Jännä, että välillä tuntuu, että toinen on se oikea ja tunnen hänet fyysisesti kehossa, kun ajattelen. Sitten taas tulee viikkoja, kun ei mitään ja alan tuntea vetoa muihin miehiin. Ja taas *bum* hän on mielessä.
Tänään taas olen ihmetellyt, kun ne tunteet hävisi. Olo on taas normaali. Muilla näin?
Tänään taas olen ihmetellyt, kun ne tunteet hävisi. Olo on taas normaali. Muilla näin?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ehkä hömppäpömppä -teoriaa: tunnette toisenne henkisellä tasolla. Kun toinen vetää energian pois, niin toinen antaa omaa energiaa.
Ei kyllä ainakaan mulle tuttua.
Mulla on tasanen tunne. Ei se vaihtele. Se on välillä jopa ärsyttävää sillon kun tekee eroo ja haluu unohtaa ihmisen joka tekee mun elämälle vaan huonoa.
Mulla on vähän liiankin vakaa tunnemaailma
T: Karoliina
Karo, kuka sinä olet?
No eikö se tossa jo lue
Siinä lukee nimimerkki, ei kuka.
Se on etunimeni. Karoliina on etunimeni. Se olen.
Syvemmin kuvailtuna 37 vuotias nainen Nokialta joka seurustellut enemmän ja vähemmän vakavasti miesten kanssa ja osunu kohdalle väkivaltarikollisia, sairaalloisen mustasukkaisia, miehiä joilla vielä myöhäinen teini-ikä eli tarve pyöriä fb kyselemäs naisilta antaako pimppaa jne.
No shit Sherlock, se olen ainakin jossain määrin jo tajunnut, ehkä.
Jaahans, semmoinen tausta. Mietin, kun huomaa kirjoituksista että kilometrejä on takana eikä ne kilsat ole olleet millään silkkimatolla... Siksi. Olet kiinnostava, mutta minäkin olen utelias perkele, ihmiset on ihmeellisiä, oma vikani.
Teinit etsii festareille biletysseuraa. Matkakumppania, hauskaa vitsailijaa joka ”rempsee” niinku deittiohjelmissa ne kuvailee.
Me kolmekymppiset haetaan aviomiesmatskua olevia eikä enää mitään jännämiehiä seikkaileen ja bilettään kanssamme
Niinhän ne tekee. Tein minäkin, sillon joskus.
Se on hyvä että oma paikka siinä mielessä on löytynyt ja tietää mitä haluaa. Tai no, tietää mitä ei ainakaan halua. Aviomiesmatskua kuulostaa aina yhtä... no Anttilan mainokselta.
No mut kyllä miehen pitää pystyä täyttään aikuisen kypsän perheen pään saappaat!
En mä pystyis kuvitteleen oloani turvalliseksi jonkun 20 vuotiaan bilehileen kans joka vetää kukkaa ja ajaa pöllyis autoo. Keksii hillittömiä ideoita kuten pöllimpä ton auton hienot pölykapselit!
Sinähän puhut mies oman mielikuvitushahmosi kanssa jolle keksit jatkuvasti uusia taustatarinoita, joihin liittyy päihteet ja väkivalta oleellisesti kun et ole niin kovin terve päästäsi
Pitää, siinä missä naisenkin tulee kyetä vastaavat saappaansa täyttämään. Oli lapsia tai ei, oli niitä tilauksessa tai ei. Kaksi aikuista, vain.
Eipä parikymppisissä miehissä yleensä paljon nojattavaa olekaan, kaatuvat alta seutaavan GT:n nähdessään. Parikymppinen nainen on yllättävän usein kypsempi suhteeseen, vaikka ihan lapsi vielä silti. Elämä opettaa.
Mahtavaa, olen siis ylittänyt oman tietoisuuteni! Hämmentävää näin ilman psykedeelejä, mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.
En mä kyllä omien muistikuvien mukaan kauheen aikuinen ollu 20 vuotiaana. Heiluin lapsuuden ja aikuisuuden välissä. Osittain vanhempien avussa kiinni ja osittain kovassa tarpeessa pärjätä itse.
Tietenkin oma ajatus oli et tiedän jo kaikesta kaiken mut niin kuin Anssi Mela asian kiteytti biisissään 1975 et
”Kun lakit päähän vedettiin
Kaikesta kaikki tiedettiin
Mitä vanhemmiksi vartutaan
Sitä tyhmemmiksi muututaan
Enkä minä ainakaan
Mistään tiedä paskaakaan”
Harvempi on, mutta olen kohdannut sellaisiakin, tosin nimenomaan naisissa.
