"Mielenterveyden diagnooseista voi pahimmillaan olla potilaalle vain haittaa, väittää Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tomi Bergström. Psykiatrian professori pitää Bergströmin väitteitä osin ongelmallisina.
SUOMALAINEN terveydenhuoltojärjestelmä pohjaa vahvasti diagnoosiluokituksiin. Jotta potilas voi saada hoitoa, hänellä täytyy olla diagnoosi.
Murtuneelle jalalle taudinmääritys on useimmiten helppo tehdä, mutta jos mieli on murtunut, ollaan paljon heikommilla jäillä.
Tämä johtuu siitä, että mielenterveysdiagnoosit eivät perustu samalla tapaa tieteelliseen näyttöön kuin vaikka polvivammat. Tätä mieltä on Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori ja Kemin psykiatrisen sairaalan vastaava psykologi Tomi Bergström.
”Mielenterveysdiagnoosit ovat yksittäisen lääkärin tekemiä oirekuvauksia potilaan senhetkisestä voinnista. Siksi ne ovat aina myös hyvin tulkinnanvaraisia. Ei ole olemassa mitään objektiivisia menetelmiä, joilla oireiden voitaisiin varmentaa johtuvan sairaudesta”, Bergström sanoo.
Diagnoosijärjestelmään ja sen käyttöön liittyykin Bergströmin mukaan merkittäviä eettisiä ja hoidollisia ongelmia. Niistä on kuitenkin vaiettu pitkään. Vasta viime vuosina on alkanut kuulua kritiikkiä siitä, ketä diagnoosijärjestelmä palvelee.
”YK:n ihmisoikeusammattilaiset ja WHO ovat ottaneet jyrkän kannan nykyiseen diagnoosikäytäntöön. Diagnostiikasta haetaan apua potilaan oireisiin, mutta diagnoosi itsessään ei auta ketään. Se on ainoastaan apuväline lääketieteellisen hoidon suunnitteluun tietyllä hetkellä”, Bergström sanoo."
.....
Lähde: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008889042.html
SUOMALAINEN terveydenhuoltojärjestelmä pohjaa vahvasti diagnoosiluokituksiin. Jotta potilas voi saada hoitoa, hänellä täytyy olla diagnoosi.
Murtuneelle jalalle taudinmääritys on useimmiten helppo tehdä, mutta jos mieli on murtunut, ollaan paljon heikommilla jäillä.
Tämä johtuu siitä, että mielenterveysdiagnoosit eivät perustu samalla tapaa tieteelliseen näyttöön kuin vaikka polvivammat. Tätä mieltä on Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori ja Kemin psykiatrisen sairaalan vastaava psykologi Tomi Bergström.
”Mielenterveysdiagnoosit ovat yksittäisen lääkärin tekemiä oirekuvauksia potilaan senhetkisestä voinnista. Siksi ne ovat aina myös hyvin tulkinnanvaraisia. Ei ole olemassa mitään objektiivisia menetelmiä, joilla oireiden voitaisiin varmentaa johtuvan sairaudesta”, Bergström sanoo.
Diagnoosijärjestelmään ja sen käyttöön liittyykin Bergströmin mukaan merkittäviä eettisiä ja hoidollisia ongelmia. Niistä on kuitenkin vaiettu pitkään. Vasta viime vuosina on alkanut kuulua kritiikkiä siitä, ketä diagnoosijärjestelmä palvelee.
”YK:n ihmisoikeusammattilaiset ja WHO ovat ottaneet jyrkän kannan nykyiseen diagnoosikäytäntöön. Diagnostiikasta haetaan apua potilaan oireisiin, mutta diagnoosi itsessään ei auta ketään. Se on ainoastaan apuväline lääketieteellisen hoidon suunnitteluun tietyllä hetkellä”, Bergström sanoo."
.....
Lähde: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008889042.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Bergström on monissa esille tuomissaan asiakohdissa aivan oikeassa. Diagnoosijärjestelmä, tai ylipäätään koko systeemi sinällään ei palvele, auta ongelmista kärsiviä ihmisiä ja selvitä niitä mt-palveluita käyttäviä heidän oireidensa taustalla olevia ongelmia. Juurisyyt jäävät aivan liian usein vähälle huomiolle ja selvittämättä.
Lääkärit ajattelivat hoitaa, tai kuvittelivat hoitavansa potilaitaan diagnooseilla ja lääkkeillä, mutta ne eivät auttaneetkaan useimpia ihmisiä. Joidenkin kohdalla taisi käydä enemmän niin päin, että potilaille tulikin vain enemmän lisää haitta ja sivuvaikutuksia, ja muita somaattisia sairauksia, ja potilaista tulikin enemmän pahoin, kuin hyvinvoivia. Sitten voikin taas alall á olevat laittaa ja niputtaa potilaiden lääkistysten seurauksena tulevat oireet mt-sairauksien piikkiin. Ja niitähän niistä kirjoista ja muista diagnoosikaavioista löytyy, sen kun vaan etsii oireen, joka sopii kuhunkin sairauteen. Ei tarvitse miettiä ja nähdä vaivaa auttaakseen ihmisiä heidän oireidensa taustalla oleviin syihin. Kun määrätään lääkkeitä, niin pääsee helpommalla. Siinä sivussa itse tienaa hyvää liksaa, eikä ole huolta huomisesta, eikä ainakaan leivästä!
Lääkityksistä en tässä mainitse mitään, tai niihin liittyvistä oireista, mutta ihminen voi sairastua muutenkin, johonkin fyysiseen sairauteen.
Mutta kun....on noita psykiatrian diagnooseja, niin jopa monien lääkäreiden asenteet tulevat esiin, aletaan väittää oireiden ja ongelmien johtuvan vain sieltä korvien välistä.
Pitäisihän ainakin ensin selvittää, onko mitään muuta mahdollista syytä, ennen kuin tylytetään potilasta väittäen kaiken johtuvan sieltä " korvien välistä ".
Pöyristyttävää, kuinka heti vain tekevät omat päätelmänsä asenteidensa perusteella.
( Tätä ei tietenkään voi yleistää koskemaan kaikkia lääkäreitä, asiallisiakin sekaan mahtuu, onneksi. )
Eli kyllä järjestelmässä jotakin on vialla, kun sillä on niin valtava vaikutus terveydenhuollossa ylipäänsä.
Ja eikös tuo tutkija ollut jutussaan kirjoittanut, että noita psyyken puolen diagnoosejakin olisi hyvä tarkastaa ajoittain.
Ihmiset muuttuvat ajan saatossa, sairaudet tulevat ja menevät, elämäntilanteet vaihtelevat.
On hienoa, että aiheeseen on nykyään alettu heräämään yhä enemmän viimeaikoina. Tässä myös hyvä kirjoitus ylioppilaslehdestä.
https://ylioppilaslehti.fi/2022/12/analyysi-diagnoosi-ei-kerro-kuka-sina-olet/