Niin mielenkiintoisia keskusteluja, vai pitäisikö sanoa väittelyjä, kuin täällä on ollutkin, olen myös huomannut, että täällä pyöriskely ei yhtään edistä mielen tyyntymistä. Liekö muilla samanlaisia tuntoja? Siksipä lähetän vielä tämän yhden viestin kertoakseni jotakin tästä palstasta oppimaani, ja sitten katoan muihin touhuihin, enkä palaa toisellakaan nimimerkillä.
Sanoista ei ole kuvaamaan sitä mitä kaipaan. Ne ovat kerrassaan avuttomia työkaluja. Kaikki ne osuvat pahasti harhaan, omani mukaanlukien. Ja niistä nousee mieleen levottomuutta, kun tarkoituksena on lähinnä kilpailla siitä, kuka on eniten oikeassa tai vähiten väärässä.
Jos joku nyt kuvittelee, että teen dramaattisen poistumisen torvet soiden ja viitta hulmuten, saa toki kuvitella niin kuin haluaa. Minun motiivini on kuitenkin se, että joku saisi hieman ajateltavaa näistä sanoista ja onnistuisi olemaan hitusen onnellisempi.
Vesi ei kirkastu vaan päinvastoin samentuu sekoitettaessa. Enkä halua myöskään sekoittaa toisten vesiä.
"Mieli on kuin lasillinen kirkasta vettä. Jos siihen laittaa suolaa, siitä tulee suolavettä; sokeria, siitä tulee sokerivettä; paskaa, siitä tulee paskavettä. Mutta veden alkuperäinen tila on kirkas. Ei ajattelua, ei mieltä. Ei mieltä, ei ongelmaa."
-- Seung Sahn, Zen-mestari (1927 -)
Sanoista ei ole kuvaamaan sitä mitä kaipaan. Ne ovat kerrassaan avuttomia työkaluja. Kaikki ne osuvat pahasti harhaan, omani mukaanlukien. Ja niistä nousee mieleen levottomuutta, kun tarkoituksena on lähinnä kilpailla siitä, kuka on eniten oikeassa tai vähiten väärässä.
Jos joku nyt kuvittelee, että teen dramaattisen poistumisen torvet soiden ja viitta hulmuten, saa toki kuvitella niin kuin haluaa. Minun motiivini on kuitenkin se, että joku saisi hieman ajateltavaa näistä sanoista ja onnistuisi olemaan hitusen onnellisempi.
Vesi ei kirkastu vaan päinvastoin samentuu sekoitettaessa. Enkä halua myöskään sekoittaa toisten vesiä.
"Mieli on kuin lasillinen kirkasta vettä. Jos siihen laittaa suolaa, siitä tulee suolavettä; sokeria, siitä tulee sokerivettä; paskaa, siitä tulee paskavettä. Mutta veden alkuperäinen tila on kirkas. Ei ajattelua, ei mieltä. Ei mieltä, ei ongelmaa."
-- Seung Sahn, Zen-mestari (1927 -)
Vastaukset 16
Vanhimmat
itse opin siitä, että voin keskustella/olla vuorovaikutuksessa, sellaisten ihmisten kanssa joita en muuten tapaisi.
Eniten opin siitä, kun siedän sitä etten tule ymmärretyksi.Enkä menetä malttiani vaikka puhe kaikuu kuuroille korville tms.
Opin myös siitä ettei tarvitse olla oikeassa, eikä tehdä mitään vaikutusta.
Viime aikoina olenkin oppinut harvinaisen paljon olen mestari´lta joten aion palloilla buuddhalaisten lempeässä ilmapiirissä kunnes olen valmis jatkamaan matkaani. Buddhalaisten kanssa olen ´kotona´.
PS.Mielipiteet olen jättänyt kauan sitten. Mutta elämässä ryvettymistä en. Mielummin juon kuravettä ja opin, kuin kirkasta vettä, josta puuttuu elämän maku.
Samaa mieltä.
No,
Aika useilla etsijöilllä jotka alkaa meditoida, ja on harjoittanut meditaatiota vuosikausiakin, tulee tämä.. sanoisko; neuroosi, että yritetään kulkea "ilman ajatuksia", ja ollaan kovin tuomitsevaisia puhumista ja kirjoittamista kohtaan.
Sinänsä se että ei ajattele omilla aivoillaan, ehkä laiskuuttaan, kuka mistäkin syystä, on se tila missä ihmiskunnan suuret joukot vaeltavat; ja he turruttavat itseeän alkoholilla, huumeilla... kun eivät muilla keinoin pysty rentoutumaan. Hyvä kysymys olisi että mihin tämä "ajatuksettomuus", "ajattelemattomuus" sitten johtaa; valaistumiseen vai tylsään turtumukseen, kiukkuisuuteen ja kärttyisyyteen?
