Lukiossa yksin?

Mitä näin hirvittävää seuraavaksi ?

Ahdistukseen pitää hakea apua jos olo on sietämätön.Sun pitää eka saada voimaan paremmin niin sen jälkeen pystyy noita kaveri asioita miettiä.Onko siellä lukiossa terkkaa jolle vois mennä eka juttelemaan ja se vois ohjata lääkäriin jos niin katsoo.

Kannattaa vain yrittää aktiivisesti hakea kontaktia muihin. Pienistä ne lähtee. Onko sinulla ollut paritehtäviä, tai istutaanko joillakin tunneilla pareittain? Ensin jutellaan niistä tehtävistä ja vähitellen poiketaan myös muihin asioihin. Voi kysyä, mitä toinen tekee vapaalla, missä päin asuu jne. Kyllä sinä osaat, olethan onnistunut jo aikaisemminkin hankkimaan kavereita :) Voit koittaa selvittää, olisiko teillä jotakin yhteistä ja sitten ehdottaa siihen liittyvää yhteistä tekemistä.

Näin siis menisi helpoin kaava. Et ole asian kanssa yksin, monet muutkin ovat kokeneet vastaavaa. Tuo on tosiaan harmillinen ilmiö, että jos löytyy uusia ihmisiä, joiden kanssa on enemmän yhteistä (tai mikä nyt onkaan syynä), niin aikaisemmat kaverit saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Ei kai siinä oikein muu auta kun etsiä itsekin sellaisia

Onko sulla harrastuksia ? Niissä voi saada hyviä kavereita kun on yhteinen mielenkiinnon kohde, siis se harrastus. Näin saisit lisää itsevarmuutta ja koulussakin ois helpompi tutustua.

Annan neuvoja näin aikanaan kaksoistutkinnon käyneenä ja ulkopuolisuuden tunnetta kokeneena omalla luokalla - hae kontaktia muihin ihmisiin vapaalla mielellä ja tarkkaile niiden reaktioita, että haluavatko tutustua suhun lähemmin vai eivät.........
Jos eivät, niin jätä ne ihmiset omaan arvoonsa, koska ketään ei valitettavasti voi pakottaa olemaan kenenkään kaveri, jos se toinen ei ite halua........
Hakeudu niitten ihmisten seuraan, jotka näyttää siltä, että haluaa tutustua suhun ihmisenä........
Kyllä niitä ihmisiä löytyy, ei kannata haaskata aikaansa ihmisiin, jotka ei halua kaverusta sun kanssa, omapa on tappionsa, ettiköön kaltaistansa seuraa sit muualta.......
Oon ite temperamenttinen oman tien kulkija ja voin myöntää suoraan, että
en kykene tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, en tule toimeen kaikkien kanssa, mutta en yleensä juttele sellaisten ihmisten kanssa, joista en pidä, mutta en myöskään
rupea kiusaamaan tai syrjimään niitä enkä tappelemaan kenenkään kanssa,
koska oon nuorempana pilannu välit parin ihmisen kanssa juuri tämän takia ja yksinkertaisesti vain siks, että olin sillon tosi epäkypsä ja keskenkasvuinen ja huono itsetunto päälle ja en vain nykyisin jaksa tapella ja riidellä ihmisten kanssa,
joiden kanssa ei kemiat kohtaa.......
Ku on iän myötä aikuistunu, ei jaksa enää tapella ihmisten kanssa, joitten kanssa ei tuu toimeen, on oppinu karttamaan niiden seuraa ja hakeutumaan niiden ihmisten pariin, joitten kanssa synkkaa........
Kaikkien kanssa ei voi tulla niin hyvin toimeen ja kaikkia ei tarvi miellyttää......
Mun mielestä aikuisten ihmisten pitää kyetä välttämään turhia konflikteja ihmisten kanssa, joista ei pidä ja antamaan heidän olla omassa arvossaan, ku ei niitten kanssa tarvii olla tekemisissä enempää ku on pakko.......
Kyllä niitä ihmisiä löytyy, joiden kanssa kemiat taas kohtaa....... 🙂😏

Kauan sitten vaasan lyseon lukiossa olen ollut kiusattuna 2000 luvulla. Kiusaajat solvasivat homovastaisilla nimillä joka päivä. Ruokalassa olin aina yksin. Ei kavereita.

Jos ei ole kavereita panosta koulun läksyjen suorittamiseen .
ei kaverit vie sinun aikaa lopussa kiitos seisoo,

Pitäisiköhän itse lähestyä niitä muita, eikä odottaa, että muut tulisivat luoksesi ?
Kavereita voi olla vaikeaa saada, jos ei itse yritä.