Hellin yhä mielessäni sitä pienen pientä hetkeä kokemassamme aika-avaruudessa, sitä kipinän leimahdusta, jolloin tuntui kuin välillämme kaikki olisi ollut mahdollista. Sitä riemukkaan pirskahtelevaa lyhyttä hetkeä, kun maailmankaikkeuksiemme osaset kohtasivat toisensa ja loivat ympärillemme molempien tuntemaa sähköä.
Yhä ajattelen sitä ajoittain. Toisinaan hymyillen, toisinaan kyyneleet valuen. Kipeän haikeasti.
Sinä palautit minut maan pinnalle. Rumasti ja tehokkaasti. Olen siitä kiitollinen nyt, vaikka se sattuikin todella.
Olen lääkinnyt sydämeeni tekemääsi viiltoa eri tavoin. Enää se ei tunnu niin kipeältä ja lamaannuttavalta. Osaan taas nauraakin. Haava on jo suurimmaksi osaksi arpeutunut. Mutta sydämen arpikudos ei ole enää yhtä joustavaa kuin kudos terveessä sydämessä. Ehkä sen vain kuuluu olla niin...
Ajattelen sinua lämmöllä. Viha, jota alkuun tunsin, on laantunut. Ymmärrän. Ymmärrän olleeni mukavuusalueeni ulkopuolella ja sinun toimineen niin kuin sinun kuului ja tunsit oikeaksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihanaa, iloa ja rakkautta elämääsi. Niitä kaikkia taitaa sinulla tosin jo ollakin, runsain mitoin... Jokainen ansaitsee ne kaikki, sinä myös, ehdottomasti. :)
Minä jatkan siis kasvamistani omaan suuntaani. Omaa pientä elämääni. Ja jonain päivänä hymyilen muistoille, jotka eivät enää tee kipeää.
💧
Yhä ajattelen sitä ajoittain. Toisinaan hymyillen, toisinaan kyyneleet valuen. Kipeän haikeasti.
Sinä palautit minut maan pinnalle. Rumasti ja tehokkaasti. Olen siitä kiitollinen nyt, vaikka se sattuikin todella.
Olen lääkinnyt sydämeeni tekemääsi viiltoa eri tavoin. Enää se ei tunnu niin kipeältä ja lamaannuttavalta. Osaan taas nauraakin. Haava on jo suurimmaksi osaksi arpeutunut. Mutta sydämen arpikudos ei ole enää yhtä joustavaa kuin kudos terveessä sydämessä. Ehkä sen vain kuuluu olla niin...
Ajattelen sinua lämmöllä. Viha, jota alkuun tunsin, on laantunut. Ymmärrän. Ymmärrän olleeni mukavuusalueeni ulkopuolella ja sinun toimineen niin kuin sinun kuului ja tunsit oikeaksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihanaa, iloa ja rakkautta elämääsi. Niitä kaikkia taitaa sinulla tosin jo ollakin, runsain mitoin... Jokainen ansaitsee ne kaikki, sinä myös, ehdottomasti. :)
Minä jatkan siis kasvamistani omaan suuntaani. Omaa pientä elämääni. Ja jonain päivänä hymyilen muistoille, jotka eivät enää tee kipeää.
💧
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eihän tämä nyt ole sinulta mies. :(
ei oo, en ole vielä luovuttanut ... ainoastaan passivoitunut.
Balaboabalaaaaaaa sanoja sanoja... evvvk
Vastaava kipinä leimahti pienistä viipyilevistä katseista johtuen omassakin sisimmässä jokin aika sitten, aika ja paikka ei vaan suonut mitään mahdollisuutta antaa sen roihahtaa liekkeihin. Elämä potkii välillä päähän, mutta mitään syytä tuntea vihaa tai katkeruutta ketään kohtaan ei ole, etenkään häntä kohtaan.
-sivusta M->N
❤️..
Ilo lukea 😘