Miksi sitten pyrkiä "ajatuksettomuuteen"? Ja mistä tämä harhaluulo on syntynyt että valaistuneet aivot olisivat "ajatuksettomat"? Ja mistä halveksunta sanoja, kommunikaatiota ja kulttuuria kohtaan? Onko se jonkinlainen "punainen khmeri" sielun sopukoissa, joka tarvitsee tätä suvaitsemattomuutta?
Ajatuksista...
Meditaatio ei tukahduta, eikä sammuta jattelua, ajattelun virtaa; vaan mikä muuttuu on asenne. Kun tunne viilenee, ajattuksiin ei liity enää niin paljon henkilökohtaista; vihaa, pelkoa, häpeää, ym. henkilökohtaisia reaktioita. Ajatukset enemmänkin vain todistetaan. Ja silloin aivojen/mielen läpi voi mennä millainen syklooni, virteksi, taifuuni tahansa, ja mieli pysyy häiriintymättömänä.
Mutta jos "leuka poskella" hartialihaksia jännittäen ja muita syyllistäen pyrkii väkisin "ajatuksettomaan tilaan", niin että antaa ajatusten häiritä itseään kuin punaisen vaatteen härkää, niin kyse on henkisestä väkivallasta. Tai itsepetoksesta. Ja jos tällaiseen menee, niin totuuden sanat tuntuvat sietämättömiltä kuulla. Silloin mikä tahansa henkinen kungfupotku vastustajan palleaan tuntuu oikeutetulta.
"Mitä enemmän ajatuksia, sen suurempi vesiputouksen kohina, sen suurempi härkäpäisyyden voima."
-- Valaistunut mestari Ziaou Remming-Kho, ( 8700-8619 eKr.)
No,
Aika useilla etsijöilllä jotka alkaa meditoida, ja on harjoittanut meditaatiota vuosikausiakin, tulee tämä.. sanoisko; neuroosi, että yritetään kulkea "ilman ajatuksia", ja ollaan kovin tuomitsevaisia puhumista ja kirjoittamista kohtaan.
Sinänsä se että ei ajattele omilla aivoillaan, ehkä laiskuuttaan, kuka mistäkin syystä, on se tila missä ihmiskunnan suuret joukot vaeltavat; ja he turruttavat itseeän alkoholilla, huumeilla... kun eivät muilla keinoin pysty rentoutumaan. Hyvä kysymys olisi että mihin tämä "ajatuksettomuus", "ajattelemattomuus" sitten johtaa; valaistumiseen vai tylsään turtumukseen, kiukkuisuuteen ja kärttyisyyteen?
Miksi sitten pyrkiä "ajatuksettomuuteen"? Ja mistä tämä harhaluulo on syntynyt että valaistuneet aivot olisivat "ajatuksettomat"? Ja mistä halveksunta sanoja, kommunikaatiota ja kulttuuria kohtaan? Onko se jonkinlainen "punainen khmeri" sielun sopukoissa, joka tarvitsee tätä suvaitsemattomuutta?
Ajatuksista...
Meditaatio ei tukahduta, eikä sammuta jattelua, ajattelun virtaa; vaan mikä muuttuu on asenne. Kun tunne viilenee, ajattuksiin ei liity enää niin paljon henkilökohtaista; vihaa, pelkoa, häpeää, ym. henkilökohtaisia reaktioita. Ajatukset enemmänkin vain todistetaan. Ja silloin aivojen/mielen läpi voi mennä millainen syklooni, virteksi, taifuuni tahansa, ja mieli pysyy häiriintymättömänä.
Mutta jos "leuka poskella" hartialihaksia jännittäen ja muita syyllistäen pyrkii väkisin "ajatuksettomaan tilaan", niin että antaa ajatusten häiritä itseään kuin punaisen vaatteen härkää, niin kyse on henkisestä väkivallasta. Tai itsepetoksesta. Ja jos tällaiseen menee, niin totuuden sanat tuntuvat sietämättömiltä kuulla. Silloin mikä tahansa henkinen kungfupotku vastustajan palleaan tuntuu oikeutetulta.
"Mitä enemmän ajatuksia, sen suurempi vesiputouksen kohina, sen suurempi härkäpäisyyden voima."
-- Valaistunut mestari Ziaou Remming-Kho, ( 8700-8619 eKr.)
Oho. Miksi viesti tuli kahteen kertaan? Proxy error....
