On askarruttanut pitempään tuo otsikkoni kysymys, koska tosi vaikea tuntuu olevan päästä käsiksi MINKÄÄNLAISEEN muutokseen millään järkisyillä tai hyvillä päätöksillä. On tullut tavaksi nammistella suklaata tai jotain muuta karkkia/herkkua melkein joka ilta ja tavasta on todella vaikea irrottautua.
Lehdissä neuvotaan ohjeeksi sokerikierteen katkaisuun "kieltäydy viikon ajan kaikesta makeasta" tai vastaavaa. No miten se tehdään, jos ONGELMA on just siinä, että tulee kuin puolihuomaamatta melkein päivittäin ostettua ja ahmittua jotain hyvää?? Tarve siihen ahmimiseen kumpuaa ilmeisesti jostain syvältä tunnetasolta. Onko se sitten kosketuksen ja seksin korviketta vai mitä, sitä on vaikea sanoa.
Ilman syvempiä psykologisia analyysejä (ja etenkään ilkeilykommentteja, koska niitä en noteeraa mitenkään) kaipaisin ihan vain käytännön vinkkejä siitä miten olette vastaavissa tilanteissa saaneet jotain TODELLISTA muutosta tapahtumaan. Minulle ainakin on usein käynyt niin, että jos KIELLÄN itseäni, niin joudun uhmakkaasti ahmimaan vielä tuplasti enemmän kuin olisin muuten ehkä tehnytkään. Se kieltolinja tai 'ankara itsekuri' tai vastaavat eivät siis oikein tunnu toimivan silloin kun kyse ei ole vain harmittomasta tavasta, vaan riippuvuudenkaltaisesta toiminnasta, jonka "koukku" on kiinni jossain tunnetasolla.
Lehdissä neuvotaan ohjeeksi sokerikierteen katkaisuun "kieltäydy viikon ajan kaikesta makeasta" tai vastaavaa. No miten se tehdään, jos ONGELMA on just siinä, että tulee kuin puolihuomaamatta melkein päivittäin ostettua ja ahmittua jotain hyvää?? Tarve siihen ahmimiseen kumpuaa ilmeisesti jostain syvältä tunnetasolta. Onko se sitten kosketuksen ja seksin korviketta vai mitä, sitä on vaikea sanoa.
Ilman syvempiä psykologisia analyysejä (ja etenkään ilkeilykommentteja, koska niitä en noteeraa mitenkään) kaipaisin ihan vain käytännön vinkkejä siitä miten olette vastaavissa tilanteissa saaneet jotain TODELLISTA muutosta tapahtumaan. Minulle ainakin on usein käynyt niin, että jos KIELLÄN itseäni, niin joudun uhmakkaasti ahmimaan vielä tuplasti enemmän kuin olisin muuten ehkä tehnytkään. Se kieltolinja tai 'ankara itsekuri' tai vastaavat eivät siis oikein tunnu toimivan silloin kun kyse ei ole vain harmittomasta tavasta, vaan riippuvuudenkaltaisesta toiminnasta, jonka "koukku" on kiinni jossain tunnetasolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moi! Mulla oli puoli vuotta aivan sama kierre. Joskus tuli muutama laikkaripäivä väliin, mutta muuten suklaata, lakua, irtokarkkeja yms.yms. monta päivää peräkkäin! *huokaus* Nyt olen päässyt tuosta eroon, en tiedä lopullisestiko, mutta toivoa ainakin on. Kilojakin on jo tippunut neljä! Aloitin Atkinsin dieetin kahdeksi viikoksi ja sen jälkeen aion jatkaa vähähiilarisella ruokavaliolla. En nyt missään nimessä tarkoita, että aloita sinäkin Atkins! Ei, ei ollenkaan, vaan tämä on vaan mun tarina ikuisen herkuttelukierteen katkaisemisesta. Nyt olen tajunnut, että en herkkuaikana syönyt lainkaan lihaa tai söin todella todella vähän (esim. leikkelettä muutama hassu siivu per päivä)! Elikäs, vinkiksi sinulle voisin sanoa, että yritä syödä enemmän lihaa (proteiinia). Oikein kunnon annos kalaa, kanaa tms. ja illalla! Tiedän, että liha tuntuu rasvaiselle ja sitä inhoaa..läskiä...hyi. Äkkiseltään on tosi vaikea tottua siihen. Mutta ajatelepa sitä piilorasvan määrää mitä niissä namuissa yms. on. Vähärasvainen liha on vähäkalorista ja vei minulta näläntunteen pitkäksi aikaa ja ikuisen karkkihimon. :) Saahan sitä aina joskus muutaman namun ottaa...you know...tsemppiä!