Omasta mielestäni tuli noin suunnilleen aikuiseksi karkeasti kolmekymppisenä, tarkka muistikuva myöhemmästä havainnosta ja aikuisuuden kokemusta on kun täytin 32. Ja se oli... Välivaihe, semiaikuinen, hyvä muttei ei ihan maalissa vielä. Nyt on maalissa, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, tästä ei enää kypsy, vaan kuihtuu, jos mitään.
Omalta osaltani lainaan aina mieluiten Klamydiaa, koska se kiteyttää sielun maisemaani, vaikka kuitenkin sinällään (haudan)vakava aikuinen olenkin. Tuo asuu sisälläni:
Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla,
enkä sitä halua.
Mä vain tahdon pitää hauskaa!
Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa,
enkä sitä halua,
mä vaan kuljen pilke silmäkulmassa!
Hmmmm.. koskahan mä aloin kokeen et oon sillee aikuinen kuin aikuisen käsitän.
18-23 v oli varmaan sellasta isän ja äidin apuun tukemista ja murrosiän uhmailu kiukuttelua eli angstia myös parisuhteissa.
Jonnekin 28-29 vuotiaaksi olin semmonen ylienerginen tättähäärä. Hirvee meno päällä. Pelleilyä ja vitsailua.
Ehkä jossain 30 vuoden tietämillä alkoi semmonen vastuuntuntoisempi asenne asioihin. Ja semmonen lapsekas käytös jota teineillä näkee yläasteilla ja toisen asteen opinnoissa jäi pois.
Aikuisethan on usein rauhallisempia. Liikuu, puhuu ja reagoi tyynemmin asioihin kuin teinit joilla tunteet vetää nolasta sataan ja samalla koko ihminen on kuin duracel
Mulle se 30:n täyttäminen oli semmonen stopperi, että mitä hittoa, nyt jo, who me? Ja sit kelasin että no mikä muuttu? Ei mikään. No mikä kaihertaa, ahdistaa? No... Niin, ei kai mikään, numerot jos mikään. Ja numerot on...? No... No numeroita? Rite my boy, go on!
Mutta sit se 32 oli semmonen, että jep, kyllä tosiaan jokin muuttu kun täytti 30, ok, pidetään tää, täähän on aika hyvä setup. Sama hilavitkutin kun on sen aika ja muuten hiukan jämäkämpi äijä, tasaisempi ja harkitsevampi, check, hyvä homma oikeastaan. Jotain sellasta, tunteita kuvailtuna lyhennetysti. Hämärää aikaa, hämmentäviä tuntemuksia.
Joo, onhan sitä itekin asettunut, niin sanotusti, mutta se sama ADHD on siellä alla oottelemassa omaa hetkeään. Ja yhtä lapsellinen pikkupoika on siellä edelleen, oottelee sekin että pääsee lohkaisemaan jotain dorkaa, joka kuitenkin naurattaa useimpia. Se on siistiä huomata että ne on tallella, mutta sanoisko hallinnassa.
Pidän siitä miten tuot asioita esille, vaikka aika usein kulma on jyrkähkö. Ja pidän sinua mielenkiintoisena ihmisenä, nimenomaan kirjoitustesi vuoksi. Enkä nyt tarkoita mielenkiintoisena naaraana, vaan nimenomaan ihmisenä, vain, valitettavasti. Olisi toisaalta kiva tutustua, ihmisinä, mutta ymmärrän että siihen on pidempi matka.
Mä tiedän mitä haluan ja ajattelen asioista ja ilmaisen sen selvästi. Semmonen oon.
En myöskään oikein pidä miehistä jotka ei tiedä mitä haluu. On eipäs-juupas- jahkailijoita ja arpojia.
Kyllästyny ja koska itse tiedän selvästi mitä haluun niin nostan kytkintä ja lähen meneen. En haluu miestä joka arpoo!
Olen huomannut, vähintäänkin tuon ilmaisun.
Miehiä on, monenlaisia, on niitä naisiakin monenlaisia. Osa ottaa aikansa, osa ottaa jotain ja sitten aikansa, semmoisia ihmiset on. Ei kaikki, mutta osa.
Se on ainoa millä on mitään väliä, että tiedät mitä itse haluat ja menet sitä kohti. Riippumatta muista, muitten mielipiteistä.