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat ja olen sitä mieltä, että joka tapauksessa tekee hyvää irrottautua jatkuvasta keskustelunsurinasta toisinaan ja vetäytyä edes nettiretriitille. Toisaalta eikös se ole niinkin, että parhaat opettajamme ja varsinaiset tiellemme osuvat bodhisattvat ovat juuri ne, jotka haastavat meidät kohtaamaan heikkoutemme ja kehittymään. Mikäpä kätevämpi tapa opetella arkielämän kärsivällisyyttä ja takertumattomuutta kuin osallistumalla keskusteluihin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Hyvää jatkoa Toukohärälle! Ajatuksiasi on ollut ilo lukea.
Palsta tarvitsee kaltaisiasi ihmisiä jotka oikeasti tietävät budhailimisesta. Vaikka viisautesi olisivatkin ristiriidassa muitten kaltaisesi kanssa tuovat ne lisää palasia todelisesta siittäoikeastaelämänkatsomuksesta. Itse tutustuin budhailuun tämän palstan kautta ja aluksi ajatukseni olivat melko vastahankaiset budhismeilua kohtaan... no kumiskin tietäviä kirjoittelioita ei koskaan oo liikaa. mutta muista että Budhismissa on tärkeintä osata oikein kirjoitus.
On viellä pakko huomauttaa sinua tulkinta virheestä. Se hän on sinulle sama koska et kuitenkaan enää palaa .
"Mieli on kuin lasillinen kirkasta vettä. Jos siihen laittaa suolaa, siitä tulee suolavettä; sokeria, siitä tulee sokerivettä; paskaa, siitä tulee paskavettä. Mutta veden alkuperäinen tila on kirkas. Ei ajattelua, ei mieltä. Ei mieltä, ei ongelmaa."
-- Seung Sahn, Zen-mestari (1927 -)
Tämä tarkoittaa sitä, että voit kuunnella vuoden natsi paskiaisten perusteluja miksi heidän oppinsa on oikein tai voit nyt ottaa minkä tahansa aateen ajatuksia itseesi. Mutta silti se mikä sinussa on syvimmällä ei muutu vaikka miten näitä sinuun tunkettuja opeja pyörittelisit ja pähkäilisit. Sisinpänä sinussa on aina ajatuksista tyhjä alku mieli johon voit aina halutessasi palata. Joten se ei haittaa vaikka vetesi samenee täällä se on silti yhä alkuperältään kirkas siihen on vain sekoitettu mutaa. Henkilökohtaisesti itse sekottaisin siihen Mehu tiivistettä.
kun ilmestyit palstalle, niin kirjoitusvirheesi hyppivät silmilleni. olet ehkä ulkomaalaistaustainen? vähän järkeiltyäni tajusin kyllä, että jos kirjoitusvirheesi minua ärsyttävät, se on oma ongelmani. yritin kuvitella buddhalaisen viisaan huomauttelemassa toisen kirjoitusvirheistä ja ymmärsin miten epäoleellista se onkaan...
>>mutta muista että Budhismissa on tärkeintä osata oikein kirjoitus.>>
hyvin sanottu ;P
"Niin mielenkiintoisia keskusteluja, vai pitäisikö sanoa väittelyjä, kuin täällä on ollutkin"
Tällä palstalla ei nykyään ole mitään tekemistä sen kanssa mitä Gotama opetti :( Eipä ole tullut enää aikoihin tänne kirjoiteltua. Taso on pudonnut alle riman. Onneksi se ei vaikuta Dharmaan millään tavalla :)
Ajahn Amaro - Thinking (12.26Mb)
http://www.dharmastream.org/upload/24/aa26.mp3
"We don't have to get rid of thinking in order to meditate. There is no problem with thinking in and of itself, but only in how we sometimes relate to it. This talk explores the role and nature of conceptual thought, how to relate to it skillfully, as well as acknowledging the value and right use of reflective thinking."
Niin. Ajatukset on vaan. Se asenne pitäisi olla että antaa anteeksi, sallii, antaa asioiden tapahtua. Ajatusten pakottaminen pois meditaatiossa tuottaa zombeja, niinkuin kaikki luonnottomuus, pakon käyttö.
Ajatuksettomuus sinänsä ei ole mikään itseisarvo.
Jos lyöt pääsi tarpeeksi lujaa seinään, niin saatat olla pitkäänkin ajatukseton, mutta samalla täysin tiedoton.
Valaistuminen on sama kuin päästä Ajatuksettomaan Tietoisuuteen. Eli huomaa, että tämä on kaksi osainen käsite. Ajatukseton, mutta tietoinen. Ei siis zombie, aivokuollut, tai mitään muutakaan vastaavaa.
Kun tämän asian kokee, niin tietää mistä on kyse.
