausten ja sosiaalityöntekijän ylimalkaisen luonteen vuoksi. Väärät perusteet huostaanottoon pysyvät.
17. Hoitamalla lasten ja vanhempien terveyttä. Lastensuojelu ei ole kiinnostunut terveydenhoidosta vaan kontrollista. He tekaisevat sairauksia ja huostaanottavat sairaita. Jos perheet saisivat riittävästi terveydenhoitoa ja terapiaa, lastensuojelu pyrkisi keksimään sairauksia päällekkäin terveydenhuollon kanssa. Lastensuojelu olisi turha virasto. Muutenhan vain lisätään lastensuojelun mielivaltaa terveydenhuollon varjolla.
Joku kirjoitti: “totta apua jota meillekin tuolloin mukamas järjestettiin, oli järjestäjänä sama joka huuseerasi toisen lapsen huostaanotolla samaan aikaan kun hän otti myös meidät silmätikukseen.
Tämä oli järjestetty kysymys, jonka varjolla he alkoivat muka tukemaan ja auttamaan meitä, vaikka tuo toinen olisi apua ja tukea ennemmin tarvinnut, mutta kun hän päätyi otsikoihin, ja meidän nimemme tuli asiantuumoilta myös ilmi. Tämä oli viranomaisten kosto myös meille. Mikä oli väärin, mutta minkä hallinto oikeus oikeaksi myönsi.
Sillä viranomaiset itse toivat asian myös ilmi ettei perhetyön ollut tarkoituskaan olla perheemme tukena ja apuna vaan etsivät kriteereitä huostaanotolle. Asiakirjoissa tuotiin paljon epäkohtia ilmi jotka eivät todellisuudessa pitäneet edes paikkaansa. Eli tarinaa josta itsekään emme itseämme tunnistaneet.
Eräs toinen asia joka meitä ihmetytti, viranomaiset olivat ottaneet selvää myös jostakin meille täysin tuntemattomasta ihmisestä, joka siinä yhteydessä rinnastettiin meihin hän oli eräs mies henkilö jota me emme edes tunteneet. Emmekä tänä päivänä tiedä kuka hän edes oli tai on. Emmekä voi tietää miten hän liittyi meidän perheemme tilanteeseen mitenkään. Yritin kysyä kuka tämmöinen ihminen on ja miksi hänet on rinnastettu meihin. Emme saaneet siihenkään vastausta.”

18. Kohtelemalla lapsia inhimillisesti (ritualistisen ulossulkemisen sijaan) sijaishoitopaikoissa ei voida poistaa lastensuojeluasiakkuuden tekaisemista vailla todellisuuspohjaa ja syrjintää. Ne pitää kieltää. Muuten lapset eristetään vanhemmistaan vain kohdeltavaksi “lässyttävällä” sävyllä niin kuin ennen vanhaan ja pahoinpitely on symbolisen väkivallan ja huostaanoton muodossa. Siten eivät käyttäydy vain hoitohenkilöt lapsia ja nuoria kohtaan vaan koko organisaatio lastensuojeluilmoitusten kohteena olevia vanhempia ja lapsia kohtaan.
Koko sijaishuollon kieltäminen on ainoa tapa suojella lapsia ja vanhempia. Kaikki muut asetelmat paitsi yhdessä tukeminen suojelevat lastensuojelun terveyshuijausta. Virkamiehen valvontaoikeus on aloitteen ainoa myönnytys viranomaisille: Me muutamme vain eristämisen yhdessä hoidoksi emmekä muita lakeja. Yhdessä muuttaminen ei enää traumatisoi. Sosiaalityöntekijä ei halua tekaista syitä perheen viemiseksi laitokseen, koska sillä ei saa eristää vanhempia lapsesta, ongelman tunnistuksen ja hoidon tekevät muut kuin sosiaalityöntekijä ja se lisää laitoskustannuksia. Se pistää lastensuojelun ja lapsikaupan PAITSIOON!

ajatuksetovatilmaisia kirjoitti:

14. Ongelma ei ole oikeiden huostaanottojen erottaminen vääristä, koska lastensuojelu on epäpätevä tekemään valintaa niiden välillä ja perhettä pitäisi hoitaa yhdessä. Huostaanottoa ei pitäisi olla alun perin ollenkaan ja se perustuu uskonnolliseen ajatteluun huonosta vanhemmasta.
Joku kirjoitti: “Huostaanottoon nykyisenkin lain hengessä tulee ryhtyä vain sen parantaessa kaikessa lapsen etua ja lapsi itse siihen saa sopeutua rauhassa.
Vaikka sijaisvanhempiin siirryttäisiin todistetusta syystä vähitellen käyntejä lisäämällä ja sukunsa luona olemista vähentämällä, olisi sekin lapsen etua vastaan. Samoin se on vanhempien etua vastaan. Ei voida väittää, että vanhempia ei täydy hoitaa, ja lapsen edun mukaista on hylätä joku. Tapauksia, joissa kiireellinen vaara todella toteutuu, on vähän ja niissäkin perhelaitos on parempi ratkaisu.
15. Joku kirjoitti: “Vanhemman on piilotettava surunsa, joka ei ole hyvä kellekään”. Tapaamiset eivät ole ratkaisu vanhempien ja lapsen yhteydenpitoon sen aikana, kun sosiaalityöntekijä vie lapsen valheisiin vedoten. Vanhempia ja lasta ei koskaan eroteta toisistaan perhelaitoksessa
16. Tottelu ei muuta sitä tosiseikkaa, että vanhempiin ja lapseen kohdistetaan epätosia syytteitä ja sairauksia jo ennen sijoituspäätöstä. Sen jälkeen tottelu ei estä jo tapahtunutta läheisten ja kodin menettämistä. Lapsi on jo menettänyt turvallisen isänsä ja äitinsä ja vahinko on tehty vanhemmille ja lapselle. Lisäksi sosiaalityöntekijät voivat kieltää mielentilatutkimuksen tuloksen ja tottelun parantumisen, koska he ovat päättäneet, ettei lasta palauteta vanhemmilleen koskaan. Myöskään jälkihuollossa nuorta ei aina anneta pitää yhteyttä vanhempiinsa. He keksivät mielenterveyden todistamisen jälkeen uusia syytteitä, joille ei ole perusteita. He eivät kerro mitä pitää tehdä eivätkä sovi asioista vanhemman kanssa.
Huostaanoton purkaminen oman käytöksen parantumisella vaikuttaa turhalta näiden epätosien rekisterikirjausten ja sosiaalityöntekijän ylimalkaisen luonteen vuoksi. Väärät perusteet huostaanottoon pysyvät.
17. Hoitamalla lasten ja vanhempien terveyttä. Lastensuojelu ei ole kiinnostunut terveydenhoidosta vaan kontrollista. He tekaisevat sairauksia ja huostaanottavat sairaita. Jos perheet saisivat riittävästi terveydenhoitoa ja terapiaa, lastensuojelu pyrkisi keksimään sairauksia päällekkäin terveydenhuollon kanssa. Lastensuojelu olisi turha virasto. Muutenhan vain lisätään lastensuojelun mielivaltaa terveydenhuollon varjolla.
Joku kirjoitti: “totta apua jota meillekin tuolloin mukamas järjestettiin, oli järjestäjänä sama joka huuseerasi toisen lapsen huostaanotolla samaan aikaan kun hän otti myös meidät silmätikukseen.
Tämä oli järjestetty kysymys, jonka varjolla he alkoivat muka tukemaan ja auttamaan meitä, vaikka tuo toinen olisi apua ja tukea ennemmin tarvinnut, mutta kun hän päätyi otsikoihin, ja meidän nimemme tuli asiantuumoilta myös ilmi. Tämä oli viranomaisten kosto myös meille. Mikä oli väärin, mutta minkä hallinto oikeus oikeaksi myönsi.
Sillä viranomaiset itse toivat asian myös ilmi ettei perhetyön ollut tarkoituskaan olla perheemme tukena ja apuna vaan etsivät kriteereitä huostaanotolle. Asiakirjoissa tuotiin paljon epäkohtia ilmi jotka eivät todellisuudessa pitäneet edes paikkaansa. Eli tarinaa josta itsekään emme itseämme tunnistaneet.
Eräs toinen asia joka meitä ihmetytti, viranomaiset olivat ottaneet selvää myös jostakin meille täysin tuntemattomasta ihmisestä, joka siinä yhteydessä rinnastettiin meihin hän oli eräs mies henkilö jota me emme edes tunteneet. Emmekä tänä päivänä tiedä kuka hän edes oli tai on. Emmekä voi tietää miten hän liittyi meidän perheemme tilanteeseen mitenkään. Yritin kysyä kuka tämmöinen ihminen on ja miksi hänet on rinnastettu meihin. Emme saaneet siihenkään vastausta.”

18. Kohtelemalla lapsia inhimillisesti (ritualistisen ulossulkemisen sijaan) sijaishoitopaikoissa ei voida poistaa lastensuojeluasiakkuuden tekaisemista vailla todellisuuspohjaa ja syrjintää. Ne pitää kieltää. Muuten lapset eristetään vanhemmistaan vain kohdeltavaksi “lässyttävällä” sävyllä niin kuin ennen vanhaan ja pahoinpitely on symbolisen väkivallan ja huostaanoton muodossa. Siten eivät käyttäydy vain hoitohenkilöt lapsia ja nuoria kohtaan vaan koko organisaatio lastensuojeluilmoitusten kohteena olevia vanhempia ja lapsia kohtaan.
Koko sijaishuollon kieltäminen on ainoa tapa suojella lapsia ja vanhempia. Kaikki muut asetelmat paitsi yhdessä tukeminen suojelevat lastensuojelun terveyshuijausta. Virkamiehen valvontaoikeus on aloitteen ainoa myönnytys viranomaisille: Me muutamme vain eristämisen yhdessä hoidoksi emmekä muita lakeja. Yhdessä muuttaminen ei enää traumatisoi. Sosiaalityöntekijä ei halua tekaista syitä perheen viemiseksi laitokseen, koska sillä ei saa eristää vanhempia lapsesta, ongelman tunnistuksen ja hoidon tekevät muut kuin sosiaalityöntekijä ja se lisää laitoskustannuksia. Se pistää lastensuojelun ja lapsikaupan PAITSIOON!

Lue lisää

Teemu miksi kanansiivet on parempia kuin koivet?