AUTTAKAA JOKU!!!!

Mene ihmeessä puhumaan vaikka aluksi koulun terveydenhoitajalle. Kyllä asiat alkaa siitä selviimään. Itse tässä vähän aikaa sitten hain terveyskeskus lääkäriltä reseptin propral lääkkeeseen... Olen huomannut että itselläni on auttanut punastumiseen jonkin verran. Eli parempaan suuntaan elämä on menossa. Enkä ole jännittänyt niin paljoa kuin aikaisemmin vaikka ei tämän lääkkeen pitäisi poistaa/vähentää jännitystiloja vaan jännitystilojen oireita(punastuminen, käsien tärinä ym.) Mutta rohkeasti vaan koulun terveydenhoitajalle vaikka se ei välttämättä helppoa olisikaan puhua "ongelmastaan". Toivottavasti saat apua, sillä tiedän tasan tarkalleen mistä kärsit.

Tiedän kokemuksesta, että on todella vaikea mennä pyytämään apua, naama punaisena(sananmukaisesti!).
Käytätkö meikkiä? Monessa sarjassa on keltaisia voiteita, jotka peittävät punaisen. Tuohon ylempään ketjuun jo mainitsin Oriflamen tuotteen, käy kurkkaamassa. Ne auttaa todella, vaikka itsekään en aluksi uskonut.
Kun saa punastumisen pois niin muukin elämä helpottuu, kun ei tarvitse enää miettiä, että minkä värinen on. Itselläni ainakin punastuminen rajoitti mahdottomasti elämää, mutta nyt elämä on ihanaa! Sinäkin pääset siihen, usko vain!

Itse olen nyt ysillä ja mulla nämä jännittämiset alkoivat kutos luokalla. Aluksi se oli vain pientä mutta nykyään jännitän esitelmien lisäksi myös itseni esittelemistä ym.
Tiedän todellakin miltä tuntuu, olen lintsannut tosi paljon koulusta tämän takia ja en ole pystynyt kertomaan kellekkään tästä vaikka haluaisin. itken usein tätä ja mietin miksi just mulle tuli tällanen. Suurin ongelmani mulla on äänen täriseminen kun mulla alkaa ääni aina tärisemään ihan kauheena kun jännitän. se on HIRVEETÄ!!!
Nyt kuulin tän keskustelu palstan kauttaa Propral lääkkestä ja yritän saada itseäni niskasta kiinni ja menemään lääkärille, haluaisin saada niitä lääkkeitä koska niistä on apua niihin oireisiin.
Mutta toivon sulle tsemppiä kovasti :)

Olen kohta 21-vuotias ja minulla on yhä sama ongelma..Pelkään esiintymistä, kädet tärisee yms, minulla on lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelkoja..Ongelmasta kannattaa mennä puhumaan jonkun kanssa, minä en mennyt ja ongelmat vain pahenivat..Jaksamisia!

Jännittämisestä ja ujoudesta...Itselläni alkoivat yläasteella,,olin aika kova jännittämään ja pelkäsin mitä muuta minusta ajattelevat.En tosin tehnyt asialle mitään,ja jollainlailla jännitys alkoi lievenemään ja sain itsetuntoani ylöspäin.Lukiossa ei ollut enää mitään ongelmia ja nyt 21 vuotiaana esiinnyn solistina jne..jos jännittää,,ajattelen,ettei maailma siihen kaadu,jos mokaan jne...Ja yleensä tämä on auttanut.En vain ikinä olisi uskonut 14 vuotiaana,että joskus voisin olla jännittämättä.Elämä kai opettaa..:)

Tsemppiä!