Ei sitä ennen.
Ateismipalsta johtaa uusissa viesteissä tänään 248 - 0...
Olen vähän miettinyt.
Myönnän, olin väärässä. Ajatukset ja sanat eivät ole sen rikollisempia kuin auringonpaiste tai tuulen humina.
Joku neuvoi kuuntelemaan äänitettä ajattelusta. Se oli hieno. Aivot ovat elin, joka havaitsee ajatukset aivan kuin silmä havaitsee värit ja korva havaitsee äänet. Aivoilla kuunnellaan ajatuksia.
Torjunko auringon valon sulkemalla silmäni? Laitanko korvat tukkoon, kun sade ropisee? Hyökkäänkö ajatuksiani vastaan, kun ne pulpahtavat pintaan? En tietenkään.
En näe enää eroa myötätunnon, läsnäolon, tarkkaavaisuuden, kärsivällisyyden, yksinkertaisuuden ja rakkauden välillä. Niillä kaikilla on sama juuri.
Viisauden lähteillä hyväksytään kaikki. Minkään kimppuun ei käydä väkivalloin, on kyse sitten vihreän värin näkemisestä tai minkä tahansa ajatuksen havaitsemisesta. Sama myötätunto kuuluu lähimmäisille, aistihavainnoille, sanoille ja ajatuksillekin.
Hyväksyntä ei kuitenkaan tarkoita, ettei tekisi mitään asioille, jotka pitää muuttaa. Vääryydet korjataan, hädässä olevia autetaan, tilaisuuksiin tartutaan, mutta silti hyväksytään se mikä on. Tässä ei ole ristiriitaa.
Lupasin häipyä palstalta, mutta vastaan nyt kuitenkin. Ehdottomuudessa kasvaa tuhon siemen. Ehdottomuus on väkivaltaa.
Ehkä lopetan tähän, ehkä en.
Tärkeintä on pitää mieli ja aistit avoimina kaikille mahdollisuuksille.
parempi että lopetat.silloin kun lakkaat ajattelemasta, olet lähempänä kuin kukaan jauhaja tällä palstalla.
Luulenpa että jätän asian auki. Itse asiassa silloin olen lähimpänä ja vapaa.
Vasta tänään tajusin, mitä tarkoittaa kertomus munkista, joka pyysi mestarilta pitkän harjoitusjakson jälkeen opastusta valaistumiseen. Mestari johdatti hänet bambutiheikköön, ja sanoi: "Näetkö kuinka korkea tuo bambu on, ja kuinka lyhyt on tuo toinen?" Munkki valaistui; muuttui varmaan Sacher-leivokseksi.
Bambut ovat pitkiä ja lyhyitä ja siltä väliltä, eivät tietyn pituisia. Joskus pitää olla nopea, joskus hidas. Joskus pitää reagoida, ja joskus olla reagoimatta. Joskus kirjoitellaan tälle palstalle, joskus ei. Tilanteen mukaan. Mitään kiinteää sääntöä ei ole.
Samaa rotua on: "Let go of your hold" (Hakuin). Pitää luopua kiintymyksestä tiukkoihin opinkappaleisiin, koska todellisuus ei tunne tiukkoja opinkappaleita.
Luopuminen on vaikeaa, koska hahmotamme itsemme näiden opinkappaleiden kautta. Jos annamme niiden kellua ja leijua, tunnemme myös minäkuvamme haihtuvan samaan epämääräisyyteen. Mutta se on turha pelko, koska minäkuva saakin mennä.
Ulkona on muuten komea kuutamo.
tämä viesti toi mieleeni seuraavanlaisen ajatuksen:
mielestäni jatkuva harjoittamisesta puhuminen (tai tässä tapauksessa kirjoittaminen) voi vääristää omaa suhdetta harjoittamiseen. jos asiasta puhuu liikaa, sattaa huomaamattaan kehittää asenteita ja mielíkuvia siitä, millaista harjoituksen tulisi olla tms. siksi on ehkä parempi vain keskittyä istumiseen eikä siitä puhumiseen.
toisaalta voi olla mukava vaihtaa ajatuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole sitä mieltä, että buddhalaisuus on jotain new age -henkistä huuhaata. sangha, oli se sitten oikea tai tällainen virtuaalinen, voi myös antaa tukea ja pontta harjoitukseen. näin ainakin minulla: ryhmässä istuminen antaa aina uutta motivaatiota.
puhun tässä nyt harjoittamisesta, koska mielestäni se on minulle keskeisin osa buddhalaisuutta. mielestäni kaikki muu lähtee harjoittamisesta.
olisi kiva tietää, mitä mieltä olette asiasta.