Et ehkä saa tarvitsemaasi hoitoa?

HS toi jo vuosia sitten esille jo pitkään tiedetyn tosiasian - lukijaltaan, niin sanottuna suoramediana, tosin mitä ilmeisimmin HS-moderoituna ---

[ ~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009322421.html -, HS-otsikoituna näin:

"Kaikille ei riitä hoitoa, jos emme toimi nopeasti

Nyt on viimeiset ajat, jolloin voimme vielä vaatia universaalia terveydenhoitoa, sillä monin paikoin julkinen terveydenhoito on jo pahasti rapautunut."
-HS-lukijan mieliteenä.

--
[2013] - Televisio esitti jo vuosia sitten rehellisen dokumentin Ruotsista, terveyden- ja sairaanhoidon priorisoinnista. Ruotsalainen lääkäri oli suora ja kertoi sen, minkä me käytännössä tiedämme. Kaikki eivät ole yhdenvertaisia jaettaessa niukentuvia sairaan- ja terveydenhoidon palveluita. Olemme priorisoidut –



”Sinä et välttämättä saa juuri tätä hoitoa nyt”

Vuodepaikkaa sairaalan sydänosastolla pidetään tyhjänä, koska on mahdollista, että juuri tähdellisemmin hoitoa tarvitseva saapuu yllättäen seuraavana yönä. Päihteiden käyttäjät, merkittävästi ikääntyneet, monisairaat ja dementikot eivät tuota tyhjää vuodetta saa, vaikka diagnoosi siihen voisi edellyttää.



Vuode- ja hoitopaikat ovat niukkuudessa –

paitsi yksityisellä puolella, jossa raha puhuu. Paksu lompakko avaa hoitopaikan kuin -paikan. Rahanvalta on suuri - -sillä kaikki hoito maksetaan aina rahalla – joko yksityisen massista tai yhteiskunnan tulontasausjärjestelmien tililtä – tämän vuoksi tasaista ja pitkää verokertymää yhteiskunnalle tuottava henkilö on tukijalka ja yhteiskuntapalveluiden takaaja – saako hän etuoikeuksia aktiivikautenaan?



Sairaalakulut nousevat vuosi vuodelta!
[ ~ https://yle.fi/a/74-20012907 -, Yle-ingressiltään näin:

"Juuri aloittaneet hyvinvointialueet ovat valmiiksi talousahdingossa. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan alue joutuu leikkaamaan yli 100 miljoonalla palveluitaan, jos hallitus ei osoita sille lisää rahaa."
-toimittajana Jyrki Hara]


Sairaaloiden rahantarve kasvaa, koska teknologiakustannukset nousevat, laitteiden monimutkaistuessa ja lääkkeiden tuotekehityskustannukset kipuavat, kehitysprojektien haasteellistuessa. Kalleimmat syöpänapit voivat kustantaa pienelle kunnalle jopa 30.000 euron vuosikulut, per henkilö – tuon kuittaamiseen tarvitaan monta tavallista veronmaksajaa.



Kuka on oikeutettu hoitoon ja terveyspalveluihin?

Jos kysyt poliitikoilta – vastaus on aina selkeä, erityisesti ennen vaaleja ”kaikki” -kuuluu napakka vastaus. Jos kysyt lääkäriltä, niin hän saattaa kertoa, että yhteiskunnan sairaanhoitokuluista yli puolet menee potilaiden viimeisten kuuden kuukauden hoitoon – tästä voisi päätellä lääkärin rehellisen vastauksen sisällön. Siksi Ruotsissa pidetään tyhjää vuodetta, ja esimerkiksi dementiapotilas lähetään kotiin – uskomme, että myös meillä Suomessa.



Mitä me nyt sitten teemme?

Pitääkö jokaisen kansalaisen pystyä osoittamaan yhteiskuntakuntoisuutensa verokertymäsaldona, jonka hän on siihen hetkeen mennessä kyennyt maksamaan tai sitten negatiivisen summaluvun, kuinka paljon hän on tähän mennessä tuottanut kustannuksia yhteiskunnalle 1].

Miten syntymästään sairaat, tahattomasti terveytensä menettäneet - ”tahallaan itsensä sairastuttaneet” (alkoholistit, narkkarit, ylensyöneet, tupakoitsijat ja esimerkiksi urheiluvammaiset) -miten heidän yhteiskuntarahoitteinen hoito? Miten yhteiskuntatuottoisaksi osaamme arvioida kunkin loppuelämän?

Eläinkunnassa ei ole näitä mittaamisen ja lajittelun ongelmia –

sairaat päätyvät biosfäärikiertoon muiden ravinnoksi. Riittävän kykenemätön ei pääse edes jatkamaan sukua, ei voita naarasta tai ei herätä uroksen testosteroneja. Eläinkunnassa pelaa evoluution kirjoittamattomat lait – heikko menehtyy ja vahvat lisääntyvät. Miten määrität nämä vuosimiljoonaiset ”säännöt” meidän – kaikesta huolimatta – inhimilliseen elämänkäsitteeseen?

Kuka/ ketkä määrittävät mitä ja kuka saa hoitoa?

*