Hyvä olla?

En ole niin sanonut hänelle - sivusta..oletan.

En halua susta eroon. Kunhan testailen.

Tunnusta, että tämän takia kiinnostuit alunperin. Vähän haastavampi saalis.

Ei sattuis näin pahasti, jos eroon haluaisin. Tuskin tämä nyt minulle kuitenkaan on.

Tavoittelinko ja tavoittelenko onnellista ja hyvää elämää, kyllä. Jos palstalla joutuu miettimään näinkin spektaakkelimaisesti toisen motiiveja omanlaiseen elämään, niin yhdistelemällä asioita voisin sanoa että silloin ei siihen elämään ole tervetullut.

Kyllä! Nyt tuntuu hyvälle. En tarvitse petollista miestä😊🤗olen vihdoin vapaa ja onnellinen🌞aurinkokin alkoi paistaa kun sain paskan pihalle

Mitä mä tollasella teen?

Tämä on nyt tunteen purkaus eikä kenenkään tarvitse omia. Minusta tuntuu että pidä minua edes ihmisenä. Tai ymmärrä että minullakin on tunteet. Olet aina kohdellut suurimman osan ajasta mitä tunnettu niin huonosti. Miksi minä näkisin vaivaa ihmisestä jonka tarkoituksena on nöyryyttää ja loukata . Joka ei tikkuristiin laittaisi vuokseni. Jotenkin kait oli hauskaa kun tajusit tunteeni ja niillä sitten leikkiä.

On. Näin hyvä. Ei nyt tarvetta muutoksille. Ilmoitan jos tilanne muuttuu. Elän omannäköistäni eloa sopivalla suolalla kaikin maustein. Olet varalla pidossa(ni). Varallapidossakin hyvä olla jengiä hälytysvalmiudessa 24/7...

Onhan se mukava huomata kun täällä sinun ohella muitakin jotka yhä kaipailevat. Sinä nyt tietysti ylivoimaisesti eniten huomiota saaneena. Muiden saadessa vain sivusta muruja... Olisiko sitten pitänyt itsekin pelata härskisti alusta saakka ja ottaa se yksi saunotus- ja kolmet eri kotikahvikutsut vastaan. Lisäksi muutaman kaipailijan jäädessä vielä kokonaan mysteeriksi kun keskityin putkinäöllä niin intensiivisesti sinuun. Olihan ne sentään osa puolituttu ja osan kanssa vähintäänkin tiedettiin toisemme aiemmalta ajalta. Niinkin paljon voi saada pelkällä etäisellä kirjoituksella tänne/täällä aikaan. Vain yksi oli netistä ja ennestään täysin tuntematon kuvineen profiileineen. Jonkun kerran olin jo lähellä antaa periksi, mutta ei sitten viitsinyt. Itsehillintä ja tunteet esti ja pidätteli otteessaan. Ihmisellä pitää olla joku moraali. Ja heitä vastaan ei tietenkään luonnollisestikaan mitään, päinvastoin, ruusu heille vaikka jokaiselle.

Ja kyllähän tässä kerkeää vielä vaikka mihin ja mitä vaan. Nyt ei kahleet paina, tekee just kuin lystää.

Sinua ei aiemmin mitkään tunteet pidätelleet. Teit jutusta ruman. Särjit. Käsityksesi rakkaudesta. Jakaa se muiden kanssa. Ymmärrätköhän vieläkään täysin mitä sanoit ja teit. Sinä ja se epämääräinen poppoosi. Kaikkea sieltä tuli ja 'sai' lukea... Nautit(te) tilanteesta, oikein yllytit ja liehakoit... Ne asiat ei unohdu, koskaan. Et tule pääsemään kuin narttukoira veräjästä.

Noo joo, se siitä tällä erää! Pitää mennä.

Pidähän nyt vain tyttö lujasti kiinni sieltä mistä olet tarttunutkin roikkumaan! :)

Sekin vielä kun kerroin olevani kaukana urbaanista ympäristöstä missä markkinat oleellisesti heikommat ja vaikka silti koko ajan tiesit vedättäväsi, niin silti kehtasit laskea tänne 'liikkeelle' ne viestit, etten vain missään nimessä enkä tilassa hakisi mahdollista vähääkään lohtua ja helpotusta muualta. Jätin tietysti ne viestit omaan arvoonsa, mutta noin jo ihan periaatteestakin, aikamoista sanon minä. Yritit maximoida olostani mahdollisimman riutuvan ja vuoksesi kärvistelevän, samaan aikaan kun sinä ilakoit ja otit minulta vain ihailut ja suosionosoitukset vastaan. Käytöksesi, tekosi ja sanasi olivat törkeitä ja loukkaavia. Minä en unohda. Otan sinut vielä luokalle niistä. Mutta älä huoli, reppaan sinua varmaan aina toisinaan, aina kun viitsin ja mieleni tekevi.

Tiesit etten käynyt keskustassakaan kuin tyyliin maitokaupassa. Tiesit että en enää moniin vuosiin paikallisessa. Luonnon ja harrasteiden vuoksi siis olin. Ja niiden tapahtumien mistä kerroin s-posteissa. Mutta sitäkäänhän sinä et halunnut edes huomioida. Koko asian esitettyäni, vastasit lyhyesti ja kylmäkiskoisesti ja uhkailevan torjuvasti. Mutta ei huolta, minä muistan. Senkin. Kaikki.

Etkä suostunut tärskyille vaikka kaksi kertaa selkeästi suoraan kysyin. Et antanut antanut numeroa. Et mitään. Et edes edes ottanut luuria kun tavoittelin sieltä paikasta. Et itse, vaikka vieressä takuulla seisoit, käskien soittaa minulle, kuullaksesi ääneni. Mutta ei sillä enää tässä vaiheessa väliä.

Ei mennyt kuten halusin, mutta jos paras tilanne oli mahdoton saavuttaa, niin tyydyn tähän toiseksi parhaaseen tilanteeseen.

Tuskin haluaa eroon, jos molemmat kerran ihastuivat. Ehkä teidän pitäisi vain kohdata. Voi olla, että luuli vain ettet ole kiinnostunut tai olet varattu tms. Aika yleisiä luuloja, jos ei edes kunnolla tunneta. Tsemppiä!