PS. Enkä siis tod.tarkoita tällä ed.mainitulla, että pitää aloita Atkins, että pääsee karkeista eroon.
pääsin vähä/hyvähiilihydraattisella ruokavaliolla eroon makean ja leivänhimosta. Ja monesta muustakin vaivasta. Kuten kolesterolini laski normaaliin, pöhötys ja ilmavaivat katosivat, samoin ikuinen väsymys, paino laskenut 15 kg ym...
Ensin otin selvää asioista perinpohjaisesti ja päätin kokeilla. Se kun ei maksanut mitään.
Muuta keinoa minä en kahdeksan vuoden aikana keksinyt. Onneksi törmäsin tähän ja uskalsin kokeilla, sen uhallakin että ns. terveelliset tahot ei tätä suositelleet. Aika helppoa oli kun muutaman päivän viitsi sinnitellä ja täytyi olla kerrasta poikki koko sokerin syönti, ainakin alkuun, jotta osasin hallita homman. Sen koommin ei ole tehnytkään mieli.
voisi todella olla se, että et syö muuta ruokaa tarpeeksi.
Minun ei tarvitse olla vähillä hiilareilla, tai muilla ihmedieeteillä, vaan sain omalla kohdallani karkkihimon kuriin yksinkertaisesti sillä, että syön säännöllisesti pieniä annoksia päivässä, joten kamalaa energiavajetta ja makeanhimoa ei aiheudu niin helposti.
Verensokeri ei pääse laskemaan liian alas.
Selitys voisi olla ihan fyysinen, eikä tunnetasolla.
(Minä en välttäättä silti ole paras neuvomaan, itse lihoin aikoinaan, kun masennuin pahasti vuosien saatossa. Nykyisin olen edelleen monesti masentunut, mutta opin asettamaan tunteet ja syömisen aivan erilleen toisistaan.
Ehkä sinäkin opit vielä joku päivä jättämään ne karkit kauppaan=)
Tee myös laskelma, kuinka paljon kulutat karkkeihin rahaa vaikkapa viikossa/kuukaudessa/vuodessa, ja ajattele, mitä kaikkea mukavampaa kuin lisää kiloja ja hetken helpotuksen niillä rahoilla saisit.
Jäi kertomatta, että suon ruokaakin toki reippaasti ja monipuolisesti ja useita annoksia päivässä, joten nämä muut herkut tulee siihen päälle sitten. Tiukat dieetit tai painonvartioinnit ei ole mun juttuja, sensijaan liikunnan lisäys on ollut toimiva linja elämäntapamuutoksissa ja voinnnin kohentamisessa, vaikka pysyis karkitkin kuvassa.
Rahanmenon miettiminen tai muu järkeily ei auta, koska namuttelu ei ole järkiperustaista. Tunnen kokemukseni kautta hyvin monenlaisia ja monentasoisia riippuvuuskäyttäytymisen muotoja, ja kaikissa niissä on järkeilyn tai itsekurin tarjoaminen ratkaisuksi yhtä hyödytöntä. Järkeilyyn pystyvällehän ei edes kehity moisia ongelmia!
luonaistuote kaupasta saat apua makean himo on useinkromin puute kokemusta on! siis kromia popimaan kysy ensi neuvoa luotaiskaupan myyjältä.
tarvitset jonkun tarpeeksi kamalan pelottimen, että säikähdät tuosta pois. Minulla pelotin oli vyöryä 93 kiloisena koko koulun eteen hakemaan lakkia, sekös motivoi laihduttamaan ja jättämään herkut pois. Jostain myös luin, että tärkeintä on että mieliteko täytetään - sitten se menee pois. Aiemmin saatoin syödä puoli kiloa tai kilon karkkia ja jatkoin mättämistä vaikka ei enää tehnyt edes mieli. Huvikseni söin. Nykyään ostan todella paljon pienempiä satseja karkkia ja lopetan syömisen heti kun mieliteko menee ohi - heitän loput karkeasti roskiin, vaikka se tuhlausta onkin, mutta kahvinporojen seasta ei tee mieli mennä suklaapalaa kaivelemaan toisin kuin kaapista.
kun mieliteko tulee, syö karkkia tms. vain sen verran että tyydytät sen mieliteon ja sitten lopeta. syö karkkia vain tarpeeseen, vain siihen pahimpaan himoon, mutta älä syö tottumuksesta ja tylsistyneisyydestä koko satsia loppuun.
Mulla toimi tämä. Himo mun on sammutettava, että saan sen päästäni pois kummittelemasta. Mutta nykyään sen sijaan että ostaisin kaksi konvehtirasiaa, 350g irtokarkkeja ja kaksi pakettia keksejä ja söisin niitä pitkin iltaa ja pitäisin kirjoituspöydän laatikossa ja napsisin sieltä vähän väliä vaikkei tee edes mielikään, niin ostan 100g:n levyn tummaa suklaata tai alle eurolla salmiakkia tms. irtokarkkikaupasta ja syön niin kauan kun himo menee ohi ja loput heitän pois. Himo katoaa.
