Tuntuu niin turhalta. Tuntuu niin mielettömältä. En ymmärrä miksi silloin 2018 tänne hakeuduin kun ihastuin. Etsin jotain merkkejä jostakin, jota en kykene vieläkään oikein ymmärtämään.
Sitten 2019 aivan sama juttu. Täältä taas löysin itseni, mutta ero oli siinä että tein ensimmäisen aloitukseni tänne. Jostain kierosta syystä sitten kaivattuni vastasi siihen. Siitä voi olla moni heti että "Nyt on seonnut palstalle ja palstasykoosia pukkaa varmasti", mutta se viesti oli jotenkin niin omituinen ja liiankin todenmukainen, jota olin kokenut.
Pian sen jälkeen ihmettelin suuresti kun kaikki totuus alkoi paljastua. Ei se nainen ollut muulta kuin ulkonäöltään sellainen jota olin etsinyt. Kaikki muu hänessä soti rankasti sitä kaikkea vastaan, jota olen aina suhteelta ajatellut. Ei se ollut sellaista kun niin vahvasti uskoin ja toivoin.
Jotenkin vain on niin karmaisevaa tämä kaikki. Tässä juuri ja nyt alan hahmottaa taas kokonaisuutta ja sitä miten pahasti oikein tipuinkaan näiden vuosien aikana. En pysty uskomaan että kumpikaan näistä naisista olisi ollut minulle se oikea. Silti jotenkin ihmetyttää se 2019 tapahtumat ja kaikki asiat mitkä sattui loksahtamaan paikalleen. En tarkoita että hän olisi ollut mitenkään vajaa, mutta ehkä sen täysi vastakohta?
Onko sitten tarkoitukseni etsiä ja kerätä niitä pieniä onnensirpaleita. Pitää yllä jonkinlaista suuntaa tälle palstakirjoittelulle? En usko niin, en todellakaan. Niin moni nainen on kuitenkin minulle kiinnostuksensa tuonut ilmi, mutta kaikesta siitä puutteesta ja tuskasta huolimatta en ole sortunut heitä miehisesti koskemaan.
Toivon ja luotan siihen, että kaikki tämä vielä palkitaan. Tulen kohtaamaan sen ainoan ja oikean, joka täyttää kaikki toiveeni ja näkee minussa sen piilotetun osan, joka kaikilta edellisiltä on jäänyt huomaamatta. En osaa toki sanoa miten hänet kohtaan ja missä? En pysty oikein kuvittelemaan palstallakaan kenenkään syttyvän, kun tämä on anonyymi jo luonteeltaan. Ehken edes kykenisi ihastumaan ja sitä kautta rakastumaan ilman näkemättä hänen silmiään ja huuliaan?
Elämme talven pimeää aikaa ja erittäin raskaita aikoja globaalisti. Onneksemme toki valo lisääntyy ja kevät alkaa sarastaa. Pian taas purot virtaavat ja linnut laulavat. Aurinko alkaa lämmitämään ja luonto virkoaa upeaan loistoonsa. Ihana olisikin ensikesänä todistaa sitä kaikkea Hänen kanssaan..
Sitten 2019 aivan sama juttu. Täältä taas löysin itseni, mutta ero oli siinä että tein ensimmäisen aloitukseni tänne. Jostain kierosta syystä sitten kaivattuni vastasi siihen. Siitä voi olla moni heti että "Nyt on seonnut palstalle ja palstasykoosia pukkaa varmasti", mutta se viesti oli jotenkin niin omituinen ja liiankin todenmukainen, jota olin kokenut.
Pian sen jälkeen ihmettelin suuresti kun kaikki totuus alkoi paljastua. Ei se nainen ollut muulta kuin ulkonäöltään sellainen jota olin etsinyt. Kaikki muu hänessä soti rankasti sitä kaikkea vastaan, jota olen aina suhteelta ajatellut. Ei se ollut sellaista kun niin vahvasti uskoin ja toivoin.
Jotenkin vain on niin karmaisevaa tämä kaikki. Tässä juuri ja nyt alan hahmottaa taas kokonaisuutta ja sitä miten pahasti oikein tipuinkaan näiden vuosien aikana. En pysty uskomaan että kumpikaan näistä naisista olisi ollut minulle se oikea. Silti jotenkin ihmetyttää se 2019 tapahtumat ja kaikki asiat mitkä sattui loksahtamaan paikalleen. En tarkoita että hän olisi ollut mitenkään vajaa, mutta ehkä sen täysi vastakohta?
Onko sitten tarkoitukseni etsiä ja kerätä niitä pieniä onnensirpaleita. Pitää yllä jonkinlaista suuntaa tälle palstakirjoittelulle? En usko niin, en todellakaan. Niin moni nainen on kuitenkin minulle kiinnostuksensa tuonut ilmi, mutta kaikesta siitä puutteesta ja tuskasta huolimatta en ole sortunut heitä miehisesti koskemaan.
Toivon ja luotan siihen, että kaikki tämä vielä palkitaan. Tulen kohtaamaan sen ainoan ja oikean, joka täyttää kaikki toiveeni ja näkee minussa sen piilotetun osan, joka kaikilta edellisiltä on jäänyt huomaamatta. En osaa toki sanoa miten hänet kohtaan ja missä? En pysty oikein kuvittelemaan palstallakaan kenenkään syttyvän, kun tämä on anonyymi jo luonteeltaan. Ehken edes kykenisi ihastumaan ja sitä kautta rakastumaan ilman näkemättä hänen silmiään ja huuliaan?
Elämme talven pimeää aikaa ja erittäin raskaita aikoja globaalisti. Onneksemme toki valo lisääntyy ja kevät alkaa sarastaa. Pian taas purot virtaavat ja linnut laulavat. Aurinko alkaa lämmitämään ja luonto virkoaa upeaan loistoonsa. Ihana olisikin ensikesänä todistaa sitä kaikkea Hänen kanssaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea matkaan😊👍
En minä onnea tarvitse matkaani, vaan juuri ja nyt tähän hetkeen. Kiitos kuitenkin, ihana ihminen!
tekisi mieleeni haistattaa antaa olla
Päästä paha pois.
No, anonyymi palsta onkin tarkoitettu vain tunteiden purkupaikaksi, Ja hyvä niin.
Ei siinä ole mitään hyvää että ihmiset purkavat tunteitaan elottomalle nettisivulle. Rappiota ja elämän halventamista tämä on!