Nuorena jouduin olemaan miehettä välillä pitkiä aikoja, kun en sosiaalisesti estyneenä ollut mikään lihatiskien primadonna. Lisäksi haksahdin aina miehiin joilla oli jotain problematiikkaa seksuaalisuudessaan, esim. homous (jota mies itse ei halunnut).
Kun vihdoin löysin seksuaalisesti normaalin eli tavallisen miehen, oli kaikki ok. Mutta nyt on jo suhde 8 v etapissa, ja minua ei jaksa seksi enää juurikaan kiinnostaa. Tsemppaan itseni haluamaan edes noin kerran viikossa, jotta mies ei joudu kauheasti kärsimään. Saan kyllä orgasmeja, mutta useimmiten koko seksiakti on minulle vain sen kyttäämistä että tuleeko se orkku sieltä ja eikö tämä jo lopu.
Nykyään tuntuu kuin kuuntelisi paikoilleen juttunutta levyä. Sama biisi on kuultu jo niin moneen kertaan että osaan sen ulkoa ja en saa siitä enää mitään irti. Seksi on kuin jälkiruoka, jota on pitänyt syödä liian usein ja on päässyt siihen kyllästymään. Ja kaikki se mistä seksissä en pidä (eritteet, hajut, äänet, hiki, fyysinen rasitus ja yleensäkin vaivannäkö) korostuu vain irvokkaasti. Se mistä pidän on orgasmi ja onko se kaikki jaksaminen sen väärtti?
Olenkin alkanut puhua miehelleni että jos hän menisi muihin naisiin. Tai huoriin. Jos hän tekisi jonkun toisen naisen kanssa sellaista jota hän ei ole minun kanssani tehnyt, olisin mustasukkainen ja pettynyt, mutta seksiähän me olemme harrastaneet jo vuosikausia, siitä ei jää puutetta.
Ainoa pelkoni, ja miehenkin kuulema, on se että jos hän ihastuu johonkuhun. Irtoseksiä ehdoteltuani hän alkoi heti puhua "suhteesta" toiseen naiseen, ja sitähän minä en halua. Hän sanoi että olisi väärin pitää toista naista suhteessa jossa hän ei voi antaa tälle kaikkea.
En jaksa sitä loputonta syyllisyyttä mikä niskaani räpsähtää aina kun mies alkaa ehdotella seksiä joskus ehkä 5 vrk ed. kerran jälkeen, jolloin minua ei kiinnosta vielä yhtään. Jos seksiä olisi ehkäpä kerran kahdessa viikossa, se tuntuisi minusta jo joltain tosissaan, koska siinä ajassa minullekin ehtii tulla "puute".
Pelkään että jos aina lähden seksiin haluttomana, menetän haluni kokonaan!
Itse en halua vieraisiin miehiin, vaikka arvelen että uusi kumppani minuakin jaksaisi kiinnostaa. Ennen olen vaikka täysin selibaatissa kuin menen koskettelemaan ventovieraita miehiä, minulla kun on kai läheisyyden kammokin tai jotain...
En halua edes haluta. Haluun pakottaminen on minusta vastenmielisintä mitä tiedän. Välillä tuntuu että kunpa en olisi miestäni tavannutkaan, niin ei tarvitsisi tällaista banaalia iänikuista seksiongelmaa pyörittää!
Onko kellään yhtään hyvää kokemusta vieraisiin laittamisesta?
Kun vihdoin löysin seksuaalisesti normaalin eli tavallisen miehen, oli kaikki ok. Mutta nyt on jo suhde 8 v etapissa, ja minua ei jaksa seksi enää juurikaan kiinnostaa. Tsemppaan itseni haluamaan edes noin kerran viikossa, jotta mies ei joudu kauheasti kärsimään. Saan kyllä orgasmeja, mutta useimmiten koko seksiakti on minulle vain sen kyttäämistä että tuleeko se orkku sieltä ja eikö tämä jo lopu.
Nykyään tuntuu kuin kuuntelisi paikoilleen juttunutta levyä. Sama biisi on kuultu jo niin moneen kertaan että osaan sen ulkoa ja en saa siitä enää mitään irti. Seksi on kuin jälkiruoka, jota on pitänyt syödä liian usein ja on päässyt siihen kyllästymään. Ja kaikki se mistä seksissä en pidä (eritteet, hajut, äänet, hiki, fyysinen rasitus ja yleensäkin vaivannäkö) korostuu vain irvokkaasti. Se mistä pidän on orgasmi ja onko se kaikki jaksaminen sen väärtti?
