Minä ahdistun yksin matkustaessani istumapaikalla (ikkuna), täydessä junassa. Pelkään mahdollisuutta, että jo seuraavalla asemalla viereeni voi pölähtää joku enemmän tai vähemmän hörhö, tai vaikka ihan "tavallinen" ja huomaamaton ihminen, tuntematon ja outo lajitoveri joka tapauksessa. Ainut lohtu olisi mahdollisuus lähteä nimenomaan käytäväpaikalta vaivattomasti ravintolavaunuun tai jonnekin, mutta ikkunapaikalla tunnen olevani todella loukussa. Kylki kyljessä vieraan ihmisen kanssa, joka voi olla mies tai nainen, vanha tai nuori, selvä ja täysjärkinen tai sekava ja agressiivinen - kuulemme toistemme pienimmätkin kehon äänet junan pysähtyessä (erityisesti yöllä, kun vaunut hiljenevät) ja tunnelma tiivistyy kuristavan paksuksi ahdistukseksi, jota yritän hälventää peittämällä pääni ikkunaverholla ja katselemalla ulos. Onkohan tämä jonkinasteinen paniikkihäiriön oire?
Ahdistaako muilla tällainen?
Ahdistaako muilla tällainen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla on bussissa tapahtunu sama juttu. Oon kauheen pakokauhun vallassa että viereeni istuu joku murhamies joka alkaa puukottamaan ym. On erittäin vaikeeta istua paikallaan siinä tilanteessa kun pelkää vaan.
Mulle psykiatri sanoi tämän olevan normaali paniikki/pelkotila.
Mulle tulee linjurissa aina jotain ihmeellisiä paniikkikohtauksia kun ahdistaa olla siellä nurkassa. Sitten vielä enemmän ahdistaa kun tietää että se vieressä istuva on huomannut ahdistukseni ja on vaivautunut. Siinä tilanteessa on vaikea paeta kun ei vielä puoleen tuntiin ole perillä... onneksi ei nyt pitkään aikaan tarvi mennä linja-autolla minnekään kun olen lomalla.