Viikolla 37 mennään ja lapsi kääntämisestä huolimatta perätilassa. Pikapuolin ilmoitettava äippärille kummalla tavalla synnytetään jos muksu ei ole kääntynyt. Siispä te joilla kokemusta keisarileikkauksesta ja tavallisesta perätila synnytyksestä. Kumman valitsisitte kokemuksenne jälkeen?
perätilasta
tumpsukka
91079
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Esikoinen syntyi perätilassa, eikä se ollut mitenkään kamala kokemus. Kuopus syntyi normaalisti pää edellä ja se oli mielestäni "kivuliaampi" synnytys. Perätilasynnytyksessä ponnistusvaihe kesti kauemmin, mutta olen mielissäni, etten mennyt laikkaukseen.
ensimmäinen oli sektio, toinen normaali raivotilasnnyts ja kolmas perätilasynnytys. Omista kokemuksista synnyttäisin perätilassa ennen kuin sektiolla. Syystä, että olin helkatin kipeä sektion jälkeen, omat snnytystuskani oli pientä siihen verrattuna ja jäivät synnytyspöydälle eikä seurannut kotiin niinkuin sektion jälkeen.
Suomessa katsotaan tarkkaan lantiot, lapsen koko yms. että kuka voi synnyttää. Ilmeisesti et ole ensisynnyttäjä? Ensisynnyttäjänä en lähtisi itse synnyttään perätilassa mutta normaalisynnytyksen jälkeen kyllä, eikä ollut mielestäni mitään eroa perätila- ja raivotilasynnytyksellä paitsi lääkäri oli paikalla ja auttoi pään ulos. ei ollut minulla ainakaan suurempi juttu kuin muutkaan synnytykset.Tsemppiä, mihin tapaan sitten päädytkin!
Kiitoksia vastauksistanne. Tänään jouduimme päätöksen tekemään ja leikkaukseen päädyttiin, mikäli skidukka vielä väärin päin on tuloillaan. Ensisynnyttäjänä ottaa ennemmin varmemman päälle, vaikka paljon pelottaakin tuo leikkaus.
Miulla on nyt rv 38 4 ja sektio aika sovittu ensi viikon perjantaiksi perätilan vuoksi. Itse harkitsin kanssa alatie synnytystä, mutta kyllä se ensisynnyttäjänä vähän hirvittää.
Esikoinen syntyi 96 ihan normaalisti alakautta perätilasta huolimatta. Kääntämistä yritettiin kahdesti sitä ennen ja vielä ennen päätöksen tekemistä röntgenkuvattiin lantio ja ultran avulla mitattiin lapsi, jotta saatiin selville, onko mahdollista synnyttää alateitse. Päätin alateitse synnyttämisestä ihan siksi, että ajatus leikkaamisesta ei miellyttänyt, enkä sitä katunut. Sen jälkeen on syntynyt kaksi lasta normaalisti pää edellä, eikä kummallakaan kerralla ole ollut niin synnyttäjäystävällistä synnytystä kuin silloin! Molemmilla myöhemmillä kerroilla olen myös ollut kipeämpi kuin ensimmäisellä (johtuu kuulema siitä, että pylly ei paina synnytysteitä niin kovasti kuin pää). Perätilasynnytyksessä on lääkäri paikalla ja hän antaa ohjeita siitä, milloin ponnistaa ja milloin ei ja hän myös ottaa lapsen vastaan (oikeasti vauva tuntuu suorastaan putkahtavan maailmaan).
Mutta onnea matkaan! Tärkeintä on, että se vauva
pääsee turvallisesti maailmaan!
Itse synnytin kuopuksen alakautta vaikka olikin perätilassa.Olihan se ehkä vähän rankempi kokemus esikoisen syntymään verrattuna mutta ei mikään kamala kun selvisin ilman mitään kivunlievityksiäkin =)
Meidänkään poika ei kääntynyt vaikka yrittivät häntä kääntää,sitten päätin että sektioon en mene koska parantuminen vie luonnollisesti kauemmin.
nopsastihan tuo poika tuli maailmaan poikkeavasta tarjonnasta huolimatta,muistaakseni 10 min kesti ponnistusvaihe.Miehestäni oli kyllä suuri apu,oli niin turvallinen olo kun hän oli paikalla.
Ei sitä perätilaa kannata kenenkään säikähtää,ei se niin kamalaa ole!
Kyselin tuossa aikaisemmin miten perätila kannattaisi synnyttää... Luonto päätti kuitenkin itse kahden tunnin supistelujen jälkeen humpsauttaa lapsivedet ja sitten mentiin. Hätäsektiolla pienokainen tähän maailmaan tuli rv:lla 37 3. kaikki ok ja leikkauksesta pikkuhiljaa toivutaan.
Onnea!
Miten koit sektion? Millainen kokemus oli, onko haavan kauhean kipeä jne.?
Sektio oli nopea, kuuleman mukaan 10 minuuttia ja lapsi oli jo isän hoteissa. Herääminen kesti noin 4 tuntia ja "höperössä" olin noin kaksi päivää lääkkeiden vuoksi. Haava oli kipeä ja sängystä nouseminen on vieläkin vaikea (synnytys 20.5.). Vierihoito oli vaikeaa, koska liikkuminen oli todellakin vaikeaa. Jälkeenpäin ajatellen, en olisi päätöstäni muuttanut sillä lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. En kyllä kokemukseni jälkeen ymmärrä miksi naiset haluavat sektiota vapaaehtoisesti. Tosin minulla ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä mutta eiköhän jälkikivut kestä sektiossa pitempään.