Olenkin alkanut puhua miehelleni että jos hän menisi muihin naisiin. Tai huoriin. Jos hän tekisi jonkun toisen naisen kanssa sellaista jota hän ei ole minun kanssani tehnyt, olisin mustasukkainen ja pettynyt, mutta seksiähän me olemme harrastaneet jo vuosikausia, siitä ei jää puutetta.
Ainoa pelkoni, ja miehenkin kuulema, on se että jos hän ihastuu johonkuhun. Irtoseksiä ehdoteltuani hän alkoi heti puhua "suhteesta" toiseen naiseen, ja sitähän minä en halua. Hän sanoi että olisi väärin pitää toista naista suhteessa jossa hän ei voi antaa tälle kaikkea.
En jaksa sitä loputonta syyllisyyttä mikä niskaani räpsähtää aina kun mies alkaa ehdotella seksiä joskus ehkä 5 vrk ed. kerran jälkeen, jolloin minua ei kiinnosta vielä yhtään. Jos seksiä olisi ehkäpä kerran kahdessa viikossa, se tuntuisi minusta jo joltain tosissaan, koska siinä ajassa minullekin ehtii tulla "puute".
Pelkään että jos aina lähden seksiin haluttomana, menetän haluni kokonaan!
Itse en halua vieraisiin miehiin, vaikka arvelen että uusi kumppani minuakin jaksaisi kiinnostaa. Ennen olen vaikka täysin selibaatissa kuin menen koskettelemaan ventovieraita miehiä, minulla kun on kai läheisyyden kammokin tai jotain...
En halua edes haluta. Haluun pakottaminen on minusta vastenmielisintä mitä tiedän. Välillä tuntuu että kunpa en olisi miestäni tavannutkaan, niin ei tarvitsisi tällaista banaalia iänikuista seksiongelmaa pyörittää!
Onko kellään yhtään hyvää kokemusta vieraisiin laittamisesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
maksulliset naiset on hyvä ja "turvallinen" vaihto-ehto! silloin ne ei ainakaan tuu raskaax, ja rupee elatuksia kerjäämään. toisex, ne naiset vaan hoitaa hommansa, ottaa rahat, eikö rupee rakastumisesta puhumaan. kannatan!!
nyt on sun makuuhuone elämä kärsiny pahasti inflaation ja sille on jotain tehtävä. Mietipä mitä se vois olla, millä se seksi alkas taas maistua. Mitä haluaisit ja toivoisit itseltäsi ja kumppaniltasi ja miten siihen päästäisiin. Meillä mm.hankittiin makkariin vähä leikkikaluja ja nyt ei tahdo himosta tulla loppua ollenkaan. Ja ihan maistuu silti se vanha perinteinenkin, kaikkea sopivasti. Hellitään myös toisiamme arkena ilman että kaikki johtaa seksiin.
On surullista kun ihmisiltä se himo katoaa ja muuttuu velvollisuudeksi sekä vallan välineeksi parisuhteissa. Itse olin aikoinaan samanlaisella mielellä, ei maksanu vaivaa ruveta koko touhuun. Sitten aloin mielessäni ajattelemaan että helkkari soikoon miksi minäkin en voi nauttia kun se muiltakin onnistuu. Nyt maistuu ja nälkäkasvaa syödessä, ihan sen oman vanhan kumppanin kanssa. En ajattele enää seksiä velvollisuutena vaan oikeutenani nautintoon, mutta sen eteen on tehtävä töitä yhdessä kumppanin kanssa, puhuttava ja kokeiltava mikä on hauskaa. Ja ihan ehdottomasti olisi opeteltava se itsekseen nauttiminen, jotta oppisi tuntemaan kroppansa.
Tsemppiä kaikille halunsa hukanneille, se on siellä jossakin, kun sen vain antaa herätä henkiin.
Itse puhut,että jos tahti harvenisi vaikka kerran kahdessa viikossa, voisit sinäkin olla halukkaampi. Mikä estää teitä harventamasta tahtia?
Ethän ole miehesi seksiorja!