Mene jonkun ammattiauttajan puheille keskustelemaan kaikesta mikä mieltäsi painaa. Luulen että onglemasi, huonon itsetunnon juuret piilevät kotioloissasi.
Mieti ensin, miksi pelkäät sitä että perheesi saisi tietää. Vanhempiesi pitäisi tukea sinua eikä niin, ettet missään nimessä uskalla kertoa heille.
Ovatko he liian vaativia?
Itselläni oli vastaava tilanne 14-vuotiaana. Juoksin pakkasessa vähillä vaatteilla, että sairastuisin jottei minun tarvitsisi mennä kouluun (en tosin sairastunut...)Punastelin, en uskaltanut viitata tunneilla, pelkäsin ystävystyä luokkatovereiden kanssa, pelkäsin että minua pidettäisiin hulluna, jne, jne.
Muuta en osaa sinulle neuvoksi sanoa, kuin että alkaisit harjoitella sosiaalisia tilanteita lähestymällä niitä ihmisiä joita vähiten jännität; vaikkapa juttelemalla naapurin mummolle, luokan epäsuosituimmalle tyypille, sanomalla kaupan kassalle kerrankin hei ja kiitos ja tätä rataa. Voisit hankkiutua johonkin yhdistykseen tai ruveta harrastamaan jotakin urheilua vaikka jotain itämaista kamppailulajia jossa joutuu lähikontaktiin ihmisten kanssa. Erittäin suositeltavaa on myös vapaaehtoistyö toisia ihmisiä auttaen, sillä toisia auttamalla myös omaan olemiseen saa merkittävyyttä. Itseni vapautti ujoudesta paitsi ihmisläheistä kontaktia vaatinut työni myös lasten saaminen. Kun huolehtii toisista ei enää tunnu mielekkäältä koko ajan jauhaa sitä, miltä itse muiden silmissä näyttää.

sama ikä minullaki. ja aikalailla samat murheet:)
syksyllä tuli oikeestaan litsattua, koska en tykänny yhtään koko "paska"-yläasteesta. sehän johtui siitä että ujostelin esiintymistä (ääneen lukemista yms.) ja kaikkee siellä. siitä joutu sitte puhutteluun (mielenkiintoista taas muistella:) terkkarille ja siinä sitä setvittiin että mitä tykkään yläasteesta yms. NO onneks setviminen loppu (koska en tykkää semmosesta, että minun asioit setvii joku tuntematon, vaikka onki mukava ihminen) ja keväällä koulu menny mainiosti! olen tullu vähän varmemmaks, koska olen vaihtanu asennetta: en ole semmonen rassukka, vaan MINÄ ja minä saan olla minä, eikä muilla ole nokan koputtamista eli ittensä kunnioittamista ja ylpeyttä pitää olla! esitelmästä sain 10 (oli pikkanen yllätys, vaikka se meni ihmeen hyvin:) äikän ope on mukava, vaikken ole paljoo jutellu sille ja tuntiakiivisuus ei ole ollu parasta, mutta parempaa päin se on ja aattelin nyt ens vuonna tsempata) numerot noussu syksystä huimasti, mikä ei ole yllätys, koska kaiketi minulla on joitain lahjoja. mielestäni ASENNE on tärkein asia elämässä, pitää tsempata ihteensä jämäkästi!!
en ole enää hiirulainen, vaan aika hiljanen tyyppi, jolla on voimakkaita mielipiteitä ja tahdonvoimaa. olen kuulemma hauska (kavereiden kesken) kunhan keksii assiita..sillon tulee puhuttua kuin papupata:D
luulen että vie hieman aikaa, ennenkuin tulen vielä itevarmemmaks, mutta aikaahan on. parempaa suuntaan olen menossa, selkeesti.
kismittää aina kun ääni on semmonen tärisevä ollu, mutta onneks osaan jo hallita jännitystä paremmin. IHMEELLISTÄ mielestäni on, että minulla on viiden vuoden esiintymiskokemusta! soitan nimittäin kitaraa ja on tullu esiinnyttyä monessa konsertissa (aina jännittää, paitsi tämän vuoden muskariopiston kevätkonsertis, duon jälkeen kun tuli kvartetti ja oli mahtavaa meininkiä minun puolelta..:) mutta puhuminen on jännittäny pitkään. aion tsempata ihteeni entistä enempi. olen erittäin tyytyväinen, että olen saanu korjattua muiden mielipiteitä itestäni, en "enää" ole joku hiljane tylsimys.
vieläkään en paljoo puhua pukahda välkkäreillä esim. mutta onneks käsitykset oon saanu muutettua. oho, on tullu itestään kerrottua aika paljon.
vinkki: ASENNE KOHDALLEEN: LUOTA IHTEES!!!!!!! äläkä lannistu jos ei heti tule muutosta, yrität uudestaan! arvostat ihtees, koska sinulla on syytä arvostaa itseäs. ASENNE!! TSEMPPIÄ TUHAT KILOA! ystävällisin terveisin - minä:) :P :D
otat positiivisen asenteen.. ILOA!