Menettekö itse tai tuleva puolisonne toista kertaa vihille? Itse menen ensimmäistä, sulhanen toista kertaa. Pohditaan esimerkiksi mennäänkö vihille kirkossa kun sulhanen on sen jo kokenut.Ja valkoinen morsiuspuku..sen mies on jo kerran nähnyt..Miettimistä sitten riittääkin ettei vaan tule mitään vastaan mikä muistuttaisi edellisistä häistä ja ed. liitosta. Huh-heijakkaa..pitää pistää luovuus koetukselle.
Toista kertaa naimisiin?
Katriina
102172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
en ainakaan sitä virhettä tee, että menisin toisen kerran naimisiin
olen siis mieheni kolmas vihitty vaimo. ja hän oli ennen minua kokenut mahtavat kirkkohäät tanssijuhlineen ja pienet, uskonnolliset, häät. muuta ei mies sanonut, kun vihille menosta alettiin puhumaan, kuin että pingviiniksi hän ei enää rupea. siispä meidät vihitiin kesällä lapsuudenkotini pihalla, miehellä jalassa mustat puvunhousut ja värikäs paita ja musta liivi ja minulla sisareni tekemä vaalean beige juhlamekko (morsiuskimppua tietenkään unohtamatta).
vieraina oli yhteensä 20 sukulaista ja lähintä ystävää ja tarjoiluna kahvipöytä hääkakkuineen ja muineen. mies oli oikein tyytyväinen, kun ei joutunut pellenä pomppimaan 100 vieraan silmiteltävänä ja minä, vaikka olin joskus toivonut upeita kirkkohäitä, oli onnellinen siitä, että sain mieheni aviomiehekseni.
henkilökohtaisesti en ymmärrä sitä että "kerta toisensa jälkeen" vannotaan papin edessä ikuista rakkautta ja koreillaan hunnuissa ja frakeissa. en vastusta avioeroa, enkä uudelleen avioitumista, vaan sitä mahtipontisuutta, millä kaikki pitää tehdä. pieni on kaunista.
onnea yhteiselle taipaleellenne!
Ensimmäisellä kerralla isot kirkkohäät, toisella pienet maistraattivihkimiset, kolmannella kerralla näyttäisi olevan tulossa isot siviilihäät jossain nätissä paikassa...
Joku kai olisi jo sitä mieltä ettei enää kannattaisi avioitua, mutta kyllä minä edelleenkin uskon rakkauteen ja avioliittoon. Kumma juttu.
Minäkin olen menossa kolmannen kerran naimisiin. No tiedä sitten mikä tässä elämässä on oikein ja väärin. Emme tiedä kukaan sanoa elämää etukäteen. Me menemme kirkossa koska minut on aikaisemmin vihitty maistraatissa, ja nyt haluan avioliitolleni siunauksen.Tyttäreni kyllä nauroi että taas äiti naimisiin. Meillä on yhteinen velallinen asunto että senkin takia. Häät on muuten pienet noin 20 henkeä. Nyt sitten mietin mitä kivaa keksisi?
Tuolla aiemmin puhuttiin eronneiden uudelleenvihkimisestä kirkossa.
Minäkin olen kai sen verran hienotunteinen, että vaikka erostani on jo vuosikausia ja itse olin se jätetty osapuoli, en halua mennä vihille uudelleen kirkossa. Kaksin maistraatissa on sopivaa. Lapsia kai ajattelen. Ne häät vain ovat sellainen seremonia, että saattavat herätellä unohdettuja ja haudattuja lapsuuden pettymyksiä. Isojahan ne muksut jo ovat, mutta uushäissä kuitenkin pohjalla on usein myös pieni surunvire.
Minä olen naimisissa toista kertaa. Ensimmäiset hääni olivat pienet, vain oman perheen kesken. Toiset häät olivat isot kirkkoineen päivineen. Tosin kirkossa oli vain siunaus, kun varsinainen vihkiminen oli maistraatissa.
"Miettimistä sitten riittääkin ettei vaan tule mitään vastaan mikä muistuttaisi edellisistä häistä ja ed. liitosta."
Miksi tuota pitäisi miettiä? Järjestäkää vain sellaiset häät kuin haluatte. Mitä väliä sillä on, vaikka mukana olisi samoja elementtejä kuin edellisissä häissä? Meinaako sulhanen kutsua eri vanhemmatkin, ettei ole mitään samaa?
Toista kertaa menossa vihille kumpikin. Menemme vihille maistraatissa.Kummallakin eka kerralla isommat häät vieraineen, sitä ei nyt haluta. TÄRKEITÄ ON VAAN OMA RAKAS! Todistajana lapseni ja hänen puoliso. Kukaan muu ei tiedä mistään mitään...näkevät/kuulevat ajallaan. Tämä on vain meidän yhteinen juttu, loppu elämän parisuhde!Lähdemme suoraan viikon matkalle. Pukeudumme hieman paremmin kuin arkena.
Onnea sinulle ja miehellesi.
En haluaisi ihan valkoista hääpukua ,se on jo nähty.Ajattelin sinivalkoista yhdistelmää.Kyllä haluan ehdottomasti kirkkohäät.Ne on niin juhlavat.Eihän vastaavaa tilaa ja musiikkia ole missään!!Tehkää häistänne erikoiset teille kahdelle.Ei siksi mitä edellinen juhla oli vaan siksi että tämä on teidän kahden oma juhla.Se mitä joskus oli ,on mennyttä, turha sitä on enää miettiä.Nyt eletään tätä päivää..ja tätä rakkautta..
Todellakin, mies ollut jo naimisissa aiemmin.. omasta tahdostani ja miehenkin toiveesta meidät vihitään maistraatissa, (hänet on ennenkin vihitty siellä) mutta meitä ei sit siunata kirkossa... hääpuku mulla on teetetty.. ja pinkin värinen =) et kyllä se ainaski vähän vaikuttaa entinen liitto suunnitelmiin..
Itse menin naimisiin toisen kerran v.2004 kirkossa, kuten nuoruusavioliitossakin aikoinaan.
En nähnyt siinä mitään väärää ja itse kirjoitin puheen ja valat jotka pappi lausui ja sit ne valat lausuttiin itse papin perässä vuorotellen, ennenkuin molemmat annoimme toisillemme sormuksen.
Läsnä kirkossa oli vain lähimmät perheidemme jäsenet ja läheiset ystävät... ja mikä upeinta, 18v.poikani saattoi minut kirkon käytävää pitkin johon mieheni tuli minua vastaan; miehellä vastaavasti oli oma 17v.poika bestmanina.
OIKEIN IHANAT JA IKIMUISTOISET PIENET HÄÄJUHLAT, JOTKA POIKAMMEKIN TULEVAT MUISTAMAAN LOPUN IKÄÄNSÄ.
Onnea kaikille tuleville hääpareille!!!