Minua pelottaa tutustua häneen, kun pelottaa, että en osaa olla suhteessa. En ole ikinä ollut, aina elänyt yksin. Mitä jos minusta ei ole siihen.
Mitä jos en osaa olla suhteessa
Anonyymi-ap
2567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Suhteen luomiseen tarvitaan vastuuntunnon ja välittämisen lisäksi rakastavaa molempien vuorovaikutusta.
On oltava tarpeeksi aikuinen.
😍😋😍😋😍😋😍😋😍
🍑 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17692658Y
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Minäkään en ole. Tiettyjen ihmisten ilkeys on omiaan todistamaan että olen tehnyt oikean ratkaisun kun olen ollut yksin. En haluaisi olla tuollainen lukuisten suhteiden katkeroittama ihminen. Enkä tahdo loukata tällä sellaisia jotka eivät ole ylimielisiä ja katkeria.
En ole koskaan nähnyt sitä naista miehen kanssa missään. Mutta ei sitä tiedä varmaksi onko hänellä ollut joku. Itsekään en tiedä miten ollaan yhdessä, mutta se tekee ,minusta ainakin, paljon suloisemmaksi meidän suhteen vaan. Se olisi söpöä kun yhdessä oltaisiin vaikeuksissa ja sitten huomaisimme että kaikki kyllä sujuu lopulta vaikka vähän alkuun olisi vaikeuksia. Mieheltä naiselle.
Puhu suoraan sille ihmiselle. Fiksu ei tuomitse sua siitä ja ymmärtää pelkosi.
Siinähän sitä samalla oppii.
Toiset oppii toiset ei riippuu hyvin paljon monesta eri asiasta joita on sulle turha selittää kun vaikuttaa jo yksikin asia sun aivoille mietittäväksi olla mahdoton tehtävä
Tiedätkö etukäteen kaiken mitä huomenna tulee tapahtumaan? Niin... Etkä silti pelkää mennä nukkumaan herätäksesi uuteen päivään tietämättä kuin se, mitä suunnittelit tapahtuvaksi.
Mistä sitä voisi kukaan etukäteen tietää mitä huomenna tapahtuu voi vain arvailla si kun keksii tarpeeksi monta eri vaihtoehtoa niistä voi joku hyvällä tai huonolla tuurilla osua oikeaan riippuu mikä vaihtoehdoista se on mikä osui oikeaan
No jos ei satu kuolemaan niin melko varmasti voi sanoa mitä tapahtuu. Heräät töihin kotia ja syöt. Sit nukkuun😅😅😅
Ymmärrettävää arkuutta, mutta rakkaus opastaa ja kasvattaa elämään yhdessä. Suhteen voi aloittaa pienin askelin ja silloin on aikaa tutustua toiseen ja toisen tapoihin. Rakastavaiset tutustuvat toisiinsa hyvin nopeasti, jos toisesta pitää, se tapahtuu hyvin luontevasti ja toista kunnioittaen. Kaikki ihmiset osaavat olla suhteessa, toiset paremmin toiset huonommin. Toisesta huolehtiminen ja yhteisien asioiden tärkeysjärjestyksen laittaminen on tärkeää, itseä unohtamatta.
Entä jos asia kerrallaan
Tosi rakkaus on vapautta. Vapautta olla oma itsensä pelkoinensa kaikkinensa, suhde jossa on tilaa olla ja aikaa kasvaa yhteen. Saaden myös olla itsekseen ja omien asioiden parissa mutta kuitenkin yhteistä elämää viettäen. Se ei ole kahleissa oloa tai tukahduttavaa. Pelkoa ei rakkaudessa ole✨🕊
🤗👍🏾
Tämä oli kyllä ihana vastaus. Yksi asia mikä minua myös mietityttää, on se, että miten saa kaikki asiat käyttyä läpi toisen kanssa.
Kaikki, mitä joskus elämänsä aikana kokenut, jotka edelleen vaikuttavat omaan elämään. Juurikin näiden pelkojen ja ahdistuksen muodossa.
Välillä tuntuu, että asioista ei saisi puhua, kun kaikki on vain omasta asenteesta kiinni...
Kyllä, hienosti kuvattu. Juuri tuollaisesta sen kuuluu olla ja juuri tuollaista itsekin etsin.
- sivusta
Etpä sä taida tuohon kysymykseen saada vastausta jos et uskalla edes kokeilla
Se tuo tilanne asettaa tosin ajattelemaan kyllä.
Tämä on ollut ainakin tähän asti ehkä yksi rakentavimmista ja asiallisimmista keskusteluista mihin olen törmännyt tällä palstalla. Vaikka en aloittaja olekaan, niin on erinäisiä pelkoja ja henkisiä esteitä tutustua tai päästää lähelle ihmistä josta on kovin kiinnostunut.❤️
Samaa mieltä kanssasi. Minua vähän mietitytti, että uskallanko edes julkaista tätä ajatusta tänne, kun yleensä vastaukset on vain kaikkea sekavaa negatiivista valitusta.
Ei teidän tarvitse olla suhteessa kuten muut. Luotte oman suhteenne, jos tunteita on. Luotte omat säätönne. Vai pelkäätkö että petät häntä muiden kanssa?
Enemmän minä pelkäisin sitä, että pettäisikö hän minua.
Sitä kun on yksin asunut ja ollut niin pitkään, niin mietityttää sitten se, että miten sitä osaa olla toisen kanssa. Yhtäkkiä opetella jakamaan kaikki aika, tila, ajatukset, mitä näitä nyt on.
Entä jos minä olen sellainen kiukutteleva ja turhista pikku asioista suuttuva. Mökötänkö minä hänelle, tai huudanko. En minä tiedä millainen minä olen. Miten hän suhtautuu kaikkeen, jos käyttäydyn ihan tyhmästi. Ja varmasti minussa on asioita, jotka häntä ärsyttää.
Entä jos me luovutetaan liian herkästi, jos kaikki ei menekään niinkuin pitäisi.
Tiedän, että nämä kaikki on ihan normaaleja asioita suhteissa, mutta minua ne silti mietityttää, kun en suhteessa ole ikinä ollut.
Sitten älä missään nimessä minun kanssa ala oleen. Sanotaan että olen luovuttaja. Eivais, en minäkään tiedä mikä olisin parisuhteessa enkä enää jaksa sitä kun sattuu henkisesti ja siitä seuraa fyysiset kivut, toisen ihmisen tekemästä pahasta olosta. Itseinhoa ja riittämättömyyttä. Kelpaamattomuutta ja vielä olen ne muka itse ansainnut.
niin olen sivusta. Mutta tälläiseksi sitä ihminen muuttuu huonossa suhteessa, kaksi esimerkkiä.
Kyynisyys lisääntyy ja ulkopuolelta sitä vaan lisätään.
Itseasiassa, kyllä tuota miettii itsekin todella pitkän yksinolon aikana, että kuinka sitä osaa olla suhteessa? Mitä siinä tehdään? Mistä jutellaan? Miten seksi aloitetaan? :D