Eritteiden inhoaminen kuulostaa myös aika seksikielteiseltä. Ehkä sinun kannattaisi miettiä mistä se on saanut alkunsa. Kasvatuksesta? Siitä että todellisuudessa et halua miestäsi? Liiasta siisteydestä ja steriiliydestä muutenkin elämässäsi ja elintavoissasi? Ja mistä se on saanut alkunsa?
Itsestäni esilaiset nesteet ja limat eivät tunnu mitenkään likaisilta ja klottaisilta, kun ei kyseeesä ole mikään tuntematon vieras kapakoista raahattu partneri.
Mieheni kokee menettävänsä jotain oleellista elämästään jos ei seksiä ole mahdollisimman paljon, hän kuulema haluaisi joskus kaksikin kertaa päivässä. Haluaisin minäkin - JOS haluaisin. Mutta kun ei haluta. En jaksa sitä ivallisuutta ja piruilua mitä sieltä päästä tulee jos seksikertojen väli alkaa oikein kunnolla venähtämään, enkä jaksa sitäkään että minusta tuntuu että pitää oikein vetäytyä miehen läheltä ettei hän vaan satu kiihottumaan jos minä en halua seksiä... Eli varsin koleassa kodissa saa elää jos ei jostain revi sitä halua kerran viikossa. Ja mieluummin tietysti lyhyemmässäkin ajassa, mieheni mielestä.
Ehkä tämä keinotekoisuus ja pakonomaisuus on juuri se mikä minua alkaa niin tympiä...
Härrävärkeistä en ole kiinnostunut, koska en halua mitään päriseviä vekottimia lähellekään intiimialueitani. Mitä ihmettä taas värinättömällä värkillä tekisin, jos minua ei edes haluta? Seksiasut olisivat ihan kivoja, mutta en ole Kroisos että minulla olisi niihin varaa, tai miehelläkään.
Itsetyydytystä olen harrastanut nuoresta asti ja tunnen kroppani läpikotaisin, eli ei se siitä ole kiinni. Nykyään minua ei kyllä onanointikaan kiinnosta sen paremmin kuin seksikään. Minulla ei vaan kertakaikkiaan ole tarvetta päiväkausiin saatuani 1 - 10 orgasmia putkeen.
Olen kyllä likapelkoinen, ja peseyden enemmän kai kuin ihmiset keskimäärin. Sattumalta kävi vielä niin että spermankin kanssa jouduin tekemisiin vasta yli 30-vuotiaana (sitä ennen turvaseksiä), ja minulla oli pitkään kauhu ennen tuota että minua alkaa kuvottaa se moska kun se valuu sisältäni. Ei nyt sitten ihan kumminkaan, mutta kyllä ne litinät ja lotina tympivät jos oikein äärimmäisen haluton olo on, ja minua yököttää esim. syljen tuoksu ja tahmeus, joten en kauheasti tykkää suutelusta. Suuseksistä sain nuorena todella pahan virtsatietulehduksen (partnerin henki haisi pahalle, joten hänelle oli jokin tulehdus suussaan), ja sen jälkeen en ole oikein kyennyt enää nauttimaan suuseksistä(kään).
Kaikkein parhaalta tuntuisi nyt vaan kun saisi olla rauhassa, mutta tuntuu nuivalta erota sellaisen takia kun muuten pidämme miehen kanssa toisistamme, eikä minulla noita ihmisiä elämässäni muutenkaan niin runsain määrin ole.
Jos kerran toisena vaihtoehtona ovat maksulliset naiset, jotenkin kuvittelisin että rahaa niihin seksikkäisiin asusteisiin löytyy jostain, kun kerran kiinnostusta on. Halvempia ne ovat kuin huorissa käyminen, ja varmasti parempia suhteelle. Ehdota miehellesi, voisi hyvinkin innostua ostamaan. Netistä voi tilata jos ujostuttaa kauppaanlähtö. Katso vaikkapa www.elamansuola.fi
huoriinkaan ole varaa. Täytyy yrittää jotenkin sumplia halut yhteen, mutta vaikeaa se on.
Älä nyt missään nimessä anna hänelle "lupaa" pettää sua!
Et ajattele nyt järkevästi.Mikään ei ole sen loukkaavampaa ja törkeempää parisuhteessa kuin toisen pettäminen!!!
Älä kokeile!
terv nimim."mies petti ja sitten jätti, koska en halunnut niin usein seksiä kuin hän"