Kiitos paprika! Mie olen jo PITKÄÄN tottunut reilusti yli satkakiloiseen habitukseeni, eikä se ole estänyt minua ikinä menemästä minnekään minne haluan mennä tai saamasta seuraa, jota haluan saada. En voisi siis motivoida itseäni muutoksiin millään "olisin onnellisempi jos olisin hoikempi" -vatkauksilla. Elämäni keskeinen lähtökohta kaikessa on muutenkin itseni hyväksyminen ja kokonaisvaltaisen hyvän olon hakeminen. En siis varsinaisesti rajusti syyllistä itseäni herkuttelusta, mutta silti toivosin siihen korjausta.
Mutta olet asian ytimessä: mieliteon täyttämisessä. Mullahan se alkoi eräänlaisen kipeän menetyskokemuksen jälkeen itseni lohduttamisena, ja sitten tapa tosiaan "jäi päälle" niin vahvasti etten halunnut sitä tajuta ensin itsekään. Olen kokeillut minäkin korvata suklaatia esim. rusinoilla ja vastaavilla, mutta eihän niistä samaa täyteläistä tyydytystä saa.
Tuo linja on toimiva, että ei osta varastoon herkkuja, eikä isoja satseja kerralla. Joskus sorrun minäkin totaalisiin yliannoksiin eli näihin konvehtirasioihin - ja sitten on todella PAKSU ja paha olo. Muuten en pidä namuja jemmassa, vaan yleensä on tietyille päiville tietty 'vakioannos' eli esim. 2 suklaapatukkaa tai sitten puoli pussillista salmiakkitäytelakua.
Ei joka päivä tee mieli samaa laatua! Irtokarkkeja ostan vain noin eurolla korkeintaan kerralla, enkä joka viikko ollenkaan, koska hampaat mulla ei kestä kovia makeisia. Minulta ei pois heitettävää namia siis jääkään, koska tiedän jo etukäteen että kaikki menee mitä on.
Nimenomaan tuo naumuttelun kehittyminen tottumuksen luonteiseksi ärsyttää, koska aina ei edes valtavasti tee mieli karkkia, ja silti löytää itsensä sieltä namuhyllyn äärestä kuin automaattiohjauksen ajamana. Siihen kohtaan missä se 'niksaus' tapahtuu omassa päässä, on todella vaikea vaikuttaa!!
Mulla radikaalina toimenpiteenä on auttanut se, että käyn kaupassa maksimissaan vain 2 kertaa viikossa ja kaikki kioskit ja muut sellaiset kierrän kaukaa. Jos menen kauppaan niin, teen ruoan ennen menoa eli menen illalla vasta syötyäni lämpimän aterian. Kun vatsa on täynnä niin ei tee mieli juuri silloin mitään ylimääräistä ja pystyn vastustamaan kiusauksen helpommin.
Syön toki karkkia, koska en pysty lopettamaan kokonaan karkin syöntiä. Mutta hyvä keino on juuri se, että ostan vain vähän kerralla kuten yhden suklaa patukan ja syön sen sitten kotona ja jos sen teen pari kertaa viikossa niin ei se maailmaa kaada (ainakaan omaani).
Ja ihme ja kumma tuolla olen parantanut tapojani. Nytkin meillä on irtokarkkeja lasimaljassa olohuoneen pöydällä ja ne ovat säilyneet viikonlopusta. Vielä vuosi sitten olisin ahnehtinut ne parissa tunnissa ja palkintona olisi ollut huono olo. Eli kyllä se sitä, vanha koira voi oppia uusia temppuja, jos sitkeästi harjoittelee! :)
Sepä se minullakin toimi! Minua alkoi ällöttämään ihrainen olemukseni ja ikäväkseni huomasin, että iltaisin oli ihan liian mukava hakea kaupasta sipsejä, keksejä, karkkia, mielin määrin. Kunnon paskasapuska-ateria työpäivän päätteeksi. Se oli yleinen itseni viihdytyskeino. Huomasin jossain vaiheessa piilottelevani jopa karkkeja, jottei muut huomaisi mitä häärään.
Hälytyskellot alkoivat siinä vaiheessa soimaan, ei taida olla tervettä. Siirryin atkinssille, tein tiukan päätöksen kaiken "hyvän" eli hiilareiden poisjättämisestä ja tadaa, 5 kiloa pois 3:ssa viikossa!
Siinä on just se, että proteiini ja lihan rasva vievät makeannälän. Myös se, kun pystyt viikon olemaan koskematta palaankaan namia, himot ovat lähes kadonneet. Se onkin juuri se KATKAISU. Jos siihen pystyt, homma etenee kivasti, ja kun huomaat ettet ole vedellyt karkkia pariin viikkoon, et koe syyllisyyttä, vaan iloa ja se antaa ison motivaation jatkoon.
Paljon onnea yritykselle!!