Minä puolestani pidän siitä että olet jyrkkä, koska tiedät mitä et halua. Vaikka se on yllättävää, sitä harvemmin kohtaa, ainakaan suoraan. Mm. siksi koen sinut mielenkiintoiseksi ihmiseksi.
Ja edelleen, teet kuten tahdot, ei kuulu minulle, mutta olisi mielenkiintoista tutustua sinuun. Olet hyvin erilainen, ainakin ulosanniltasi, se on hyvin virkistävää.
Miehestä tekee seksikkään se että se tietää mitä tahtoo
Nössö arpoja joka seilas välillä juupas- eipäs laskee panohalut ihan nolliin.
Se nyt on vaan hyvin epäviehättävää.
Siitä ei tuu miehekästä fiilistä.
Ehkä kun haen perheen pää tyyppistä miestä. Haen sellasta ns. Alfaa mut en pleijeriä. Pleijerihän ei ees oo alfa, kun valkkaa kaikki. Alfa valkkaa lauman parhaan ja muut kunnioittaa alfaa hiukan peläten sen vahvuutta.
Tämmönen vahvuus on se mikä kiihottaa. Se et tietää kenet haluaa. Muut ei kelpaa. Ja asiassa ei ole muttia, ehtoja tai keskusteltavaa.
Siinä on mun mielestä kuvaus miehekkäästä miehestä
Ymmärrän. Ymmärsin jo aiemmasta lyhennelmästä, oli helppoa, oikeastaan.
Mutta minä en ole hakemassa sitä, en poimimassa naista. Tai voihan niinkin käydä, mistä minä sen tietäisin eikä se edes kiinnosta, tapahtuu mitä tapahtuu. Mutta jos minä täyttäisin edes puolet siitä unelmastasi, olisin ällistynyt. En ole sellainen, tai ainakaan en itse mielllä itseäni sellaiseksi. Ei.
Olen hakemassa ihan muuta. Olet kiinnostava. Ihmisenä. Vaikka nainen tietysti oletkin. Ja ehkä osittain juuri siksi. Minulle ihmiset ovat kiinnostavia. Se miksi he itse ajattelevat olevansa sellaisia mitä ikinä ovatkaan. Se miksi he kokevat joutuneensa siihen rooliin. Kaikki se. Ja sinä olet siinä mielessä todella kiinnostava. Ja sen kautta myös naisena todella kiinnostava. Vaikka en olekaan sellainen, jolle syttyisit.
Mieti, laita korvan taakse, anna hautua.
Isket sä mua täällä ihan tosissaan?
Tää on keskustelupalsta ei täältä voi ketään iskee itselleen.
En.
Voipas.
Anyway en ole iskemässä ketään täällä, miksi olisin, ei se ihan pelkillä kirjaimilla ruudulla onnistu. Tai no ehkä jonkun epätoivoien pissiksen kohdalla voisi onnistuakin, mutta eipä kiinnosta.
En. Lue uudelleen mitä edellä kirjoitin. Ihminen. Kiinnostava. Koska on se mitä on.
Missä tapaat sellaisia? Kerro?
Tai jäin nyt kelaan... Haluutko sitä että koitan pokaa sut? Koska tottakai sekin käy, haasteet on jees, en karkaa. No ainakaan heti...
Minä ainakin olen koittanut olla tosi mukava ja hellä mut tämä ei riitä hänelle miksi näin on naiset haluisin olla yhteydessä mutta eih
No ei ole tuollaista kyllä ollut ikinä. Se fiilis joko on tai sitten ei. Toki välillä on ajatukset muualla ja toinen vtuttaa, kaikkea häiriötä niin toinen voi tuntua etäältä, mutta kun silmät saa eteensä, niin se loppuu.
Ehkä hän ei ole sitten ihan napakymppi sinulle? Ainakaan sellaisena kuin nyt on? Parisuhdekin muuttaa ihmistä...
En samaistu yhtään. Minä kyllä ajattelen häntä yhtä suurella lämmöllä päivästä toiseen
Eli olen friikki tunteitteni kanssa, kun muut on tasaisia😂🤔 hienoa. No aina pitää olla joku erilainen joukossa.
Ap
Ei mulla ole tuollaisia tunteita ollenkaan, kun en ole edes ihastunut keneenkään.
Biseksuaalin ja seksiaddiktin monenkirjava elämä ei ole kadehvittava.
Se on Sun Elämä ja Sun Valintasi, myös henkisfyysisesti.
Elä ja jatka näin.
Minä lähden.